Unelmien sunnuntaita

Sunnuntai valkenee ja valaistuu hämmentävän kauniiksi; aurinko saa lumen kimmeltämään kuin kevättalvella konsanaan. Harmaina päivinä ei huomaakaan, miten koreita pellon laitaan kuivahtaneet sekalaiset heinänkorret voivat olla. Ovat sonnustautuneet ihan kristalleihin...
Myös Kortesuon pellon laidan pajut on kuorrutettu ohuella huurrepitsillä. Täydellinen sää olla kävelyllä!
Viitaniemen jousiammuntakentän ja palstaviljelmäpellon rajalla on maagisen kaunis tunnelma. Pakkaspäivän välkehtivän hangen lumoissa alan unelmoida jo hankiaisista...
Kun saavun yliopiston kampusalueelle, seuraa hetkeksi paluu haaveista arkeen. Laskeudun Seminaarinmäen harjanteelta katsomaan, mitä Moirislammella tapahtuu. Moirislampi on nyt kaivettu auki ja sen yläpuolisella rinteellä on harvennushakkuussa kaadettuja puita pinossa, joten jokin maiseman avartaminen ja kunnostustyö täällä on menossa. Hupsis, olen kielletyllä alueella, mutta onneksi työmaa seisoo näin pyhäpäivänä! Luikin polkua pitkin pois uimahallin suuntaan, jonkun toisen laittoman kulkijan jäljissä.
Pakkassää ja punaiset posket oikeuttavat kävelytaukoon Aalto-museon Café Alvarissa; kaakaon seuraksi valitsen raparperipiirakan palasen ja se todella sulaa suussa. Nam! Olinkin toivonut, että tarjolla olisi tänään jotain oikein herkullista! Sitä paitsi tästä saa sopivasti lisäenergiaa, kun jatkan kävelyä Seminaarinkatua ylös ja edelleen Kauppakadulle. Mukaan tarttui myös ripaus ilmaista designia: Aalto-museolta voi poimia rintapieleensä sinivalkoisen World Design Capital Helsinki 2012 -rintanapin.
Kauppakadun yläpäässä, divarin viereisessä huoneistossa, lukee näyteikkunassa Lounge. Tähyän ikkunasta sisälle; pieni myyntitiski ja vanha kassakone, istuimia, pieniä pöytiä. Onko tässä toteutunut tai toteutumassa jonkun unelma uudesta kahvilasta? Ainakin tiskin takaa näkyy pinokaupalla kuppeja, espressokeitin ja (masentavaa kyllä) laatikko keltaista Liptonia. Jos kyseessä on kahvila, rohkenen toivoa että sinne hankittaisiin valikoima oikeaa, hyvänmakuista teetä. Ne onnettomat Lipton-jämäpurupussit saa nakata mäkeen.
Seuraava kortteli. Lähtisinkö kapuamaan kohti Harjua? Vai keskustan kautta kotiin? No jospa sittenkin jatkan Kauppakatua... Ja vaihteeksi tätä Kirkkopuiston laitaa. Lähestyn Kauppakadun ja Kilpisenkadun kulmaa, kun äkkään jalkakäytävän laidalla kyltin. Hyvä arki. Lisää kylttejä on edempänä ja niiden äärelle on kokoontunut ryhmä ihmisiä.
Sunnuntaina 15.1. on Martin Luther Kingin päivä ja sen kunniaksi Jyväskylän torikokous on järjestänyt tänne Unelmien sunnuntain: täällä voi jakaa unelmia. Saan käteeni monisteen, jossa kerrotaan lisää. Joku meistä tallaajista on jo ehtinyt unelmoida lisää lämpöä maailmaan.
Myös Kain Tapperin Yö-veistoksen lumipintaan on kirjoitettu unelma: toivo. Yksi unelmoiva pehmopupu toivoo kovasti LISÄÄ LUNTA ja kainommilla kirjaimilla lisää kavereita. Kannatusta kaikille unelmille!

Martin Luther King: I have a dream (teksti, mp3)
Lisää kuvia unelmista torikokouksen sivulla

Kommentit

  1. Kivannäköinen sunnuntaipäivä sinulla. Taisin olla kävelemässä muilla kulmilla, sillä en nähnyt kylttejä unelmista. Mukava piirre tässä kaupungissa on: koskaan ei voi tietää mihin kivaan tai yllätykselliseen törmää. :)
    Minä olisin toivonut lisää kirkkaita ja aurinkoisia pakkaspäiviä.

    VastaaPoista
  2. Unelmakyltit saattoi nähdä su iltapäivällä. On ehdottoman mukavaa törmätä tuollaisiin juttuihin ihan sattumalta.

    Eiköhän toiveesi pakkaspäivistä toteudu... Minä unelmoin mm. lumikenkäretkestä sellaisena talvipäivänä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi