Aamukävelyllä - Callander, Skotlanti

On lokakuinen aamu Callanderissa, reilut 40 kilometriä Glasgow'sta pohjoiseen. Hieman kosteutta ilmassa, mutta ei sada. Lähden majapaikastani kävelemään pikkukaupungin halki ilman erityistä päämäärää ja huomaan Teith-joen suuntaan osoittavan kyltin: Roman Camp Walk. Roomalainen leiri?
Ei voi mitään, tämä kapea, kahden aidan välinen kävelypolku on mahdottoman houkutteleva, mutta mihin se johtaa? Olisipa taskussa Callanderin kartta! Mutta jospa poikkeaisin kadulta hetkeksi. Vasemmalla puolella vihreän aidan takana on talojen takapihoja, oikealla puolella rauta-aidan takana selvästi yksityistä metsää. Jos oltaisiin Suomessa, metsikön puolella ei takuulla olisi aitaa, mutta täällä yksityismaita rajataan enemmän.
Kapea polku kohoaa harjanteelle, tammien suojaan. Niiden lehvät ovat vielä vihreät, syksy ei ole täällä vielä niin pitkällä.
Vasemmalta tulee esiin urheilupuiston tapainen, jonka takaa näkyy niin kaupunkia kuin kukkuloita.
Roomalaisen leirin paikasta ei inahdeta missään mitään, mutta jotenkin tuntuu, että tässä joen tuntumassa olisi sille ollut oivallinen paikka; Teith-joen puolella oikeallani on viehättävä niitty, joka on nyt laidunmaata. Rantapuiden suojasta kuuluu hirnahdus.
Itse Teith-joki virtaa leppoisaan tahtiin ja muutaman askeleen päässä alkaa kalastusalue, jossa pari vapaherraa seisoskelee joen partaalla narraamassa saalista. Koska Callanderin keskusta on jo selkäni takana eikä minulla ole aavistustakaan, mihin tämä polku johtaisi, käännyn sittenkin takaisin ja palaan pääkadulle.
Callander ei ole koolla pilattu, mutta se on jo pitkään ollut matkailijoiden suosima. Kaupunki sijaitsee Loch Lomond & The Trossachs -kansallispuiston itälaidalla - kyseessä on Skotlannin ensimmäinen kansallispuisto. Matkailijat pääsivät tänne aiemmin myös junalla, kunnes rata poistettiin käytöstä vuonna 1965. Onneksi bussit kulkevat vielä.

Fiksu kävelijä hoksaisi ostaa retkievääksi perinteistä paikallista herkkua... Jos olet maistanut skotlantilaisia shortbread-keksejä, ne ovat saattaneet olla Callanderissa leivottuja. Skotlannin vanhin edelleen toimiva leipomo, shortbreadistaan tunnettu Campbells on kotoisin juuri täältä.
Kieltäydyn vielä kahviloiden houkutuksista ja tuumaan, että jos Bracklinn Fallsin putouksille kerran on ihan ruskeapohjainen nähtävyyskyltti, sen täytyy olla visiitin väärti paikka. Lähden kapuamaan pikkutietä ylöspäin, kartassa oleva piste ei voi olla mahdottoman kaukana, eihän... Toivottavasti. Reipas ylämäki nostaa lämmön pintaan, kun kävelen asvalttitien laitaa yhä ylemmäs, korkeiden puiden suojaan ja saavun parkkipaikalle, jolta polku putouksille (3/4 mailia) lähtee.
Vaikka kotimetsät ovat tavattoman kauniita, on näissä saarivaltakunnan vanhoissa, sammalten peittämissä puissa jotain niin arvokasta ja romanttista, että niiden eteen ei voi olla pysähtymättä. Huokaus.

Leveän polun varressa on niin kuusikkoa (jossa myrsky on tehnyt tuhojaan) kuin lehtipuiden täplittämää laidunmaata ja niittyä, jonka yli näkee kaukaisuuteen. Pensaat hohtavat nyt vihreinä, mutta olen varma, että etenkin keväällä ja alkukesästä täällä on kukkaloistoa vaikka kuinka.
Polku laskeutuu sitten notkelmaan, missä vesiputous kohisee komeana. Bracklinn Falls (brack - täplikäs linn - lammikko) saa turpeen täplittämän vetensä ylempää vuorilta. Näin kuivahkona syksynä vettä virtaa vain kohtuullinen määrä usean metrin korkeudessa olevan, jämerän puusillan ali, joten tuntuu uskomattomalta ajatella, että samassa paikassa aiemmin ollut rautasilta huuhtoutui tulvaveden voimasta pois vuonna 2004. Toivottavasti tämä silta kestää vielä pitkään.
Vaikka virtaavassa vedessä on valtava voima, on sen ääni pauhuisenakin samalla jotenkin rauhoittava. Ja toisaalta, kun katsoo uoman kallioita ja kiviä, niistä näkee että vesi on hionut ja raadellut niitä oikein urakalla, eikä mitenkään helläkätisesti. Vesi on myös vahvin voitehista.
Palaan putouksilta takaisin Callanderiin johtavalle tielle, jonka varresta löytyy opasteita myös muille Queen Elizabeth Forest Parkin alueen poluille, esimerkiksi viereisen Callander Cragsin metsäpoluille. Yksi Cragsin reiteistä on nyt myrskyn kaatamien puiden vuoksi suljettu, mutta vaihtoehtoja kyllä löytyy. Eikä vain lyhyitä, vaan myös pidempiä reittejä, päiväksi jos toiseksikin...

Taidanpa käydä kupposella teetä ja lähteä sitten matkaan.

Callander - Aberfoyle, Skotlanti 
Aberfoyle - Brig O'Turk, Skotlanti

Kommentit

  1. Kaunis putous. Kalliorannat ovat kuin muotoiltu tasaisiksi.
    Siellä sentään on vielä metsiä, joissa saa kävellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsiäkin riittää, ei pelkästään kanervanummia :)

      Poista
  2. Voi että! Siellä ollaan käyty haistelemassa skotlantilaista syksyä! Olen kuullut paljon hyvää Glasgowsta, mutta tuosta paikasta en ole aiemmin kuullut. Nuo suuret ja vanhat puut ovat upeita ja tuo vesiputous on lumoava!
    Joskus olisi kyllä kiva lähteä tutkimaan saarivaltioiden metsiä, nummia ja vesistöjä/jokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isojen kaupunkien ulkopuolella on (tuollakin) vaikka mitä hienoa, vaikka kaupungeissakin on upeita puistoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit