Siirry pääsisältöön

Saarijärvi: Runebergin eräpolku

Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) oli aloittanut opiskelun Turun akatemiassa 1822, mutta rahapula ajoi hänet  kotiopettajan työhön - myös Saarijärvelle. Runebergilla oli vuosina 1823-25 kortteeri kapteeni E.G. af Enehjelmin asuinrakennuksen yläkerrassa.

Punamullalla maalatusta komeasta hirsirakennuksesta tehtiin sittemmin Säätyläiskotimuseo, jossa vaalitaan kansallisrunoilijan muistoa. Näiltä nurkilta pääsee myös Johan Ludvig Runebergin jalanjäljille: Runebergin eräpolulle. Runeberg samoili Saarijärven luonnossa metsästys- ja kalastusretkillä ja koska hän asui vuorotellen Kolkanlahdessa tai Kalmarissa (ylempänä Kokkolan tien varrella), ehti seutu tulla hänelle tutuksi.
Joku on pudottanut keltaisesta narusta roikkuvan kompassin polun varteen; se on nostettu opastetauluun roikkumaan. Noutakoon, ken kaipaa. Opasteviitat ovat harvinaisen selkeät - harvoin näkee välimatkoja näin hyvin jo etukäteen. Matkaa Julmien lampien tauko- eli kääntöpaikalle on tällä rengasreitillä kuusi kilometriä.
Horsmat ja samansävyiset ruusut kukkivat kärrytien levyisen polun varressa, kun aloitan taipaleen peltojen keskellä. Hevoshaan kulmauksesta, matonpesupaikan ja puron vierestä, reitti kääntyy jyrkästi oikealle.
En pääse vielä erämaisemiin, sillä seuraavaksi edessä on Puuhapuisto Veijari minigolfeineen, pelitaloineen ja eläimineen. Poikkean ostamaan jäätelön ja tiedustelen Runebergin polun karttaa, mutta sellaista ei löydy edes katsottavaksi. Hmm, ei haittaisi, jos tästä reitin varrelta voisi saada eräpolun kartan mukaan! Verkkoaidan takaa erottuu puuhapuiston kaarisiltaa ja lampi. Seuraavasta risteyksestä merkit ohjaavat kääntymään oikealle ja kohta ohitan kalastuspuiston lammen punavalkoisine rantarakennuksineen.
Hautausmaan risteyksen jälkeen alan toivoa, että Runebergin askeleet veisivät kauemmas asvalttitiestä ja huraa, niin vähitellen tapahtuu. Helppokulkuinen polku mäntykankaalla alkaa vetää Ahvenlammen leirintäaluetta kohti. Sitä ennen on hiekkakuopassa polun alapuolella jotain vähemmän erähenkistä: karting-rata. Olen kiitollinen, että kukaan ei ole juuri nyt radalla päristelemässä.
Ahvenlammen leirintäalue näyttää kohtuullisen vilkkaalta, kun ohitan sen ja laskeudun taas supan pohjalle, noustakseni kavioiden pehmentämää polku-uraa ylös. Kuljen jonkin aikaa yhdistettyä ratsastus-, kunto- ja patikointireittiä harjumaastossa, Ahvenlampi alapuolellani. Pilkka männyn kyljessä? Tästä on siis mennyt talvitie kauan sitten!
Tovin kuluttua Runebergin reitti erkanee oikealle ja lyhyiden pitkospuiden äärellä on kaivonrengas. Lähde, oksan nokkaan pistetystä juomamukista päätellen. Tämä lienee se Saarijärven Runebergin lähde - yksi monista Suomessa... Raikas lähdevesi tekee hyvää, niin myös muhkeiden mustikoiden mutusteleminen polun varrelta, ennen kuin saavun valtatielle 13. Autoja suhisee niin Kokkolan kuin Saarijärven suuntaan. Tähän saakka olen kuullut autotien ääniä käytännössä koko ajan, mutta jospa Julmien lampien puolella hiljenisi.
Ylitän valtatien. Julmien lampien P-paikan infopisteessä on reitistä esillä ensimmäinen kunnon kartta, joka ei ole ehtinyt haalistua auringossa. No, tämä on minullekin tuttua maastoa aiemmilta reissuilta, mutta valkoisilla maalitäplillä merkityllä reitillä on silti hyvä pysyä. Polku on kuvattu aiheellisesti vaikeakulkuiseksi: edessä on paitsi kivikkoisia ja muhkuraisia osuuksia, myös jyrkkiä pätkiä joko puurappusilla tai ilman.
Ensimmäinen Julmista lammista tulee vastaan hyvin pian ja sitä saa katsella yläilmoista näköalatasanteelta, turvallisesti kaiteiden suojista. Julmaa tässä on jyrkkä pudotus alas.
Nousen kapeaa polkua ylemmäs jyrkkää rinnettä, missä sitkeät kuuset kohoavat ylväästi kohti korkeuksia. Ja sitten mennään taas alas, kaiteiden ja rappusten kautta, kunnes lampimaisema väikkyy taas oikealla. Kun kävin täällä viimeksi, oli maisema kuurainen, marraskuun hiljaiseksi jähmettämä.
Toinenkin peilityyni Julma lampi on kallioiden saartama ja niin hiljainen; autojen ääni on vaimennut, eikä lintujenkaan laulua erotu. Oravien ruokailun jälkiä riittää jalkojeni alla, keskellä polkua.
Kun saavun kolmannelle ja viimeiselle Julmalle lammelle, pysähdyn ihailemaan upeaa männyn profiilia rannassa. Oliko tuo koskelo joka lähti uimaan ripeästi poispäin, kun kuuli ääniä rantapolulta? Kirkkaan veden partaalla hehkuvat kesän eri vihreät sävyt pehmeässä sammaleessa, joka suojaa kallion pintaa.
Katetulla nuotiopaikalla on siistiä, puuvajassa riittää kuivia halkoja. Menen nauttimaan eväitäni laiturille ja silmäilen verrattoman kirkasta vettä, jonka läpi erottuvat paitsi pohjan kivet, myös loitompana laiskasti uiskentelevat ahvenet. Täällä on lysti olla.
Venyttelen, käyn vielä lähikallioilla kuikuilemassa kaloja yläilmoista, kunnes aloitan noin kuuden kilometrin paluumatkan takaisin Kolkanlahteen.
Paluureitti kiertää Julmat lammit vastarantojen kautta. Popsin lisää mustikoita, annan katseen viivähtää keloissa ja rantakallioissa, huomaan hieman mulkosilmäisen profiilin siirtolohkareessa.
Ahaa, tuolla vastarannan korkean kallion laella on alkumatkan näköalapaikka! Enää rappusia ylös ja sitten olenkin infopisteellä ja edessä on jo kertaalleen kuljettu, tuttu reitti takaisin Kolkanlahteen, mukaan lukien jälleen siemaus vettä Runebergin lähteestä.

Palatessani lähtöpaikalle sen naapurissa, Keski-Suomen ratsastuskoulun laitumella viihtyvistä hevosista uteliaimmat tulevat ihmettelemään kulkijaa ihan aidan viereen. Heipä hei... Viralliselta nimeltään kansallisrunoilijamme mukaan nimetty reitti on vuoroin Runebergin eräpolku, luontopolku tai polku; itse nimeäisin sen joko Runebergin poluksi tai retkipoluksi, sillä sana erä sopii nykypäivänä paremmin maisemiin, jotka ovat aavistuksen kauempana asvaltista ja autojen äänistä. Vaan oikein mukava reitti joka tapauksessa, eritoten Julmien lampien kierros.

Kommentit

  1. Julmat lammet-nimen olen joskus kuullut ja miettinyt mitä julmaa niissä on. No, nyt se selvisi. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita, en kyllä tiedä Julmat lammit-nimen oikeaa tarinaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…