Helsinki: kahvilaflaneerausta Kalliossa

Kallio. Ei vain kiveä, vaan myös katuja Helsingissä. Kävelymatkalla kalliolaiseen kahvilaan käännän katseeni graniittiseinän edessä töröttävään sähkönjakokaappiin, johon kiinnitetty taideteos jää miltei huomaamatta, onhan sen värimaailma niin seinäpinnan sävyä lähellä. Jahas, täälläkin on sähkökaappitaidetta - Marjatta Holman Sylimaalaus.
Kaarlenkadulla ohitamme Arlan saunalle johtavan portin. Hauskaa miten pienillä neliöillä saa tehtyä ilmettä yksinkertaiseen metalliporttiin!
Päivä on alkanut mukavan laiskasti ja leppoisaa vauhtia, joten suon itselleni ylellisyyden päivän ensimmäisessä pysähdyspaikassa, Cafe Cardemummassa, ja maistan ensimmäisen kerran elämässäni Brita-kakkua. Se vie kielen mennessään!
On miltei noloa ottaa (oikeasti!) vain muutama askel ennen kuin siirryn seuralaiseni kanssa seuraavaan kahvilaan, kun se aukeaa kello 11. Viehättävä Villipuutarha on täynnä kiehtovaa katsottavaa lukuisine yksityiskohtineen (myös pöytien lasilevyjen alla), jos mukana ei ole seuraa tai lukemista. Nautin keskustelun lomassa mainiosta teestä, kunnes on aika lähteä omille teillemme.
Mietin hetken verran, minne suuntaisin, kunnes keksin, että en tarvitse erityistä suuntaa. Voin kuljeskella Kalliossa sen mukaan, miltä tuntuu: flaneerata kaupungilla vailla päämäärää. Onhan tämä joutilas päivä. Eikö tuo kivikoriste upean puuparioven vieressä näytäkin aivan joltain inkojen naamiolta? Tai tyylitellyltä pöllöltä?
Fleminginkadulla huomaan Taloushoito Oy:n näyteikkunassa pienikokoisen neitosen, jolla on yllään käsin tehty asu, lierihattua myöten! Täältä löytyisi tietenkin myös esimerkiksi virkattua pitsiä, 7 euroa/metri. Aivan upea puoti (perustettu 1945!) ja luulenpa, että tiskin takana on itse omistajatar, ystävällinen Anna-Leena Väliaho.
Liikennemerkin takaa löytyy useita tutunnäköisiä tarroja. Tosin ne eivät suinkaan ole tuttuja Helsingistä vaan Lappeenrannasta, missä aloin eräällä kävelyllä niitä bongata. Jonkun tarroista muista nähneeni jossain muussakin kaupungissa. Poikkean divariin jos toiseenkin, selaan kirjoja, en pidä kiirettä. Ei ole tarvetta.
Kun seuraavan kerran alkaa hiukoa, astun sisään päivän kolmanteen kahvilaan, herkullisen tuoksun ohjaamana. Galleria Keidas tarjoilee paitsi herkullisia leivonnaisia, myös muutaman annoksen taidetta. Esillä on Maija Luutosen töitä. Hmm, mustaa ja valkoista... Vitriinin herkkutarjonta on huomattavasti värikkäämpää.
Vaan vähän matkan päässä kadun varrelta löytyy enemmän väri-iloittelua. Ensimmäisen kerroksen asunnon ikkunassa lepäävää lankakoriasetelmaan muratteineen ja pienine veistoksineen yltävät myös satunnaisen flaneeraajan silmät.
Läheisessä näyteikkunassa on somia asetelmia. Sattumankauppa on kuitenkin "päsäntöisesti kiinni heinäkuun", joten saan tarkastella kauppa/gallerian tarjontaa vain lasin lävitse. Pitsiliinoilla verhottu mallinukketaideteos, surusilmäinen haaveilija, ranta-asuiset auringonpalvojat, transsilvanialaiset teemukit. Mielenkiintoinen puoti.

Ohitan lukuisia mielenkiintoisia näyteikkunoita, poikkean jälleen divarissa kirjoja selaamassa. Teen uuden hyppäyksen ajassa taaksepäin kun näen Retro-Riden edessä kadulla 1970-luvun malliston Jopo-fillareita. 
Sitten huomioni kiintyy jälleen sähkökaappiin. Jospa löytyisi lisää niitä taideteoksilla koristettuja? Luen tarkemmin Mikko Hallikaisen Kapakkapiirtoja-sähkökaappiteoksen tarran ja paljastuu, että juuri Fleminginkadulla, anteeksi, Flemarilla, on niitä useampiakin.
Tero Annanolli on saanut Flemarin katugalleriaan vieretyksin kaksi työtä, joiden välissä maailma puree muunlaisia viestejä. En voi sille mitään, mutta vasemmanpuoleisesta Päässälaskusta tulee minulle mieleen Helene Scherfbeckin Toipilas.
Sen sijaan Miika Nyyssösen teos on ikävä kyllä epäkunnioittavasti peitetty kööpenhaminalaista reggae-festaria mainostavan julisteen alle. Ja vähän muutenkin töhritty. Sattumoisin Helsingin Energian jakokaappeihin sijoitettu katugalleria vuodelta 2011 on nimeltään Järjestys - epäjärjestys.
Heitän hyvästit sähkökaappitaiteen Flemarille ja astun Vaasankadulle. Mikä onkaan tämä eksoottisen näköinen huoneisto? Egyptin hengessä ikkunakoristeltu Made in Kallio on sekä kahvila että "tehdas" (myynnissä on mm. vaatteita) mutta se vaikuttaa olevan sen verran täynnä kanta-asiakkaita, että en istu alas kupposelle. Tai maista päivän jäätelöä.
Mutkittelen vielä hieman kunnes kapuan Torkkelinmäelle. Iloisen vihreät tuolit ulkosalla kiinnittävät huomioni ja kun astun lähemmäs, havaitsen asvaltissa pitsiliina- ja lintupiirrokset sekä selkeän kehoituksen käydä peremmälle kahvila Taikalamppuun. Teen työtä käskettyä.
Riemukkaat värit hohtavat myös sisällä, iloisia neuleita ja vaatekappaleita on ripustettu muiden ilonpilkahduksien ja mm. naivistishenkisten taideteosten lisäksi kahvilan seinustoille. Jos osaisin soittaa pianoa, voisin heittää sekaan hieman kahvilamusiikkia mustalla saksalaisella antiikkipianolla. Tähän astisista Kallion kahviloista tämä taitaa olla sympaattisin. Ja Kallio on kerrassaan oiva alue kahviloissa poikkeavalle flaneeraukselle.

Kommentit

  1. Seuraavalla kerralla kannattaa ulottaa Kallion kahvilakierros myös Aleksis Kiven kadulle Sävyyn. Sävyssä tuli käytyä useammin silloin, kun se oli vielä Piritorin kulmassa ja niin pieni, ettei sinne mahtunut tiskin lisäksi kuin kaksi pöytää ja sisustuselementtinä toiminut italialainen kilpapyörä. Siinä oli silloin jotain hyvin epähelsinkiläistä ja jännää, mutta todella hyvää kahvia sieltä saa edelleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Anna - Kallio on hyvinkin useamman kahvilaretken väärti!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit