Oulu: Nallikarin talvea

Oulun Nallikari on tunnettu hiekkarannastaan, mutta tällä kelillä ei ole aavistustakaan, missä päin lumen alla on hiekkaa, missä jotain muuta. Varmaankin olemme kävelleet hiekkarannan ylitse kiertäessämme rannan puolelta kylpylähotellin, matkalla kohti rantapolkua. Mustasalmen ylittävältä sillalta näkee maisemaa sekä Hietasaaren uumeniin että aavistuksen avarasta merimaisemasta.
Astumme pian meren jäälle. Oikealla puolellamme töröttää kylpylähotelli Eden kuin puiden keskellä olevaan salmeen juuttunut ruotsinlaiva. Paitsi että tuossa kohdassa ei ole salmea. Mutta ehkä laivan näköinen hotelli sitten sopii merimaisemaan...
Meren jäällä on kävellyt, hiihtänyt ja kelkkaillut väkeä vaikka kuinka. Näinköhän tästä voisi kävellä vaikkapa Hailuotoon saakka? Minne lievät pitkämatkalaisimmat painelleet. Tuntuu kuin edessä olisi loputon polku, jos seuraisimme suoraan eteenpäin, avomerta kohti menevää uraa.
Koska tähtäimessämme on vaatimattomasti Nallikarin rantamaisemissa sijaitseva nuotiopaikka makkaranpaistoa varten, käännymme hyvin pian vasemmalle ja palaamme tiheän kaislikon halki takaisin kuivalle maalle.
Spraymaaleilla töhritystä puuvajasta löytyy onneksi vielä klapeja tulentekoon ja saamme nauttia paitsi pilviharson lävitse paistavasta auringosta, myös elävän tulen hehkusta.
Rantapolkua pitkin menee kohta myös kookkaita nelijalkaisia: sekä ratsukko että hevoskärryt ohjastajineen. Maastopyöräilijä ei näytä etenevän aivan yhtä vaivattomasti epätasaisella uralla...
...sillä kun kohta jatkan itse kapeaa rantapolkua eteenpäin, kellahtaa fillaristi edelläni siististi hankeen pyörineen. Humpsista! Eihän siinä käy kuinkaan, sillä pehmeää lunta riittää. Pyöräilijä naurahtaa, että ilman pyörää taitaa päästä nopeammin eteenpäin. Toisaalta, tässä kelissä ei ole juuri tarve kiirehtiä.
Pyöräilijä katoaa pian omille poluilleen, mutta minä kapuan ylös lintutorniin katsomaan maisemia vielä laajemmasta perspektiivistä. Viereisen Vihreäsaaren rannassa tuulivoimaloiden lavat pyörivät hyvin verkkaisesti.
Auringon kirkkaus on käynyt himmeämmäksi. Luon vielä viimeisen yläilmasilmäyksen valkealle Oulunselälle ennen kuin laskeudun varovasti jyrkkiä askelmia pitkin maan kamaralle.
Hietasaaressa voisi tehdä myös ympyrälenkin, mutta palaan rantapolkua pitkin takaisin Nallikarin hotellin luo, missä lapsikatras nauttii lumiliukumäestä. Nallikarissa on samanhenkinen lumilinnarakennelma kuin Oulun torilla: ei vain katseltava lumilinnaveistos, vaan mäenlaskua silmällä pitäen askaroitu lumirakennus. Hei lystiä laskuun täälläkin!

Kommentit

Suositut tekstit