Ouluinen iltapäivä

Kävelen Saaristonkatua kohti Torinrantaa. Oulun tori viettää hiljaiseloa perjantai-iltapäivällä, joten ohitan sen ja astelen suoraan jäätyneen veden ääreen. Oikealla puolella kävelytie ohjaisi vanhojen punamultapintaisten makasiinien ohitse
ja vasemmalla odottaisi Kanavarannan modernien asuintalojen ohitse kulkeva reitti. Kumpaan suuntaan lähden? Otan miettimisaskeleet suoraan eteenpäin. Kiikelinrannassa erotan lumen peittämältä nurmikolta kylttejä Siisti ympäristö, mukava olla. Ystävällisesti sanottu "älä roskaa"!

Rannan opastekartta ehdottaa esimerkiksi 4,5 kilometrin Suiston kierrosta, mutta päätän kuljeskella  ilman karttaa ja valmista reittiä.
Makasiinien suunta houkuttelee enemmän; hienoa nähdä lähempää vanhoja hirsirakennuksia, jotka ovat vähintään 1800-luvulta, ellei jokunen ole vieläkin vanhempi. Ravintolana (Uleåborg 1881) toimivan makasiinin seinää koristaa 1881-kyltti, joka muistuttaa varastomakasiinin rakennusvuodesta. Hauskan niminen Lentävä lammas -puoti on nyt talvilomalla.

Vasemmalle jäävät betoninharmaat laatikot kaupunginteatteri ja kirjasto, jotka ovat toivottavasti riemukkaampia sisältä kuin ulkoa. Edessä siintää kävelysillan päässä Linnansaari ja sen kohokohtana hempeänvärinen puuhuvila torneineen. Äkkään saareen saavuttuani ensinnä Leverkusen-kyltin. Onko tämä jokin futispuisto?
Ehei, Saksan Leverkusen vain sattuu olemaan yksi Oulun ystävyyskaupungeista ja olen nyt Linnansaaren ystävyydenpuistossa.
Linnansaaren komistus on vaaleanpunervaan asuun maalattu Tähtitorni, jonka kahvila on talvisin kiinni. Ei tulisi ensimmäisenä mieleen, että huvila toimi oikeasti tähtitornina vuodesta 1875 vuoteen 1912 saakka, jolloin se muutettiin kesäkahvilaksi. Tähtitorni rakennettiin Oulun (jo aiemmin tuhoutuneen) linnan vanhan ruutivaraston päälle.
Käännyn Linnansaaresta takaisin kohti Oulun keskustaa. Seuraan edelleen rantalinjaa ja saavun Pokkisenpuistoon, missä Plaanaojan eli Kaupunginojan uoma laskee kohti Oulujoen suistoaluetta. Pakkanen on muotoillut hienoja jääpuikkoja vesiportaan reunamille.
Rantakadun viehättävien puutalojen rivistö houkuttaa kävelemään takaisin torin suuntaan. Oja- ja Rantakadun kulmauksen kivitaloon siirtyivät (seinälaatan mukaan) vuonna 1900 Kuopiosta sekä piispanistuin että tuomiokapituli. Pohjakerroksesta notkollaan olevassa vaaleansinisessä puutalossa asui toimittaja ja kirjailija Erkki Kivijärvi.
Pakkahuoneenkadun kohdalla ihailen ensin Susiteetin hienoa kylttiä (ravintola?)  ja ihmettelen sitten, mikä mahtaa olla Potnapekka. Todennäköisesti kaupunkijuna. Keltaseinäinen rakennus kylttien takana tunnetaan Teräksen talona ja sen rakennutti 1885 merikapteeni Johan Petrell.
Koska tori on vaitelias, astun sisälle Oulun viehättävään punatiiliseen kauppahalliin, missä tarjolla on hyvä valikoima kala- ja lihatuotteita, vihanneksia ja juureksia, juustoja, mausteita, leivonnaisia ja villatuotteita sekä käsitöitä, kahvilaa unohtamatta. Täältä olisi mukava ostaa vaikka tuoretta siikaa viemisiksi kotiin, jos ei olisi kylmäkuljetusongelmaa.
Kauppahallin edessä tori- ja rantamaisemaa vartioi ponteva Toripolliisi-patsas, jonka somistaman leiman voi saada kauppahallin postilaatikkoon jätettyyn postiin. Kuvassa yllä pilkottaa vasemmalla myös uusi Toripolliisi-niminen ravintola, jonne tämän lainvartijan silmä ei yllä.

Astelen rantamaisemista Kauppurinkatua takaisin keskustan suuntaan ja poikkeilen sivukaduille, sopivaa taukokahvilaa etsien. Löydän houkuttelevan oven Pakkahuoneenkadulta.
Kofeiinikomppanian ikkunoita somistavat tarrat ovat viehkoja, mutta silmäys sisälle lupaa vielä enemmän. Astun sisään kahvin ja teen maailmaan, jossa loistava teevalikoima tekee vaikutuksen jo ensisilmäyksellä
ja joudun tuumailemaan hetken lukuisien houkuttelevien teevaihtoehtojen edessä. Saan kohta tuoksutuksen purnukoista. Vihreä-kirpeä omena vai vihreä-vanilja?
Kohta saan nauttia oikeassa lämpötilassa, oikean ajan haudutettua pehmeän makuista teetä, pöytään tarjoiltuna. Lisäplussa valkoisista kupeista, joista teen värin näkee hyvin! Kullan ja ruskean sävyillä maalatuille seinille on nyt ripustettu Lauri Ahtisen taidenäyttely. Taustalla soi tunnelmallinen jazz, sivuseinän senkin päällä porisee samovaari. Vessaan poikkeava saa taidevessaelämyksen: tarjolla on mm. tunnelmavalaistus - myös kattokruunu - ja kävijöiden liitutauluseinälle jättämiä kuvallisia ja sanallisia tervehdyksiä. Liidut löytyvät talon puolesta. Loistoidea!
Kofeiinikomppanian ikkunalaudan yllä kiemurtelee virkatuista lappusista muodostuva kiemurainen polku; Irina Kylmänen ja Kaikki kuut -teos (2011).
Plyysisohvalla viettämäni teekannullisen mittaisen tuokion jälkeen tassuttelen taas kaupungin katuja. Saavun kävelykatu Rotuaarin aukiolle, missä tyylikäs ruosteisten, tähtkoristeltujen metalliseinämien ympäröimä lava on tyhjä, mutta sen edessä tapahtuu. Presidentinvaalien ehdokkaiden kampanjointi on vielä käynnissä ja aukiolle pystytettyjen vaalikampanjakojujen edessä seurustellaan höyryävät kupposet kädessä. Moni muukin tykkää pysähdellä kävelyllä!

Kommentit

  1. Hienoja pikku kävelytarinoita (tämä mukaanlukien) upeinen kuvineen. Mukavaa luettavaa&katseltavaa

    VastaaPoista
  2. http://www.youtube.com/watch?v=ZlXq4PA6k4s&feature=youtu.be
    Oululaisen Soiva Siili -lastenmusiikkiyhtyeen laulu Oulun nähtävyyksistä, tässä kotikutoisena esityksenä.
    Onko Oulu tuttu ennestään, vai perehdytkö kaupunkiin jo etukäteen noin huolella?

    VastaaPoista
  3. Kiitos Oulusa on ihimeteltävää -biisilinkistä! Aivan loistava!
    Oulu ei ollut käytännössä tuttu ennestään, siksi nautinkin kuljeskelusta sen mukaan, miltä tuntui, ilman edes karttaa taskussa. Ja kun jokin asia jää kävelyllä askarruttamaan (en nähnyt Tähtitornilla infokylttiä historiasta & ihmettelin reunustettua ojaa), on mukava tsekata jälkikäteen lisätietoja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit