Värivalojen ilta, Shanghai


Mainosvaloja, vilkkuvia valoja, siis huomaa minut -valoja Shanghain illan pimeyttä karkottamassa. Ihmisvilinän keskellä Nanjing Road East-kävelykadulla jopa rullaluistinten myyjä esittelee ylpeänä juuri huomiovaloja: luistimien erikoisuus on punaiset vilkkuvalot. Väistän sekä häntä, katua pitkin matelevaa kaupunkijunaa että muutaman askeleen välein esitteitään heiluttelevia feikkikellojen kaupustelijoita. Ostoskävelykatu tuntuu jatkuvan loputtomiin.
Olen vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä kapeilta ja hämärähköiltä sivukaduilta, joiden matalien rakennusten edessä käydään kauppaa arkisemmin: sekä vihannes- että kalakauppias ovat levittäneet myyntiartikkelinsa muovivadeissa, -koreissa ja pussukoissa katukiveykselle. Torikuja vs. kauppakeskusbulevardi. Jälkimmäisellä ei tunnu siltä, että on Kiinassa.
Hälinä vähenee, kun saavutan Huangpu-joen ja Bundin alueen. Joen rantaa myötäilee leveä kävelytie, jota pitkin käyskentelee niin paikallista väkeä kuin koti- ja ulkomaisia turisteja äimistelemässä sekä Bundin valaistuja vanhoja rakennuksia että modernia Pudongia vastarannalla.
Joki on lähes tyyni, toisin kuin vaihtuvia tarinoita heijastavat valotaulut vastapäisten rakennusten seinissä. Valotauluilla tapahtuu ja värit välkähtelevät ripeässä tahdissa. Täällä on vauraus, täällä on ostovoima, talouskasvu... Laskeudun maan uumeniin ja unohdan yläpuolisen maailman hetkeksi. Tästä ei voi kävellä toiselle puolelle, on mentävä kiskokyydillä.

Muutaman minuutin psykedeelisellä valoshow'lla kyllästetty junamatka Huangpu-joen ali on ohitse. Astun ulos turistitunnelin uumenista Shanghain illan hämärään. Tuntuu, että täällä ei voi koskaan olla tyystin pimeää, koska valoja on kaikkialla niin tuhottomasti.
Pallerovyötäröisenä neulankärkenä taivaalle kurkottava Oriental Pearl Tower näyttää siltä kuin se olisi itsekin pistelty neuloilla täyteen reikiä, joista kirkkaat punaiset ja vihreät värit loimottavat lävitse. Ehei, sinne en nyt mene; jatkan matkaa eteenpäin, kohti financial districtiä.
Katson alas kävelysillalta, joka kiertää täytenä ympyränä vilkkaan risteyksen nokkelasti sen yläpuolelta; kadunkulmissa yläilmoista on yhteys katutasoon rappusia ja liukuportaita pitkin. Mikä häkellyttävä valopuisto! Sinisten värivalojen kentät muodostavat mitä oudoimman keinovalonurmen, jolla kasvaa aniliininpunaisia valopuita.
Laskeudun katutasoon valojen reunustamalle polulle. Tämä ei ole ihan Ihmemaa Ozin yellow brick road, mutta omituiselta katukäytävää pitkin tuntuu kävellä; jotenkin keinotekoiselta... Tämä vauras talouskasvua ylistävä alue ei taida olla minua varten.

Aikeeni pöräyttää hissillä korkeuksiin katsomaan miljoonakaupungin näköaloja kerroksesta 88 hyytyvät. Maan päällä on mukavampaa. Siis käännös takaisin ja puikkelehtimaan luksusliikkeitä pursuavan ostoskeskuksen ja tornitalojen ohitse Huangpu-joelle, jonka rantaa reunustaa myös tällä puolella rauhallinen, leveä kävelytie.
Vastarannalta Puxin puolelta erottuvat hienosti rantakatu Bundin rakennukset ja niiden takaa korkeammat ja uudemmat tornitalot erikoisine valoineen. Yksi on kuin jättimäinen limsapullo, jonka yläpuolella sojottaa kaksi valopilliä, toisen katolla on jättimäinen kullanvärinen valokruunu. Tällä puolella ranta on matala, liekö laskuveden aika? Aallot pyyhkivät rantahiekkaa muutaman metrin päässä alapuolellani.
Rantakadulla kaupustelijat lähestyvät vähän väliä. Osta lyhty! Ei kiitos. Moni kuitenkin ostaa ja sytyttää punertavan lyhdyn, kokeilee kotvan kuluttua, joko voisi päästää irti, ei vielä, mutta ihan kohta...
Kevyt lyhty saa kuumasta liekistä tarpeeksi nostetta ja lähtee kohoamaan hapuillen yhä ylemmäs. Pian iltataivasta täplittävät useat elävän tulen lyhdyt, jotka vähitellen leijuvat silmänkantamattomiin. Pienet asiat, kuten yksi värilyhty, saattaa koskettaa kulkijaa vilkkuvalomerta enemmän.
Palaan Puxin puolelle. Bundin rantabulevardi alkaa hiljentyä, kun kello tulee kymmenen.
Bundin rantapenkereen kävelytie on kohotettu autojen valtaamalta kadulta ylemmäs. Muuria koristaa taideteos, jonka sommitelman taustalla on, hetkonen, sehän on kukkakaaliseinämä!
Valopylpyrät vaihtavat värejä ja sävyjä, kun kävelen niiden ohitse. Vasta kun astun kauemmas, huomaan miettiä, että palleroita ei kenties ole sijoitettu paikoilleen vain visuaalisen vaikutelman perusteella. On toki mahdollista, että seinämän 'pistekirjoitus' on kauempaa luettavissa, jos vain osaa kiinaa...

Kommentit

  1. Valaistut vanhat rakennukset vetoavat enemmän kuin mainosvalojen tulva. Hienosti olet välittänyt tunnelmia sieltä maapallon toiselta puolen. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Seita; vanhassa vara parempi...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi