Harjukaupungin salakäytävät: Viisikon polku

Päärynämekkoinen tyttö, päärynälippalakissa ja päärynäkassi olalla... Viisikon polku -kävelykierroksen opas Tuula Laaksonen kertoo hieman Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanista Harjukaupungin salakäytävät ennen kuin lähdemme Kivääritehtaalta kirjalliselle kävelylle Jyväskylän Tourulasta. Kaikki opastetun kävelyn osallistujat eivät ole lukeneet teosta, mutta näinköhän tuo haittaa.
Kävelemme Kivääritehtaalta Tourulan funkiskerrostalojen katveeseen, ohi hedelmistä notkuvien omenapuiden. Niiden juurella on hurjasti pudonneita hedelmiä. Mietin, pitikö romaanissa lapsuutensa outoihin tapahtumiin palaava kustantaja Olli Suominen myös omenoista, vai oliko hän vain päärynöiden lumoama.
Mänty heittää mystisen varjon talon valkoiselle iholle, Tuula istuttaa meidät penkeille ja siirrymme  romaanin sivuille, Ollin mummon ja notaaripapan ikkunoiden alle. Unessa Olli kävelee pihanurmikolla. Ympärillä kohoavat Valtion Kivääritehtaan kalpeat talot. Ne ovat kapeita kolmikerroksisia rakennuksia, jotka muistuttavat hautakiviä...

Tämä on romaanin maailmaa, jossa Tourulan Viisikko on seikkaillut Ollin lapsuudessa. En ole koskaan aiemmin kulkenut näiden kerrostalojen välistä; kun jatkamme matkaa, jää miltei huomaamatta se ilmatorjuntatykki, joka piileskelee talorykelmän välissä, puiden suojissa.Täällä on aivan omalaatuinen tunnelma.
Alitamme Tourulantien ja astumme Kankaan tehdasalueen laitaa seuraavalle hiekkatielle, melko harvinaiselle päällysteelle näin lähellä Jyväskylän keskustaa. Kuusamankatua ei ole enää kartassa, mutta olen joskus äkännyt katukyltin paikan päällä. Tourulan Viisikon aikaan tämä tie ei olisi ollut näin autio, sillä alueella oli silloin paljon reippaammin asutusta. Muistelen, että aivan tien alkupään kohdilla oli vielä joskus yksi alueen viimeisistä puutaloista, Eerolan talo.
Tourula koostuu puutarhoista, kapeista hiekkateistä ja kujista, sievistä mutta hiljalleen rapistuvista taloista, liitereistä, huusseista ja muista piharakennuksista, kaupoista, autokorjaamoista, huoltoasemista. Jonkin matkan päässä pohjoisessa on Jyväshyvän leipomo.... Siis oli. Mutta nyt puutaloalueesta on jäljellä tämä yksi ainoa eikä sitä pikkuleipien tuoksua. Tourulan Viisikko eli Anne, Leo, Richard Blomroos, Karri ja Olli sekä Timi-koira seikkailivat puutaloalueella kesälomien salapoliisileikeissään. Heitä suorastaan kehotettiin seikkailemaan ja tekemään tutkimusmatkoja lähiympäristöön, eväiden kera. Siis aitoa viisikkoilua.
Tourula on tänä iltana viehättävän idyllinen, kun ilta-aurinko hohtaa puiden takaa. Samalla seikkailuhenkinen. Yllätyn: emme käykään kohti höyryputkia, jotka pihisevät höyryä ylös maasta eräässä Tourulan nurkassa, vaan jatkamme matkaa Tourujoen rantaan ja kävelysillalle.
Anna-tädin veneellä Viisikko pääsi tutkimaan niin hiljaa virtaavaa Tourujokea kuin Jyväsjärveä, kunnes vene katosi, eikä kukaan muistanut miten tai missä. Venettä ei koskaan löytynyt, entä mitä Timille tapahtui? Minne täältä saattaakaan päätyä...
Emme onneksi itse katoa salakäytäviin, vaan taivallamme Tourukatua vanhan hautausmaan kulmalta Puistokadulle, missä uljas maalaus pilkottaa pinkin rakennuksen seinästä, lehmusten takaa.  Pysähdy, kun huomaat talon, jonka seinään on maalattu suuri Goodyearin rengasmainos. Eräs romaanin merkityksellisistä paikoista.

He ylittävät Rajakadun ja saapuvat pian hiekkaisen harjanteen juurelle. Reipasta kävelytahtia edellämme pitävä opas luotsaa meidät ylös Taulumäkeä, missä suuntaamme Suvimäen klubitalon taakse. Hetken levähdyspaikka, ortodoksikirkon naapurissa.
Taulumäen harjun pohjoinen pää on korkea ja jyrkkä. Kun he kiipeävät rinnettä ylös, kenkiin menee hiekkaa - - -  Niin minullakin! Mitäs tuli lähdettyä liikkeelle kepeissä kangastossuissa. Ylhäällä he nousevat kivien päälle nauttimaan näköalasta. Paitsi että olemme arkimaailmassa paikassa, jossa on aikoinaan ollut Taulumäen mäkihyppytorni, olemme myös otollisessa piknikpaikassa, jossa on erinomaiset maisemat useampaankin suuntaan. Sattuisiko jollakulla olemaan eväskori mukana? Kun näen irrallaan hölköttelevän koiran, ajattelen heti romaanin Timi-koiraa. Se olisi jo aivan liikaa!
Maisemallinen tauko maistuu, sitten laskeudumme harjun huipulta alemmas. Näissä maisemissa on varmasti onkaloita, pienempiä tai suurempia. HoNsun eli Hongikon nuorisoseuran talon raunioista on jäljellä sammaloitunutta kivijalkaa. Olemme salakäytävien äärellä...  Maassa oli pimeä kolo. Miltä tuntuisikaan uskaltautua sellaisesta sisään ja tupsahtaa lopulta ulos aukosta, joka umpeutuu ennen kuin sitä ehtii tajuta?
Pysähdymme Kauppaoppilaitoksen pihapiirin nurmikolle puiden juurelle, kuin taikapiiriin. Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanin sanat kilpailevat yllättävän vahvana vieressä jyristävän liikenteen kanssa. Kun Harjun vesitornin laelta raikaa kello kahdeksan iltasoitto, olemme kaikki hiljaa.
Emme palaa yhdessä Tourulaan vaan seuraamme opastamme Tellervonpuistoon. Meitä on hemmotellut ilta-aurinkoinen sää, toisin kuin muita vastaavia kierroksia tänä kesänä, mutta siitä huolimatta ahtaudumme tiiviisti katoksen suojiin, illan viimeisten yhteisten kaunokirjallisten sanojen äärelle. Tourulan viisikko on voinut pulpahdella täälläkin, kenties. Maagisen realismin pölläyttämä kävely päättyy hiipuvassa valossa; lähden kävelemään kotia kohti. Aika ottaa romaani uudelleen esille.

*Lainaukset Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanista Harjukaupungin salakäytävät, Atena 2010.

Kommentit

  1. Voi vitsit! Tuo on varmasti ollut mielenkiintoinen kävelyretki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjalliset kävelyt ovat aina kivoja. Hienoa, että sellaiselle voi osallistua joskus myös Jyväskylässä!

      Poista
  2. Toistan yllä olevaa lepistä, varmasti mielenkiintoinen kävelyretki. Mutta mielenkiintoista oli lukea kierroksesta myös näin tekstin välityksellä, sillä tekstisi on ihanan tarinallista, mukaansatempaavaa ja innostavaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä, oli kiintoisaa saada raportti tuostakin - minulle esiteltiin ne toiset kierrokset aikoinaan mutta tätä en ole nähnyt (joskin kirjoitusvaiheessa samat paikat tietysti kiertelinkin)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack! Vaikka kuljimme pääosin paikoissa, joissa olen tallaillut useasti aiemminkin, tuli kävelyretkeen romaanin kehyksen kautta uusi ulottuvuus. Ja romaanista nousivat eri asiat pintaan. En älynnyt kysyä millaiselta kierros tuntui pariskunnasta, joka ei ollut lukenut Harjukaupungin salakäytäviä.

      Poista
  4. Harmittaa, ettei kävelyitä ollut niinä päivinä, kun kävin Jyväskylässä. Sieniä löytyi onneksi senkin edestä! Enkä muuten ikinä ole käynyt tuolla Taulumäen harjulla, vaikka asuinkin Jyväskylässä elämäni ekat 24 vuotta. Pitää korjata tilanne joskus, näyttää kivalta paikalta.

    Ja Pasi, olit ihan paras ope! Lalveep on pelastanut monelta punakynän sivallukselta lukion jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! (Mutta muista myös JÄRVI, EMA, ETK, VMV, KONG ja KAKKI.)

      Poista
    2. Anna, toivottavasti kirjalliset harjukaupunkikävelyt jatkuvat myös ensi kesänä!

      Poista
    3. Minä olen asunut Hongikon mäellä ja näin vierestä kun Hongikon Nuorisoseuran talo paloi-59.

      Poista
    4. On varmasti ollut aika hurja näky. Tuli mieleen, että on oikeastaan yllättävää ettei samaan paikkaan rakennettu pian uutta taloa palaneen tilalle.

      Poista
  5. Olipa ihanaa saada Sinulle kasvot! Ja lisäplussaa tuli aurinkoisesta olemuksestasi! :) Nyt kun näin sinut aloin miettiä että olenkohan nähnyt sinut jo joskus aiemmin... Tai voi olla että luulen nähneeni sinut aiemmin.
    Jännitin sitä anonyymiviestiäsi ja kohtaamista kun en ollut varma että tulenko tapaamaan juuri sinut (vaikka niin vahvasti oletin) vai jonkun ihan muun.
    Kokonaisuudessaan mukava iltapäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiitos, samoin! Oli tosi hauska nähdä hetki livenä. Voihan olla, että olemme olleet aiemminkin samassa paikassa samaan aikaan, sitä tietämättä :)

      Poista
  6. Et se ollutkaan sinä joka minulle blogiin sen anonyymiviestin jätti :o Kyseisen anonyymin piti aluksi tulla myös Teehetkeen,muttei kuulema ehtinytkään. Mutta kivaa että näin Sinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan ollut minä joka viestitteli, mutta kun kerran poikkesin Teehetken aikaan taidemuseolle ja muistin blogistasi että aioit paikalle, päätin samalla kokeilla, löytyisitkö... Ja onnisti. Sainpa hietzun nimellä kulkevalle virtuaali-immeiselle kivasti iloiset kasvot!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit