Taipalsaari: Kuivaketveleen Linnavuori

Vain muutaman kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta, Taipalsaaren puolella ja vieläpä hyvin lähellä Taipalsaarentietä sijaitsee Kuivaketveleen Linnavuori jyrkkine kallioineen. Merkityltä P-paikalta Linnavuorentien varresta on huipulle hyvin lyhyt kävelymatka. Mutta silloin joskus, kun tuolla huipulla oli meidän ajastamme katsottuna muinaislinna, ylös kapuaminen saattoi olla riskaabelimpaa kuin tänä päivänä. Tuolla ylhäällä oltiin todennäköisesti puolustusasemissa...
Nyt Linnavuorelle pääsee kiipeämään vaivattomasti hyvin uuden näköisiä puurappusia pitkin. Puoliväliin on huomaavaisesti rakennettu lepohetken tarjoava tasanne.
Eipä ihme, että juuri tämä paikka on ollut passeli muinaislinnalle, onhan kallion laelta tälläkin puustolla ihan mukavat näkymät Saimaalle. Niin, mutta missä se linna oikein on ollut? Kallion huipulla ei näy kivimuureja tai rakennuksen jäänteitä ainakaan meikäläisen silmään.
Kohta kuitenkin tärppää. Rautakautisten muinaislinnojen (noin 800-1300 jKr) jäänteet ovat vähän vaatimatonta sorttia. Keltainen, kenollaan oleva kyltti markkeeraa paikkaa, johon kivistä ladottu matala valli on todettu osaksi täällä sijainneen hirsivarustuksen perustuksia. Huom. Vaikka olisi kuinka jännittävää nostella kivenmurikoita ja tutkia, mitä alta löytyy, on nämäkin kivikasat jätettävä rauhaan. Kuivaketveleen linnavuori on muinaismuistolain nojalla rauhoitettua aluetta. Kaikenlainen tutkimustyö on siis mahdollista vain luvan kanssa sitä tekeville asiantuntijoille.
Kävelemme Linnavuoren tasaisehkoa lakea ja käymme tervehtimässä linnan jäänteiden lisäksi isoja lohkareita, joista näkee hyvin, että ne ovat joskus olleet toisissaan kiinni. Ehkäpä näidenkin kivien alla on oltu sadetta pitämässä jo rautakaudella.
Lumen määrästä näkee, millä puolella vuorta on vilpoisaa. Lumisemmassa osassa Linnavuoren jyrkempää rinnettä on kallio haljennut kuin sitä olisi kakkulapiolla leikattu. Kuorrutettukin vielä!
Yleensä ajattelen, että tällaisessa paikassa olisi hienoa nähdä myös kalliomaalauksia (vanhoja sellaisia ei ole Linnavuorelta löytynyt), mutta nyt harmittaa. Uudella ja vanhalla maalauksella on tässä tapauksessa vissi ero. Nykygraffitit ovat urbaanin maailman tuote, joten toivoisin graffitien tekijöiltä ehdotonta kunnioitusta luonnonnähtävyyksille ja suojelualueille.

No, Linnavuoren keikasta jää silti hyvä mieli - hieno paikka. Alueen maisemia voisi käydä kesällä tutkailemassa mukavasti myös meloen Kuivaketveleen kierroksella, johon voi yhdistää niin Linnavuorella käynnin kuin poikkeamisen Ruusin Turasalossa kalliomaalauksella.

Kommentit

Suositut tekstit