Maassa Taivaassa -taidetta

Galleria Variantin (Viitaniementie 13, Jaroslavlin aukio) ovi on kutsuvasti auki, kun kävelen Viitaniemen halki. En tiedä, mikä sisällä odottaa.
Pyhäinpäiväviikonlopun teemaan sopivasti galleriassa on juuri avautunut elämän ja kuoleman kysymyksiä pohtiva Maassa Taivaassa -tapahtumaan liittyvä valokuvanäyttely. Korpilahtelaisen maanviljelijä Pauli Pukkalan lempeistä mustavalkokuvista koottu Historian hiljaiset -kokonaisuus vie katsojan 1920-30-luvulle, hautajaistunnelmiin. Kuvista päätellen kuolemaa saattoi myös katsoa kasvoista kasvoihin; muutamassa valokuvassa arkun kansi on auki. Ehkä vainajat olivat ortodokseja tai sitten paikallinen tapa on suosinut sitä, että jäähyväiset voi jättää avonaisen arkun ääressä.
Viereisessä salissa Anna Aution näyttely Unohdetut koostuu hyvin eritunnelmaisista valokuvista. Brysseliläiseltä hautausmaalta ovat tänne matkanneet hautamuistomerkkien lähes puhki haalistuneista valokuvista otetut kuvat. Niin haurastuvat myös muistot ihmisten mielissä. Juuri edellisenä päivänä ajattelin, että ehkä olen viimeinen, joka eräille haudoille kynttilän sytyttää.
Autio ei ole ikuistanut suomalaisia hautausmaita, vaan hän on matkannut esimerkiksi Belgiassa ja Espanjassa kameransa kanssa. Espanjalaisen hautausmaan "takamaalla" otetut kuvat ovat hätkähdyttäviä. Oikeasti kaikki ei ole poissa silmistä ikuisesti sen jälkeen, kun arkku on laskettu maahan.
Lähden kävelemään Viitaniemestä kohti keskustaa. Galleria Variantissa kuulin, että Maassa Taivaassa -näyttelyitä on lisäksi mm. Galleria Ratamossa ja Keski-Suomen museossa. Poikkean hetkeksi Jyväskylän vanhalle hautausmaalle, sillä reittini alkaa muotoutua kuoleman ympärille. Useimmat kynttilät on sytytetty jo päivää aiemmin, mutta monet muistotulista palavat edelleen.
Ote Juhana Moisanderin videoprojisoinnista
Puistokadun tuntumasta on enää lyhyt matka Veturitalleille, missä Galleria Ratamo toimii grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamon tiloissa. Juhana Moisander ja Kristiina Karsten ovat luoneet hämärään huoneeseen Puutarhassa -teoksen, johon on luontevaa pysähtyä tilaa kokemaan. Silmät tottuvat vähään valoon nopeasti. Kuihtuvien kukkasten keskellä mustaviittainen kastelee puutarhaa uupumatta.

Sen sijaan viereisen tilan Harmaa päiväkirja, Niina Vatasen näyttely, ei osu minuun poissaolon kokemuksena, vaan uhkaavana ja väkivaltana. Tai sitten saan toisenlaisen osuman Vatasen laukauksista, hänen muistojensa kuvista. Tutustun kuviin ensin ja lukaisen Vatasen tarinan kuvista vasta sitten, mutta oman ensivaikutelmani tarina jää päällimmäiseksi. Näen (kenties) viattomien maisemien kuvat saalistamis- ja sotakuvina ja ajattelen mm. Utøyaa, silmittömien laukausten uhreja. Kuvat voi lukea monella eri tavalla.
Äkkigalleria 17 innostaa käymään vielä yhdessä taidehetkessä. Kun saavun tämänkertaiseen tilapäiseen näyttelytilaan (Sammonkatu 7), ilahdun ensin siitä, että tarjolla on kupillinen teetä - lämmin seuralainen näyttelyyn tutustuessa.
Adrien Millet ja Äiti Maa, Mother Earth, on ymmärrettävästi lähes maan peitossa.
Kumarrun lattialle katsomaan isoäidin kuvaa - Jude Griebelin isoäiti, Grandmother, on läsnä mm. pikku mökkinä ja herkissä käsiä kuvaavissa piirroksissa.
Bird Charmer's Absolutions, Linnunlumoojan synninpäästöt - minkä unenomaisen tunnelman on Taishi Nishi luonut. Onko lumoojatar ikuisessa unessa? Äkkigallerian työt ovat tällä kertaa keskenään hyvin erilaisia; mukana on jopa K-18-video, jonka katsomisen jätän itsekin kesken. Jätän mieluummin mieleeni visiitistä nämä kolme työtä. Kukin tavallaan maassa tai taivaassa, maasta tai maaksi.

Kommentit

  1. Hmm,mielenkiintoisia ja monenlaisia näyttelyitä olet käynyt katsomassa. Kiitos kierroksesta.

    VastaaPoista
  2. Onneksi tuli käytyä myös Äkkigalleriassa, sillä näin jälkikäteen paljastui, että näyttely oli esillä viimeistä päivää!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi