Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: kahvipaahtimolla

Kävelen Yliopistonkatua yliopistolta kohti keskustaa. Muistan, että jossain kadun varrella pitäisi olla uusi kahvipaahtimo - tai siis ylipäänsä kahvipaahtimo, sillä eihän niitä ole Jyväskylään jatkuvasti putkahdellut!
Pidän tarkkaan silmällä liikehuoneistojen kylttejä - onneksi Harjun kohdalla riittää vain toisen kadunpuoliskon tarkkailu. Kilpisenkadun ylitettyäni tulee vastaan R. Ruthin entisestä pihapiiristä jäljellä oleva kivitalo (Yliopistonkatu 26), jonka kohdalla tärppää: näiden kauniiden puuovien takana on Paahtimo Papu. Aukioloajat on piiperretty pieneen, ikkunan takana olevaan kylttiin. Rohkenen kokeilla ovenkahvaa ja ilokseni ovi aukeaa.
Kun astun ovesta sisään, tulvahtaa nenään luonnollisesti huikaisevan vahva kahvin tuoksu. Mutta mitä ovat mustakeltaiset varoitusviivat? Ei sen pahempaa kuin merkit paahtoalueesta. Eikä paahtoalueen varoituskyltissä sentään ole pääkallon kuvaa, vaan baskeripäinen, tyytyväisen näköinen herra.
Kanahäkkiaidan takana on isoja juuttisäkkejä täynnä kahvipapuja, odottamassa paahtoa ja jauhatusta.
Väljä huonetila on näppärästi jaettu kahtia paahtimon ja kahvilapuolen kesken niin, että tuoksut eivät pysähdy väliseiniin tai -oviin, vaan pääsevät esteettä leijailemaan asiakkaiden makuhermoihin.
Kahvipaahtimon ylpeys on tietenkin paahdin, jossa pavut saavat nauttia noin 245 asteen lämmöstä 20-25 minuutin ajan.
Kahvipavut ovat, ilahduttavaa kyllä, luomua. Täältä voi ostaa kahveeta mukaan kotona valmistettavaksi tai nauttia kupposen paikan päällä. Aprikoin, millaista kahvia kokeilisin. Espresso? Tuplaespresso? Latte on juuri nyt liikaa. Huomaan hinnastokyltin vasta kun olen huikannut espressopyynnön ja ehdin vielä muuttaa tilaukseni. Papu tarjoaa kahvijuomien lisäksi myös teetä, mutta pientä popsittavaa ei vielä ole tarjolla - ehkä kuitenkin tulevaisuudessa, joskin kahvi tulee ehdottomasti olemaan tämän paikan ykkösjuttu. Nyt siis pelkkä kahvi.
Ensikahvini Pavussa on pieni macchiato, maidolla pehmennetty espresso. Istahdan puupöydän ääreen selaamaan vieraskirjaa ja maistelemaan kahvikupposellistani. Hmm, ihan tuju maku macchiatossa, mutta mainiosti maistuu enkä pelkää yöunieni puolesta. Tästä saa sopivasti virtaa jatkaa kävelyä eteenpäin. Tervetuloa kaupunkiin, Papu!

Kommentit

  1. Tämä blogisi on kyllä erinomainen tietopankki, jota tulee varmasti hyödynnettyä, jos omat polut vievät joskus Jyväskylän seudulle. Ja nyt on sitten hyvä kahvipaikkakin tiedossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :) Kahvin ystävälle suosittelen Jyväskylässä ehdottomasti myös Torikeskuksessa olevaa Coffeaa, http://coffea.fi/ .

      Poista
  2. Tämä harrastuksesi toimisi hyvin yhteen Ingress-kännykkäpelin kanssa, oletko tutustunut? (ingress.com, androidille)

    Liity Enlightened puolelle jos nappaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääpä tässä vaiheessa kokeilematta, koska en ole android-immeisiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…