Nukkeja, vessoja ja hiljentymistä

Lumipyry löyhyää naamalle, pipolle, takille kun kävelen Jyväskylän yliopiston kampuksen halki. Lozzin ja urheilukentän välissä olevien syreenipensaiden lomitse kulkee tavallisesti polkuja, mutta tuoreeseen lumeen niitä ei ole vielä tallattu. Hiutaleiden peittämien oksien kärjistä erottuu yllättävää kyllä silmuja, jotka ovat erehtyneet vuodenajasta. Leuto talvi on sekoittanut syreeniraukkojen sisäiset kellot.
Koska on perjantai-iltapäivä, on hyvä tilaisuus nauttia ilmaisesta sisäänpääsystä Keski-Suomen museoon. Onko täällä taidevessaa? Naistenhuoneen taideteokset tehkööt tästä taidevessan. Jos aiot tehdä taidetta täällä, ota omat paperit. Hädän edessä käytä talon paperia. Ja sama englanniksi toisessa taulussa.
Kuvateos leikittelee valkoisella wc-paperilla hieman toiseen tyyliin kuin eräs television wannabe-morsian -tarinainen wc-paperimainos. No niin, sitten näyttelyn puolelle.

Pohjakerroksen näyttelytilassa on Jyväskylän 175-vuotissynttärivuoden kunniaksi Eletty eilinen -näyttely, joka koostuu nukketaiteilijoiden ja museon yhdessä työstämistä nukkeasetelman sekä kuva-tarinaseinäkkeen kokonaisuuksista, kaupungin varhaisista vuosikymmenistä viimeisimpiin.
Pikkutarkka työ näkyy muun muassa siinä, että jopa ravintolavieraan pitelemä, miniatyyrikokoinen Seurahuoneen ruokalista sisältää oikean menun - niin suomeksi kuin ruotsiksi! 1960- ja 1970-lukujen vaateparret ovat mainioita... Taustaseinäkkeiden valokuvissa alkaa jo näkyä rakennuksia, joista moni on edelleen paikallaan. Saisiko kuvateksteihin maininnan siitä, mistä katunäkymä on, kiitos!
Viimeinen nukkeasetelma ikuistaa Jyväskylän maalaiskunnan entisen kunnantalon edustalla Taulumäellä, kun kuntalaiset kannattelevat 1.1. 2009 historiaan jäävää vaakunaa. Vieressä myhäilee nykyinen kaupunginjohtaja Markku Andersson.
Ylemmässä kerroksessa portaiden takana yllättävät kangaspuut. Tekeekö tässä joku ihan oikeasti räsymattoa matonkuteista vai ovatko kangaspuut vain näytillä? Huomaan miettiväni myös, olenko käynyt useinkaan ylimmän kerroksen avarassa taidehallissa, jossa 13.1. vielä viimeistellään lauantaina avautuvaa arkkitehti Aarne Ervin näyttelyä Tilaa ihmiselle... Halliin on katettu myös pieni pöytä vaaleansinisine kahvikuppeineen. Wau, Arabian kupit näyttävät siltä että ne voivat olla peräti 1960-luvulta, museon alkuajoilta!

Hei hei museo, minä lähden nyt kampukselle.Yliopiston kirjastolla kun pääsee kätevästi ennakkoäänestämään...
Seminaarinmäellä on aikamoinen mylläys käynnissä. Athenaeum-rakennuksen ympäristö on aidattu kokonaan, mutta kiertoreitin sijasta oikaisen ja kahlaan hangen halki mäelle ja Pajalle.
S-rakennuksen viereinen, järeistä graniittilohkareista rakennettu Paja (alkujaan seminaarin miesopiskelijoiden käsityöluokka) on nykyään hiljentymishuone, jonka ovi on ystävällisesti auki. Napsautan valot päälle ja alttarimainen etuosa paljastuu.
Terrakotanväriset seinävaatteet ovat kaunista huopakangasta. Hartaushuoneelta täällä tosiaan näyttää, tilan asetelmasta johtuen, mutta erityisiä uskonnollisia tunnusmerkkejä ei ole. Vieraskirjan mukaan täällä on pidetty aamuhartauksia, zen-meditaatiota ja menty jopa kihloihin!
Entä mitä löytyy naapurista? Restauroidun Seminariumin alakerran invavessaa koristaa valokuvataide, kuvamuisto seminaarin ajoilta.
Viimeinen visiittikohde löytyy Seminariumin toisesta päästä, yliopiston museon näyttelytilasta, missä esittäytyy valokuvaaja Matti Salmi valokuvanäyttelyllä Jyväskylä yliopiston promootiojuhlista. Upeissa mustavalkokuvissa on tunnelmaa, kuten tässä kauniissa tilassa, jossa juhlava musiikki soi. Sitten takaisin lumipyryyn.

Kommentit

Suositut tekstit