Eze - Nietzschen polulla

En tunne oloani erityisen filosofiseksi, kun nousen junasta Eze Bord de merin asemalla ja lähden kapuamaan Friedrich Nietzschen mukaan nimettyä polkua. Edessä on jyrkähkö rupeama, jonka kestoksi opastetolppa arvioi puolitoista tuntia. Ezen kukkulakylä on jossain tuolla ylhäällä.
Ajattelen lähinnä, miten kuuma kävellessä tulee...Suosittelen kunnon kenkiä, ei mitään löpsöttäviä varvassandaaleita. Juomapullo on lämpimällä kelillä erittäin suositeltava.
Toki sekin virkistää, kun hieraisee sormiinsa hieman polun vieressä villinä kasvavan rosmariinin lehtien tuoksua. Kivikkoinen, karhea polku on merkitty erittäin selkeästi, eikä eksymisen vaaraa ole. Sen sijaan kannattaa katsoa tarkasti, mihin astuu, koska irtokiviä polulla riittää.
On suorastaan aiheellista pysähtyä hengähtämään ja katselemaan polulta Välimeren aalloille avautuvaa, sielua syleilevää maisemaa. Friedrich Nietzsche vietti Ranskan Rivieralla paljon aikaa ja hän oli mieltynyt kävelemiseen, enkä ihmettele, miksi.
Filosofi saattoi kävellä jopa seitsemän, kahdeksan tuntia päivässä. Noustessaan tätä samaista reittiä ylös Ezen kylään Nietzsche laati teoksen Näin puhui Zarathustra  ratkaisevan osan.
Korkeat, vaaleat kalliot loimottavat yläpuolella. Muutamien kallioiden huipulta erottuu rakennuksia.  Edellä kulkevan ranskalaisperheen arviolta kymmenvuotias vesa on väsynyt ja itkuinen, mutta raahustaa hartiat kyyryssä muun perheen perässä. Eikä muka kaipaa edes kulausta vettä isän juomapullosta. Poikaparka. Hänen yllään on ärheä pääkallopaita.
Selän takana ja oikealla puolella Välimeri alkaa näkyä yhä paremmin, mitä ylemmäs polku kohoaa. Hetken aikaa polku viettää loivasti alaspäin ja oikealla näkyy kallioinen poukama, mutta sitten suunta kääntyy taas ylös.
Ezen kylä erottuu jo kukkulalta, ihanaa! Kulkija on pitkään vailla suojaa auringolta. Mutta askel askeleelta huippu lähestyy, viimein lehtipuut suojaavat auringon paahteelta.
Ennen Nietzschen polun päättymistä polun oikealle puolelle jää Fragonardin tuoksutehdas, ihan rauhassa, kiitos. Hengitän mieluiten raikasta ilmaa. Näköalapaikalta on upea näkymä alas merelle. Tätä kelpaa katsella, oli filosofi tai ei. Vieressä on tarjolla myös Ezen kukkulakylän kapeita kujia.
Emme kuitenkaan jää lounaalle tähän arvokkaaseen pikkukylään, vaan kävelemme omalaatuisen hotellin respan (varustettu aaseilla!) ohitse ja jatkamme matkaa sillalle, joka johtaa solan yli Mont Bastiden kupeeseen. Jyrkkärinteisen solan yli kulkeva silta on huimaava kokemus etenkin kovilla tuulenpuuskilla - en suosittele korkean paikan kammoisille laisinkaan.
Käännymme tieltä kapealle Davidin polulle, joka lähtee kiemurtelemaan ylös Mont Bastidea. Vähitellen Ezen kukkulakylä jää yhä alemmas, vaikka se oli äsken muka niin korkealla.
Maisemat paranevat muutenkin, sillä kukkulan laelta näkee huikaisevan kauniin näkymän sekä takana kohoaville, osin vielä lumihuippuisille Merialpeille että Välimeren rannikolle. Alhaalla rannikolla St-Jean-Cap-Ferrat kylpee iltapäivän auringossa. Mikä loistava paikka myöhäiselle retkilounaalle, kunhan olemme istahtaneet pensaiden keskelle, suojaan rapsakalta tuulelta. 
Laskeudumme takaisin alas Mont Bastiden länsipuolta, johon aurinko vielä paistaa. Tovin kuluttua vilkkaasti liikennöity autotie katkaisee keltaisilla reittimerkeillä merkityn polun. On maltettava odottaa hetki, että autojen ja niitä vielä kiireisempien moottoripyörien virtaan tulee tauko, sitten vikkelästi tien yli ja portaita alas jatkamaan pitkin kapeaa polkua.
Mietin, kuinka ylellistä on kävellä näin upeassa maisemassa kulkevaa reittiä, jonka varrella kukkivat jo muutamat kevään kukat. Äitien rukous, Prière des Mères, pysäyttää pienen ristillä merkityn, pyhitetyn paikan kohdalla.
Loppumatka vaatii toisenlaista kestävyyttä kuin ylösnousu: alamäki on sinänsä helppoa kulkea, osittain porrastettuna alas viettävää päällystettyä polkua pitkin, mutta reitin kaltevuuden vuoksi polvet voivat olla kovilla! Pihamuurien takaa erottuu komeasti kukkivia puita, jossain haukahtaa koira. Miltähän täällä näytti silloin, kun Friedrich Nietzsche asteli alas samaa rinnettä yli sata vuotta sitten?

Kommentit

  1. Mielenkiintoisen näköinen patsas

    VastaaPoista
  2. Jep, tarkoitat varmaan Théoule-sur-Merin vedestä kohoavan naisen päätä ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit