Yläkaupungin aamu

Takana on Jyväskylän Yläkaupungin Yö (kunniakkaat 20 vee), heräämässä on yläkaupungin aamu - sillä Yön ohjelma ei ole vielä ohi. Laskeudun Seminaarinmäen kampukselta alas pitkin Ruusupuiston kuluneita portaita. On Aamukasteklubin (klo 05-09) aamiaisen aika.
Auringon säteet viivyttelevät vielä matalalla, mutta Alvar Aalto -museon ulkopuolella, vesialtaan vieressä istuu jo väkeä popsimassa aamupalaa. Aamukuudelta!
Sisällä vallitsee täysi tungos; en ole koskaan nähnyt Café Alvaria näin täynnä... Liityn pitkänä tilassa mutkittelevan jonon jatkoksi.
La Sega del Canton loistava musisointi takaa kuitenkin sen, että jonottaessa ei käy aika pitkäksi. Duo heittää unohtumattomasti esimerkiksi Oravan pesän, Titanicin tunnusbiisin My heart will go on, Jailhouse Rockin ja Rawhiden. Näin uljaasti soivaa sahaa kuulee harvoin. Fiilis sopii täydellisesti aamutunnelmiin, sillä melko moni aamiaisen nauttijoista on tullut paikalle suoraan Yöstä...

Aamiaisen suosio on niin suuri, että että aamiaistarpeet vajuvat uhkaavaa vauhtia - jopa niin, että osa herkuista loppuu ennen kuin olen päässyt kassalle saakka ja me myöhäiset saamme omat annoksemme alennuksella.
Heikki Heikkinen Trio aloittaa musisoinnin, kun minä katoan heräävään aamuun. Kävelen ensin museolta kohti Mattilanniemeä. Kävelytieltä, verkkoaidan takaa, pystyy nyt kurkistamaan kaunista taloa (Alvar Aallon katu 2) takapihan puolelta. Rakennuksen keskiosaa peittää hieno paanuseinä.
Keljonkadun varressa on häivähdys aikaa, jolloin talot eivät lämminneet sähköllä. Polttopuut ovat upeasti järjestyksessä. K ja sen peilikuva pitävät rivin suorana.
Jatkan matkaa Korkeakoskelle, jonka kuohut ovat näin keväällä parhaimmillaan.Vaan mitä valkoista pilkistää ylempänä pienen kosken rinteessä?
Kenties nämä valkovuokot ovat karkulaisia jostain läheisestä puutarhasta. Tai sitten tässä on oikeasti tarpeeksi lämmin ja lehtomainen maasto, jossa valkovuokot ovat viihtyneet ihan luontaisesti.
Johtuu varmasti varhaisesta kellonajasta, mutta huomaan käveleväni normaalia hitaammin. Siitä on apua, kun olen alittanut Rantaväylän ja astelen kävelytietä pitki kohti Jyväsjärven rantaa. Minua paljon hitaampi matkalainen on aamuretkellä yli asvaltin. Toivottavasti se säästyy kiireisen kulkijan alle rusentumiselta.
Korkeakoskenlahden päässä, Korkeakoskelta tulevan uoman päässä, on betonissa seinäkirjoitus: Tell us your story. Kenelle sen kertoisin? Kiville, vedelle, asvaltille, maailmalle? Jyväsjärven peilityyni pinta ei vastaa.
Tassuttelen hiljakseen Mattilanniemen kauniille kävelysillalle ja palaan vielä Aalto-museon Aamukasteklubille. Esiintyjät ovat ehtineet sillä välin vaihtua, sillä nyt vauhdissa on kahden harmonikansoittajan kokoonpano. Duo Anitta...
 ...& Jouko Kääriäinen tunnelmoi soittopeleillään Café Alvarista jälleen aivan erilaisen kahvilan; nyt ajattelen Ranskaa. Siitäkin huolimatta, että he soittavat myös venäläisen Koivuvalssin. Kunpa varhaisia kahvila-aamiaisia näin mahtavan elävän musiikin kera olisi tarjolla useamminkin!
Aurinko on jo paljon ylempänä, kun kävelen Aalto-museolta kohti keskustaa, halki yön jäljiltä jo siistityn kampuksen. Myös Lounaispuiston penkit hehkuvat tyhjyyttään. Tänä sunnuntaiaamuna eniten iloista elämää koko kaupungissa taisi olla Aalto-museon Aamukasteklubilla! Kiitokset Yläkaupungin Yölle.  Ja aamulle.

P.S. video lisätty postaukseen 21.5.

Kommentit

  1. Mahtavaa! Ihan mielettömän hienolta kuulostaa tuo saha! Lieneekö kuinka vaikea soittaa... Alvarissa on todella ollut menoa ja meininkiä jo aamusta saakka :o
    Korkeakosken kuohut ovat hienot, mutteivät yhtä mahtavat kuin Pohjois-Savossa Maaningan Korkeakoskella.
    Seinäkirjoitus peilautuu kauniisti veden pinnasta.
    Mukavaa viikon alkua! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! La Sega del Canto oli valloittava ja hieno alku päivälle :) Sahansoitto kuulosti paremmalta kuin koskaan.

    Hankasalmen Kihvelissä sahaa soittaa heinäkuussa ainakin Irina Björklund, jonka ohjelmisto on todennäköisesti vähemmän rock kuin su aamun duolla...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit