Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2012.

Melkein valkoinen seinä

Viitaniemi. Kävelen melkein valkoisen lumen reunustamaa kävelytietä, melkein valkoisen seinän ohitse, mutta vain melkein. Valo on varjojen ystävä.

Kauppakadun taitavia vetoja

Kauppakadun yläpäässä, Galleria Patinan ikkunassa ottavat iltapäiväaurinkoa herkät akvarellit. Toivon että luonnonvalopallo ei ehdi pahasti haalistaa ulospäin katselevia, kirkkaalle valolle alttiita töitä... Astun sisälle galleriaan, missä Risto Puution maalaukset tunnelmoivat veden maisemissa monissa sävyissä, kuten Veden syli, jonka usvan keskeltä erottuva soutuvene saa jostain syystä minut ajattelemaan melontaretkiä. Kimmellys palauttaa mieleen kesän kirkkaat päivät ja valon häikäisevän, leikkisän välkkeen järven pinnalla. Onneksi kesä lähenee koko ajan. Siirryn vesimaisemista myyntitiskin luo tutkimaan upeita, käsin maalattuja pääsiäismunia (vuosi sitten täällä oli aivan loistava näyttely pääsiäisen alla). Niistäkin on vaikea valita suosikkiaan.
Aivan toisenlaista, ronskimmalla kädellä tehtyä taidetta on vastassa Kauppakadun toisessa päässä, Halosen edustalla. Paikalle on pystytetty seinäke, johon syntyy uutta koko ajan.
Kerrankin graffitia saa taiteilla ihan laillisesti keskellä…

Holvihetki ja kahvila Kultavatkain

Jyväskylän kaupungin taidemuseo Holviin on helppo piipahtaa eritoten perjantaisin, jolloin pääsymaksua ei peritä. Kaupungin synttäriviikon perjantaina 23.3. olen aikeissa poiketa vain näyttelyyn, mutta hämmästyn jo aulassa: siinä on nyt kahvila! Miksi? Tänään juhlitaan 14-vuotiasta museota. Päätän sallia itselleni kahvilapysähdyksen vasta taide-elämyksen jälkeen.
Ikävä kyllä kirjailija Harri Tapperin pitämä esittely tyttärensä Kirsi Tapperin puuveistosnäyttelystä on jo ohitse, joten tutustun teoksiin aivan omin päin. Hevospoolo on huippu!
Ponipeitto on vaatinut mielettömän työn - niin monta ponihahmoa on puiseen, isoon peitteeseen käsin veistetty. Aivan upeaa puukon käyttöä.
Vaan ei tule uni näyttää kauempaa hyvin yksinkertaiselta, mutta työn äärellä jää pakostakin ajattelemaan. Joskus käy niin, että päätä painavat asiat, kroppa ei osaa rentoutua, eikä uni vain ole tullakseen, harmittaa. Miten sitä osaisi päästää jännityksestä irti ja nukahtaa. Tapperin työt ovat sekä hauskoja että mie…

Kevätkahville

Helsingin kadut puhdistuvat ja kuivavat pikku hiljaa talven jäljiltä. Männynkäpyjen täyttämissä kukkalaatikoissa on vielä hieman kuivakka meininki, vaikka kävyt kauniita ovatkin...
Lönnrotinpuistikossa Elias Lönnrotin patsas kylpee kevätauringossa, odotellen lumen sulamista puistosta.
Puiston laidalla lumi on jo hyvässä sulamisvauhdissa. Jalkakäytävän vierestä löytyy lumeton kaistale, josta krookukset jo ponnistavat pontevasti ylös.
Marimekon myymälä Pohjoisesplanadilla on levittänyt ripauksen kevättä ovensa ulkopuolelle; iloiset istuintyynyt piristävät harmaata katua ja houkuttavat katsomaan ikkunan pääsiäishenkisiä ripustuksia.
Eteläesplanadin varjoisalla laidalla on vielä keväisempää: rohkeasti ikkunaruukkuihin istutettuja kevätkukkia. Toivottavasti ne selviävät mahdollisesta takatalvesta!
Kulman takana Unioninkadulla ikkunagalleriaan on ripustettu käsin kirjottuja töitä - mm. hymyileviä punahuulia. Unohdan katsoa taiteilijan nimen, anteeksi! Mutta jospa en huolehtisi niin paljoa.…

Konsultointia kokemukselliselle kävelylle

Jyväskylän yliopiston kirjasto voi avata ovia uusiin maailmoihin. En kuitenkaan suuntaa askeleitani kirjastolle kaukohaikailun merkeissä vaan lähiseudun kunniaksi: Jyväskylän päivät- synttäriviikolla juhlitaan 175-vuotista taivalta kaupunkina. En ole kuitenkaan menossa lainaamaan kirjaa, vaan konsultin vastaanotolle... Arjen löytöretkeilyn merkeissä.
Kokemuksellinen konsulttiMeiju Niskala ja hänen iloinen assistenttinsa pitävät vastaanottoa yliopiston kirjaston ala-aulassa - ja onni on matkassa, sillä jono on hälvennyt ja voin istahtaa saman tien alas. Ensin tietenkin rohkaisuryyppy juhlajuomaa, simaa. Sitten täyttämään konsultointilomaketta. Haluaisinko esimerkiksi taiteellistavan, ruman tai kauniin kokemuksen? Entä pitäisikö vaikutuksen olla kristallisoiva, tutustuttava tai sekoittava?
Täytän lomakkeen ja jään jännittämään, mihin konsulttiparivaljakko päätyy. Hetken pohdinnan ja tarkentavien kysymysten jälkeen alkaa konsulttilaatikostosta nousta jotain juuri minulle.
Saanko jotain k…

Laukaan Hitonhauta - jään jälkiä

Laukaan Valkolan tieltä löytyy mustapohjainen viita - Hitonhauta. Kulkupelille löytyy paikka auratun tien varresta, hiekkakuopan laidalta. Arvelen että pärjään myös pikkutien jälkeen reitillä ilman lumikenkiä, mutta otan matkaan sauvat. Näihin aikoihin yöpakkanen osaa kovettaa painuneen lumen hyvinkin liukkaaksi.
Rinteessä lähellä Iso-Harisen järveä on laavu, puuvarasto ja huussi. Tulipaikka on yllättäen laavun umpikaton alla; sellaista ratkaisua en ole ennen nähnyt! Jatkan matkaa pikkutietä eteenpäin.
Iso-Harisen jäälle johtaa paljon jalanjälkiä, varmaankin pilkkijöiden jättämiä. Mikäs tällä kelillä olisi järven jäällä istuskellessa, auringon lämmössä.
Mäntykankaan keskellä kulkevan kapean tien varrella on useita Hitonhauta-kylttejä, joista osa on näinkin hyvässä kunnossa. Opastetaulut kaipaisivat hieman kohennusta, mutta niistä löytyy mustavalkoiset kartat alueesta. Loppumatkasta liikennemerkki kieltää moottoriajoneuvolla ajon, Natura-alueella kun ollaan. Viimein tulee vastaan har…

Aaltoa yliopistolla: päärakennus

Olen kävelemässä Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksen halki, silmät paljolti maan kamaralla; reitti on muhkuraisesta jäästä liukas. Onneksi vilkaisen oikealle yliopiston päärakennuksen ja omenapuiden väliselle lumiselle aukiolle, jossa sekalaiset lumiveistokset kylpevät iltapäivän auringossa. Oletan että asialla ovat olleet koululaiset eivätkä opiskelijat?
Hetki lumiveistosten parissa saa minut pysähtymään kampuksen päärakennukselle. Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema yliopiston päärakennus tunnetaan yksinkertaisesti kirjaimella C. Harvempi kulkija on kuullut sen koko nimi on Capitolium, jota ei mainita edes opasteissa. Päätän astua sisään pienelle tutkimusmatkalle, jos ovet ovat vielä auki.
Aulan kahvila Aallokko on kiinni, joten kupposta ei irtoa. Kahvilan alkuperäinen Belvedere-nimi ei pystynyt kilpailemaan uuden nimen kanssa kaupungissa, jossa aalto-sanan variaatiot ovat hämmentävän suosittuja... Upea narikkaa kiertävä tiski kiiltävine puureunuksineen päätty…