Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Sallaajärven luontopolku

Sallaajärven luontopolun lähtöpaikka löytyy parhaiten seuraamalla Sallaajärven palvelukodin opastetta Ronsuntaipaleentieltä. Puinen viitta osoittaa oikealle itse luontopolulle Taka-Keljontien varrella kuusenoksien kätkössä, hieman ennen palvelukodin vasemmalle kääntyvää pikkutietä. Varsinaista parkkipaikkaa aloituskohdassa ei ole, joten harkinnan arvoista olisi tehdä retki polkupyörällä, ainakin jos kunnon ylämäki Jyväskylän keskustan suunnasta tullessa ei haittaa; paluumatkalla saisi vastalahjaksi mahtavan alamäkiosuuden.
Luontopolun alussa paljastuu, että reitti seuraa osittain Keski-Suomen maakuntauran uomaa. Edessä on siis ehkä myös muutama sininen reittimerkki luontopolun omien opasteiden lisäksi.
Sallaajärven luontopolun pituus on reilut puolitoista kilometriä. Taka-Keljon maastolle on tyypillistä korkeusvaihtelu, joten sitäkin on odotettavissa. Alkumatka ennen aarnialueen alkamista on hyvinkin syksyistä maisemaa - tuulet ovat jo tiputtaneet suuren osan koivujen lehdistä maahan. Keltainen alkaa vaihtua ruskeaksi.
Reitti on merkitty kirkkaan keltaisin maalitäplin. Tuntuu mukavalta tassutella alueella, jonne autojen äänet eivät todellakaan kuulu. Tähän vuodenaikaan tosin ei juuri kuulu myöskään linnunlaulua, mutta jotain iloista ääntä sentään kantautuu: rinnettä alas valuvan puron solinaa.
Polun varrella alkaa pian näkyä useita kaatuneita puita. Nämä puuvainaat saivat tuta Veera-myrskyn elokuussa 2010, eikä luonnonsuojelualueella ole ollut tarvetta raivata puita pois kuin kulkuväylältä. Kun puut saavat lahota paikalleen, on niissä hyvä kasvualusta metsän pienimmille.
Verrattuna muutamiin muihin luontopolkuihin on Sallaajärven polku merkitty oikein mukavasti, eikä mukana tarvitse olla karttaa.
Näin hieman sateisena, myöhäisenä iltapäivänä aarnialueen tunnelma on vinkeä. Jossain raakkuvat korpit, mutta muuten ääniseuralaisiamme ovat edelleen vain askelten äänet.
Kuusivoittoisen metsän upottavan pehmeä sammalpeite hehkuu mahtavan kirkkaan vihreänä. Ikävä kyllä sammalikosta ei osu silmiin yhtään sellaista ruokasientä, jonka tunnistaisin.
Kuusikossa on myös hyvin persoonallisen näköisiä yksilöitä - tai no, onko tämä yksilö, kun sen kyljestä kasvaa jo toinenkin haara.
Vastaan tulee jälleen puro - opastaulun mukaan tarkalleen ottaen noro, eli puroa pienempi vesiuoma, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalan kulku ole merkittävässä määrin mahdollista. Hieman vaikea olisikin kuvitella kaloja polskimaan tuohon vesimäärään... Tämä saniaispuro on näkyvissä varmuudella lähinnä kevään sulamisvesien aikaan ja tietenkin näin sateisten kelien myötä.
Luontopolku ei nouse Taka-Keljon korkeimmalle nyppylälle (läheinen Pirttimäen huippu on 249 m) mutta käy kuitenkin 190 metrin korkeudessa. Näillä korkeuksilla ollaan muinaisella kuivalla maalla, sillä jääkauden loputtua vesi ylsi aikoinaan "vain" 153 metrin korkeuteen nykyisestä merenpinnan tasosta. Rantaviiva oli siis joskus kymmeniä metrejä alempana.
Polun varrelle osuu lisääkin Veera-myrskyn kaatamia puita. Kuuset ovat rapsahtaneet rajusti poikki sen sijaan, että olisivat kaatuneet juurineen.
Sitten reitti laskeutuu jyrkkää rinnettä alas. Vastaan tulee aukealla penkeillä ja pöydällä varustettu taukopaikka, johon voisi istahtaa popsimaan eväitä. Tulipaikkaa polun varrella ei ole, mutta eihän se ole aina välttämätön.
Kuusen ympäri solmittu sinivalkoinen nauha kertoo Keski-Suomen maakuntauran reitin kulkevan tästäkin, vaikka reitti on selvästi kääntynyt jo kohti luontopolun alkua kohti. Muuten maakuntauran sinisiä merkkejä ei olekaan alun viitoituksen jälkeen juuri näkynyt.
Pieniä pisaroita alkaa jälleen ripeksiä taivaalta ja tuntuu siltä, että pian päivänvalo lähtee pian himmenemään. Aarnialueen kuusikon suojissa kulkiessa vallitsee pilvisenä päivänä muutenkin pehmeä hämärä.
Lopulta kuusikko väistyy ja palaamme taas valoisammalle alueelle, koivujen hallitsemaan sekametsään. Lähtöpaikka on lähellä. Kun puhdistan kosteissa paikoissa kuraantuneita kenkiä, mietin taas, kuinka saman matkan kulkeminen tietä pitkin kaupungissa vie vain hetkisen, täällä kevyesti toista tuntia. Metsäpolulla askel hidastuu ja kiire katoaa.

Kommentit

  1. Eksyimpä sattumalta blogiisi, kun googlailin Sallaajärven luontopolusta asiaa.. Kävin tänään siellä tekemässä lenkin. Taidan jatkossakin käydä täällä, jos vaikka sais vinkkejä lenkkipakoista :)

    http://tassujen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lenkkejä sinulle! Enpä ole itse käynyt Sallaajärvellä vielä talvikelillä ;-)

      Poista
    2. Suosittelen, siellä on kaunis luminen maisema :) Pitkävartiset kengät tai lumikengät kannattaa vaan varmuuden vuoksi ottaa matkaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…