Siirry pääsisältöön

Helsinki: valopäitä Aleksanterinkadulla


Lampsin pitkin Aleksia Senaatintorin laidalle ja mietin, missä haukkaisin välipalaa. Aurinkolasikelistä huolimatta äkkään silmätä katseeni näyteikkunoita ylemmäs, katuvalaisimiin, vaikka ne eivät tietenkään hohda sähkövaloa näin päiväsaikaan. Senaatintorin laidan sirojen roikulalamppujen vastapäätä, Bockin talon kulmalla, on jännittävämmän näköisiä valaisinvirityksiä. Suoraselkäisiä, mustakätisiä pallopäitä. Luulen ensin että yläpuolellani valkoista valaisinpalloa pitelevä kaveri uhkaa tipauttaa palleron varomattoman ohikulkijan niskaan, mutta hänellä taitaakin vain olla pää kipeänä. Käykö melko harvakseltaan ohi soljuva liikenne hermoilleen?
Entä onko tämä himmennyt valopää kenties pikkupokkarilla Tuomiokirkkoa kuvaava turisti vai päivitteleekö hän sitä, miten vaikuttunut on Senaatintorista?
Tämä vakava valaisinhemmo vaikuttaa harjoittelevan vähintään hymniä tai jopa aariaa avonaisesta lauluvihostaan. Hän haaveilee soolosta joko kirkon portailla tai itse pyhätössä. Ehkä pitkäksi venähtänyt pikkukanttori?

Tästä pitää muistaa kulkea pimeällä (eli syksyn tullen) myös illalla, jotta arvoisat valaisimet voivat esiintyä edukseen varsinaisissa, valaisevissa työtehtävissään.
Pysähdyn keltaisen kivitalon kohdalla: kutsuvan näköinen kahvila on avoinna. Istuako katukahville ja kuikuilla samalla ohikulkijoita? Oviaukon vieressä kiiltävä laatta paljastaa, että rakennus on Remanderin talo (1814), joka oli ensimmäinen Suomen sodan (1808-09) ja vuoden 1808 suurpalon jälkeen kaupunkiin rakennettu kivitalo. Asuin- ja liikerakennuksena toimineen talon rakennutti kauppias Friedrich Remander. Käyn peremmälle kahvilaan kokemaan tämän päivän liikehuoneiston tunnelmaa.
Café Köket tarjoilee monenlaisten leivonnaisten lisäksi (pystyn niukin naukin vastustamaan houkuttelevasti tuoksuvia makeita herkkuja!) myös aamiaista ja lounasta. Koska ei ole minulle ihan kummankaan aika, valitsen välimuodon. Naapuripöytään istahtava asiakas saa kohta eteensä oman myöhäisaamiaisensa: kahvin ja kipollisen tuoreita hedelmiä. Niin, aina ei ole pakko pysähtyä Café Engeliin, joskus toistekin voi jatkaa Aleksanterinkatua hitusen pidemmälle!
Palaan hyvin ravittuna takaisin Aleksanterinkadulle ja pysähdyn harmaan Sederholmin talon kulmaukseen odottamaan, että raitiovaunu vapauttaa väylän. Senaatintorin yllä Helsingin tuomiokirkko loistaa niin valkoisena, että ihan silmiä häikäisee. Turistibusseista valuu ulos tyytyväisen näköistä väkeä.
Olen ihmetellyt jo aiemmin näillä kulmilla kuljeskellessani, mitä katukiveykseen siellä täällä maalattua vihreäpohjaistaTorikorttelit-tekstiä. Sitten hoksaan, että Aleksanterinkadun ja Eteläesplanadin vanhat, kauniit talot ovat Senaatintorin ja Kauppatorin välissä.
Riemunkirjavat viirit liehuvat yläpuolellani kivitalojen välissä. Katariinankadulle on tuotu muutama hilpeän värinen penkki, mukaviksi poikkeuksiksi peruspenkeistä. Auringonkeltaisella penkillä sopii juuri tällä hetkellä ojentaa naamansa valoa kohti, vastakkaisella puolella katua voi nauttia varjosta kirkkaan sinisellä istuimella. Heitän hyvästit Leijonan korttelille.

Kommentit

  1. Hauskoja valopäitä. Kakkoskuvassa on pokkarikuvaajan tyyliä. Tosin, käsivarsien pitäisi olla enemmän ojossa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos erittäin hyvästä kuvatarina postauksesta. Tämä otti lukijan mukaansa. Lamput on suunniteltu desing Helsinki 200 vuotta , löytyy paljon vastaavia taideesineitä ympäri kaupunkia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos :) Olisipa enemmän näin yksilöllisiä katuvalaisimia!

    VastaaPoista
  4. Olipa hauska käydä näillä "virtuaalikävelyillä" vanhassa kotikaupungissa! Kiitos :)

    VastaaPoista
  5. Kiva nähdä omaa kotikaupunkiaan kuvatun vähän eri vinkkelistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän vieraspaikkakuntalainen katsele aina asioita turistin silmin...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…