Siirry pääsisältöön

Joensuu: Pielisjoen rantataidetta

Kävelen aamulla Joensuun torille. Eiköhän sieltä löytyne aamiaista. Torin laidalla Marttakahviosta saankin oikean toiveaamiaisen: pehmeäksi haudutettua puuroa, mehua, teetä, muutaman tuoreen mansikan. Täydennän aamiaispakettia vielä tuoreella piirakalla. Nam! Ehei, varpunen, tämä tarjoilu ei ole sinua varten.
Torin harmaata asvalttia värittävät litteät ihmishahmot, jotka näyttävät tanssivan. Musiikki vain ei soi... Poikkean torin toiselle laidalle Carelicumiin museovisiitille ja pienen harhailun jälkeen selviää, että Pohjois-Karjalan museo löytyy toisesta kerroksesta. Kierrän epähuomiossa maakuntahistorian näyttelyn vastapäivään, nykypäivästä menneisyyteen. Hmm, ehkä on aika siirtyä ulos museon hämäristä.
Läheisestä torin kulman Taitokorttelista löytyy enemmän iloisia värejä sekä tarvikkeita omiin käsityökokeiluihin ja valmiita kädentöitä. Yksi osaava tekijä ahkeroi kangaspuilla.
Taitokeskuksen käytävällä on esillä lisää hilpeää värimaailmaa: linnunpönttöjä, jotka ovat syntyneet Kässäkoulun perusopintojen 5-6 työpajassa.
Taitokorttelin sisäpihalla aurinko hymyilee. Ei ihme, että kahvilan ulkopöydissä istuu tyytyväisen näköistä väkeä.
Vanhan lehmuksen juurella patsastyttö lueskelee taiteellisesti asetellulla pihapetillään Happy garden -kirjaa. Kiveys on kieltämättä hieman karu...
Astun ulos Taitokorttelistakin. Kaipaan rakennusten vierustoilta Pielisjoen rantaan, veden äärelle. Siellähän olisi niitä risteilyjäkin...
Joen rannan tuntumassa on nurmikaistaleiden välissä pieni hiekkakenttä, missä puupalikat kilahtelevat. Leppoisa porukka ei suinkaan pelaa petankkia, vaan mölkkyä.
Lähden kävelemään pitkin joen rantaa. Hitaan kuljeskelun etuja on se, että siinä ehtii oikeasti katsoa ympärilleen, toisin kuin määrätietoisella vauhtilenkillä. Tummaa lyhtypylvästä koristaa hauska maalaus. Onko tämä kenties ainoa laatuaan vai onkohan näitä lisääkin?

No tietenkin lyhtypylvästeoksia on lisää! Oijoi, yhdessä tolpassa palellaan kieli sinisenä... Ja mustavalkoinen Universumin ääriin ja takaisin taitaa viestiä ääretöntä rakkautta? Pielisjoen rantaa myötäilevä kävely-ja pyörätie on saanut näistä teoksista piristävän lisän.
Myös virallisempi taideteos, Teijo Karhun ja Jukka Niskasen sukkulamainen Välke näyttää (aina vain) hienolta vähitellen pilvettynyttä taivasta vasten! Tunnistan yllätten laiturista tutun näköisen aluksen. Serena on siis siirtynyt Keski-Suomesta Keiteleeltä Pieliselle... Ilmankos se ei ole enää ankkurissa Äänekoskella.
Ai niin, ihan tästä kaupungin keskustastakin voisi lähteä oikealle vaellukselle. Kolille on matkaa mukavat 96 kilometriä, mutta Lykynlampi ja Utranharju olisivat paremmin päiväkävelyn säteellä. Ehkä joku toinen kerta kumminkin.
Mattolaitureillakin on innokkaita matonpesijöitä, vaikka veden lämpötila ei huimissa lukemissa olekaan. Joensuussa ei siis ole siirrytty vielä kuivan maan matonpesupaikkoihin. Käyn kääntymässä hieman etäämpänä Pielisjoen rantamaisemassa, mutta palaan sitten samaa reittiä takaisin.
Arveluni osuu oikeaan - lyhtypylväiden taideteokset nimittäin jatkuvat myös toisessa suunnassa, kanavan tykönä. 
Risteilylaiva lipuu ohitse kanavaa ylöspäin, mutta tajuan vasta sen jo mentyä, että missasin juuri sillan avaamisen alusta varten. Nämä mainiot pylvästaideteokset ovat onnistuneet kiinnittämään huomioni niin hyvin.
Eikä siinä vielä kaikki! Sillan ali johtava tunneli on myös upean taideteoksen peittämä. Taideyhdistys Harha ry kertoo olevansa työn takana; teos on syntynyt 2011. Inspiraatiota on tainnut antaa ainakin Liisa Ihmemaassa? Lyhtypylväiden taiteilijat jäävät valitettavasti anonyymeiksi...

Kommentit

  1. Mukavaa että taide on levinnyt arkiseen katukuvaan enemmän ja enemmän,varsinkin harmaisiin ja ankeisiin paikkoihin. Lyhtypylvästaide oli minulle ihan uusi juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhtypylvästaide oli minullekin eka havainto, loistava oivallus. Valotolppia kun riittää ja yleensä niitä ei edes ajattele, jos lamppu ei ole rikki! Näin lyhtypylväät voivat siis palvella ohikulkijoita vielä monipuolisemmin, myös taideteoksen kankaana tai telineenä, eikä teoksen tarvitse olla suuren suuri.

      Poista
  2. Katoppa tarkemmin piirrostyyliä harhan pupuhahmon ja tolppien teosten kanssa. Se pipopää kaveri on ivsorin tekele ja nykyään kyseinen kaveri on häipynyt tyystin katukuvasta ja tilalle on tullu astetta agressiivisempi pipomonsteri nimeltä Stef.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä käydä katsomassa kun seuraavan kerran liikun Joensuussa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…