Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Nollakatu, Viirikulma, Neulekatu

Jyväskylän Kirkkopuiston laidalla on upouusia liikennemerkkejä: kysymysmerkki ja huutomerkki! Ohjaisivatko ne kysymään, kyseenalaistamaan, huudahtamaan, huomaamaan?
Kyseessä on Matti Romanovin Nollakatu -taideteos, johon ei liity Oskari Olematon vaan Olli. Ei kai tämä katu sentään ole täysin nolla...?! Teos on osa Jyväskylän Taiteilijaseuran 68. vuosinäyttelyä Kesäkatu. Jatkan matkaa Kauppakatua alaspäin ja pysähtelen katsomaan ympärilleni, josko jossain kadun varrella olisi lisää uusia taideteoksia. Jyväskylän taidemuseo on ikävä kyllä jo kiinni tältä päivältä, joten en pääse sinne jatkamaan Kesäkadun tunnelmissa.
Käyn kurkkaamassa Keskustien puistokäytävälle, josko sinne olisi satuttu sijoittamaan myös jokin taiteilijaseuran näyttelyn teos, mutta ei näy mitään... Vaan kun kävelen alas Kilpisenkatua, on heti Näytönpaikka-näyteikkunataidenäyttelyn jälkeen pääni yläpuolella esillä jotain hauskaa: viireiksi taiteiltuja tilkkutöitä - ties kuinka paljon! Iloisen väriset työt ovat taatusti yksilöllisiä. Oranssiin viiriin on tekijä jättänyt tervehdyksensä: Terveiset Oulusta. Kuka muistaa vielä paikkakuntaviirejä, joita saattoi ostaa matkamuistoksi? En muista nähneeni sellaisia aikoihin.
Taidokkaat tilkkuviirit kiertävät Kilpisen- ja Kauppakadun kulmauksen ja muutama viiririvistö on ripustettu vielä Suomen käsityön museon ikkunoiden eteen, jalankulkijoiden yläpuolelle. Pitkää ikää näille kauniille viireille!
Käsityön museon edessä olevissa, penkkien reunustamissa puissa on lisää kädentaitojen tuotoksia. Pieni vaaleanvihreä, kukkasin somistettu neulemökki killuu ensimmäisenä näköpiiriini.
Puiden rungot on koristeltu upeasti neulegraffiteilla, patalappumaisilla pyörylöillä. Näinköhän joku tekijöistä on tehnyt vastaavia koristeita omaan kotipuutarhaansa?
Kun tarkkaan katsoo, löytää neulegraffitien seasta myös pieniä neulottuja tai virkattuja eläimiä, kuten neulemehiläinen ja neulekaalimato. Lapsikatsojalle eläimet ovat hieman ylhäällä, mutta toisaalta ne ovat ylempänä paremmassa turvassa ohikulkijoilta.
Myös toisessa puussa on vaaleanvihreä kukkamökki, sekin yksilöllisesti koristeltu. Neulegraffitit, muut neuleteokset puissa ja tilkkuviirit eivät ole osa Kesäkatu-näyttelyä, siispä nimeän kulmauksen uudelleen Viirikulmaksi ja käsityön museon edusta olkoon ainakin hetken Neulekatu. Vaikka seassa olisikin virkkuutöitä.

Kommentit

  1. Vai tällaistakin on Jyväskylään ilmestynyt kesän aikana. Pitänee käydä kurkkaamassa itsekin kun sinne taas saavun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa kaupungilla olla kaikkea muutakin kivaa uutta, en ole itsekään kaikkea käynyt viime aikoina tutkimassa :)

      Poista
  2. minäkin yllättäen löysin nämä jyväskylän kesä-tapahtuman yössä kaikurannan konsertista palatessani

    VastaaPoista
  3. Hauskoja neuleita. Tilkkuviireistä on ihan pakko kertoa, että ne ovat tilkkuyhdistys Finn Quiltin jäsenien tekemiä. Tervehdykset tulevat eri puoli,ta Suomea, itsekin väsäsin kaksi viiriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kerroit paivis, en huomannut siellä paikan päällä infoa, ketkä olivat tekijöitä. Loistoidea!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…