Helsinki: Suvilahden aarteita

Astelen Helsingissä kaikessa rauhassa Kasarmitorin halki, kun katseeni kiinnittyy lyhtypylväässä roikkuvaan punaiseen kylttiin. "My daughter is obsessed with Moomin, I'm not sure why. I think he is like all Finns, the strong and silent type!"i
Käännän kyltin toisinpäin. Mistä tässä on oikein kyse? Onko Helsingissä jokin hauska käveltävä, bongattava taidejuttu, kuten Turussa oli 2011 kaupungin kulttuuripääkaupunkivuonna mahtava kokoelma sarjakuvaliikennemerkkejä? Helsinki Tagged! Suvilahti? Ehtisinkö käydä siellä katsomassa mistä on kyse?
Kävelen kohti rautatieasemaa ja kohtaan lisää punaista. Iloinen, nauhamainen punainen istuin Ateneumin nurkalla julistaa Helsinki 200? Hetkonen, eihän nyt voi olla kaupungin 200-vuotissyntymäpäivä, onhan Helsinki perustettu aiemmin eli 1550. No niin, Happy 200 Birthday Helsinki juhlistaakin Helsingin kahtasataa vuotta pääkaupunkina...
Karautan metrolla Kalasataman pysäkille, sillä ikävä kyllä nyt ei ole aikaa kävellä keskustasta saakka Suvilahteen. Katutasolle päästyäni oikea suunta löytyy helposti ja asvalttiin maalatut merkit ja tekstit opastavat lisää. Katuun on maalattu myös teksti: Ihana kahvila vain 1250 m. Lupaavaa.
Mitähän Suvilahdessa oikein on edessä? Ohitan kyltin, johon on liimattu tarra: In Search of the Ridiculous...
Värikkäät liput hulmuavat Suvilahden laidalla lipputangoissa. Liput eivät ole mitään tavanomaisia, eivätkä edes kopioita toisistaan, vaan uniikkeja ja taideteoksen näköisiä.
Silmäni tavoittavat lyhtypylväästä taas pienen tarran. Broken Street Poetry. Näitä muutaman sanan ajatusrunoja on siis kaupungilla - ties missä.
Saavun Arjen aarteet -näyttelyyn, joka sanoo olevansa muotoilun minimaailmannäyttely, näin Helsingin designpääkaupunkivuoden kunniaksi. Italian Torino on tuonut paikalle punaisen Fiat 500-auton lisäksi mm.  intiimin, munanmuotoisen mininäyttelyn, jonka seinillä on design-kuvia ja esitteitä.
Käyskentelen sisätilojen näyttelyhalleissa. Lasten Imagination Playgroundilla leikitään, muutoin vaikuttaa pitkälti siltä, että esineitä saa katsoa, ei koskea. Useammassakin esillä olevassa tuolissa on lappu: Do not sit. Älä istu. Myös turkkilaista designia edustava komea tuoli jää siis kokematta.
Palaan halleista ulkoilmaan ja poikkean hetkeksi kulman taakse varsinaiselta näyttelyalueelta. Ruostuneen aaltopeltiseinäisen vajan seinässä on mustaan levyyn tehty teipeillä taitavasti yksinkertainen taideteos: ikkuna.
Palaan takaisin arjen aarteiden äärelle. Värikkäät kontit vetävät puoleensa enemmän kuin Kattilahalli design-esineineen. British Council Finlandin tuottama Helsingin vihreä ratikka (Helsinki Plant Tram) -projekti ei tässä tapauksessa liiku kiskoilla; minipuutarha on kuitenkin hauskasti vallannut näyttelykontin katon. Dodo on myös ollut toteuttamassa projektia.
Projektissa on mm. kerätty eräänlaista kasviota. Ratikkakontin - tai ratikkapysäkin - seiniä peittävät lukuisat laput, joihin "lahjoittajat" ovat ikuistaneet sanoin ja kuvin kasveja, joita pitävät itselleen tärkeinä. Lauran kasvi on punaherukka, jolle omalla pihalla ei löydy paikkaa.
Menen itse kasvivuoristoradan luo, jonka esikuvana on ollut Linnanmäen vuoristorata. Puusta tehty, asvaltilla kiemurteleva ja ylös-alas kohoileva kasvimaa on kerrassaan loistava! Astun puutarharadan viereen, hieraisen vaivihkaa sormiini mintunlehtien ja muiden aromikkaiden kasvien tuoksua.
Vuoristoradan aarteita ovat sipulit, monet yrtit, värikkäät kukat. Harmaa asvaltti on muuttunut vihermaisemaksi. Tällainen projekti piristäisi monia aukioita, kuten teki myös Helsingin rautatieasemalla aiemmin kesällä ohikulkijoita ilahduttanut Ihmepuutarha.
Puutarhareitin lomassa on muutamia pöytiä ja tuoleja, joiden äärellä kahvilakontin asiakkaat nautiskelevat aurinkoisesta säästä. Kahvin tuoksu leijailee ilmassa.
Muutaman askeleen päässä töröttää muitakin mielenkiintoisia puurakennelmia. Norjalaista designia edustaa kaksi teosta: läpikuljettava Pixel Pine Portal (tekijät: Ida Nilson, Elisia Kathleen Brask, Annhild Kjørsvik)
ja Allports Portal, jonka jujun tajuaa vain kävelemällä teoksen keskellä olevaa puusiltaa pitkin. Pixel Pine Portal sai toukokuussa 2012 Bergenin kansainvälisillä puufestivaaleilla ensimmäisen ja Allports Portal kolmannen palkinnon.
Allports Portal (Vidar Laksfors, Are-Dag Eriksen, Frode Ljøkjell) on kuin ritiläsiipinen lintu, joka nitisee ja natisee, kun astun ilmassa killuvalle kielekkeelle, joka laskeutuu samassa alas - ja lähtee vaaputtamaan siipiään, kun liikun eteenpäin. Ihan vain kokeillakseni, mitä tapahtuu, astahdan muutaman askeleen taaksepäin, sitten taas eteenpäin; kuuntelen ja katselen naru- ja puuverkoston liikettä ympärilläni. Leikkisä reitti.
Iloisten väristen konttien kätköistä löytyy lopulta myös Helsinki Tagged, joka johdatti minut tänne. Punavalkoisia lämisköitä mietteineen olisi voinut etsiä ja löytää kaupungilta myös kartan avulla, ei pelkästään satunnaiskuljeskelulla.
Seinällä on muutama Helsinki Tagged -kyltti, esimerkiksi 74/80 - tai sen kopio, sillä kartan mukaan tällainen kyltti on aivan toisaalla... Asun lähellä tätä huvilaa, se oli ennen niin täynnä elämää, mutta nyt se on tosi surkeassa kunnossa, se on niin surullista. Sisareni ja minä unelmoimme tekevämme siitä jonain päivänä pienen konserttisalin. Olisipa ollut tilaisuus kiertää etsimässä nämä arjen aarteet oikeilta paikoiltaan!
Vastapäisessä, valkoseinäisessä kontissa killuu katosta lukuisa määrä punaisia Viewmastereita. Tämä ei ole pelkkä tilataideteos, vaan kiekkokameroilla voi tehdä tutkimusretken Dublinin kaduille. Kuvista paljastuvat Dublin Tagged!-projektin lyhyet arjen tarinat sanoin ja kuvin. Riemastun, kun tägitarinoista löytyy joku hämärästi muistamani paikka, jota katson nyt paikallisen ihmisen muiston lävitse.
Lampsin vielä muutamaan konttiin, mutta olen jo löytänyt Suvilahdesta suosikkini, tämän päivän aarteet. Vuoristoratapuutarha, Helsinki / Dublin Tagged! ja tietenkin nämä mainiot, tilkuista taiteillut maiden liput! Arjen aarteet-näyttely ja Helsinki Tagged-projekti päättyivät 16.9.2012, joten nyt on etsittävä ja löydettävä oman arjen aarteita ihan itse. Ne voivat olla lähempänä kuin arvaakaan.

Kommentit

  1. Mitä materiaalia tuo turkkilainen design-tuoli oli? Upean näköinen.
    Kasvivuoristorata! Mieletön idea!

    VastaaPoista
  2. Turkkilainen tuoli oli käsin punotun näköinen, mutta ei aavistusta materiaalista. Eihän sitä tohtinut edes koskea, kun ei saanut istuakaan ;-)

    Puutarhavuoristorata / vuoristoratapuutarha olisi aika mieletön noin pysyvänä juttuna jossain!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit