Siirry pääsisältöön

Lappeenranta: katutaidetta Kauppakadulla

Lappeenrannan rautatieaseman edessä etsin silmilläni opastetta, joka johdattaisi minut keskustaan jotain mukavaa reittiä, ilman karttaa. Opastavaa kylttiä ei näy, joten lähden seuraamaan muita junasta tulleita. Sitten äkkään lähipylväässä mustavalkoisen linnunpönttötarran ja muistan nähneeni sellaisia myös jossain toisessa kaupungissa. Tämä ei siis ole lintukoto-opaste Lappeenrantaan vaan osa jonkun kulkijan taideteosta.
Liikennemerkkien takaa alkaa löytyä muitakin omaperäisiä kuvia - tarroilla merkkien selkämyksiin liimattua katutaidetta. Keitä lienevät tekijät?
Joku on sentään rohjennut laittaa nimimerkkinsä kuvatarraan: Arpi.
Linnunpönttötarrat johdattavat minua hyvin varman oloisesti kohti kaupungin keskustaa. Kenties täällä on ihan oma linnunpönttöreitti? Saa nähdä, miten pitkälle polkuni sattuu näiden kanssa yksiin.
Lisää väriä. Mikkihiirijalkainen, möykkypäinen otus, jolla on siivet korvina. Onko Lappeenrannassa harvinaisen paljon näitä vai enkö vain yleensä huomaa tarraparvia?
Kapuan ylös Kauppakatua, ohi Vanhan hautausmaan. Linnunpönttökuvan ohella tunnistan toisenkin tutun hahmon: isokorvaisen otuksen, jonka kuonon päällä on musta suorakaide. Ken lie näiden tekijä? Monista muista tarrakuvista ovat jo värit ja kuvat haalistuneet, mutta tuoreimpien kuvat ovat vielä hyvin näkyvissä.
Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota tarrojen muodossa pylväisiin, sähkönjakokaappeihin jne. kiinnitettyihin pikkutaideteoksiin (ja mainoksiin) kuin nyt. Ehkä harmaahko päivä sai katselemaan nyt pieniä yksityiskohtia Kauppakadun varrella sen sijaan, että olisin pällistellyt rakennuksia.
Kauppakadun käännyttyä jo alamäeksi en voi kuitenkaan olla huomaamatta hilpein neulegraffitein riemastettua potkuria, joka ansiokkaasti mainostaa viereistä, pientä Tuuliviiri-lankakauppaa. Tämä sopii loistavasti Suomen talvisille kaduille!
Kun päivänvalo vaihtuu jo iltahämäriin ja lähden palaamaan samoja jälkiä takaisin, vilkaisen vielä Linnoituksella läheistä lyhtypylvästä, vanhasta tottumuksesta: taas uusi pienteos. Syö. Katutaide on pienimuotoista, hetken tai pidempään elävää katukulttuuria, jota voi myös seurata pitkin kaupunkia, poimia teoksista reitin itselleen.

Kommentit

  1. Paljon olet taas bongaillut. Nuo tarrat ovat nopeammin katoavaa taidetta kuin spraymaalilla maalatut. Mikä lie ollut linnunpöntön tarina...

    Tuo neulegraffitipotkuri on kyllä päivän piristys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selviäisipä jostain linnunpöntön ja sen isokorvaisen otuksen tarina... Olen niin varma, että olen nähnyt noita tarroja muuallakin.

      Jos olisin ollut yhtään lankoja vailla, olisi neulegraffitoitu potkuri ehdottomasti houkutellut minut lankapuotiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…