Taivalkosken kulttuuripolulla

Jos Taivalkoskesta saattaakin tulla ensimmäisenä mieleen kirjailija Kalle Päätalo, moni tietää sieltä myös Jalavan kaupan. Vaan lumikasan keskeltä tuon vanhan kauppapuodin parkkipaikan luota löytyi ihan sattumalta tarinakyltti. Olisiko täällä jalkaisin kulkijalle siis kulttuuripolku? Kyllä vain!
Mutta ensin astuimme Jalavan kauppaan, jonka kunniakas historia yltää peräti vuoteen 1883 - kyseessä on siis Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva kauppa. Edelleen ryhdikäs puutalo pitää sisällään kauppapuodin lisäksi kahvilan, josta saa kahvileivonnaisten ohella myös lounasta. Kaupan valikoimista löytyy kaikenmoista tavaraa moneen makuun, iloisesti esillä aidon museotavaran keskellä.
Miten olisi Metsätyömiehen tehopakkaus tai komeat, uudenkarheat jatsarit? Entä pehmoinen flanellipaita tai unta suojelemaan mahtavan pitkä ja lämmin flanelliyöpaita? Jos tulisi normaalisti nukuttua viileämmässä tuvassa, yöpaita voisi hyvinkin lähteä matkaan! Yhdet hankasalmelaisen Ylösen suksitehtaan kauniit puusuksetkin nojailivat hyllyä vasten.
Kahvilan puolella oli seinälle ripustettu Suomen kartta, johon oli kiinnitetty paikkakuntien kohdalle niihin liittyviä tulitikkurasioiden etikettejä. Pohjoisen Keski-Suomen kohdalta huomioni kiinnittivät kartalla hienot Saarijärven Seurahuoneen, Konginkankaan Kömi-höyrylaivan ja Äänekosken Auto-Hirven etiketit. Ja toki myös Jyväskylän kaupunginhotellin - nykyisen Nikolainkulman - tikkuaskin etiketti. Jalavan kaupasta löytyy paitsi ostettavaa, myös paljon mielenkiintoista tutkittavaa, joten siellä kannattaa kulkijan ehdottomasti pysähtyä.

Kulttuuripolun osaksi tulkitsemamme kyltti seisoi lähellä Kauppatien ja Talonpojantien risteystä (teksti viittasi Neljäntien risteykseen, mikä jäi hieman hämäräksi, koska valokuva aiheesta oli lumen peitossa), joten siinä kohdassa piti hetki miettiä, mihin suuntaan lähteä etsimään mahdollista jatkoa. Hetken tähyilyn jälkeen havaitsimme seuraavan kyltin Jalavan kaupan kohdalta Kauppatien puolella. Ahaa, Jalavan kaupalla on voinut ennen muinoin myös yöpyä!
Seuraavallekaan kulttuurikohteelle ei ollut montaa askelta. Jalavan kaupan kilpailijaksi ryhtyneen Rovalan kauppakartanon (1889) historia päättyi 1970-luvulla rakennuksen purkamiseen ja sen tilalle nousi sittemmin modernimpi liikehuoneisto. Siinä tällä hetkellä vielä majaansa pitävä Halpa-Halli Juusolat Ky lopettaa liiketoimintansa Taivalkoskella keväällä 2015; loppuunmyynti oli parhaillaan käynnissä. Jos ennen olikin tarkkaa, miltä kylältä asioitiin missäkin Taivalkosken kaupassa, lienee hinta nykyään vahvin kaupan valintaperuste.
Jos kohta Kauppatie ei maaliskuisena, pilvisenä päivänä plussakelissä näyttänyt huikaisevan houkuttelevalta, tältä eri kylänraiteilla kevään korvalla usein kuitenkin näyttää. Silloin kannattaa kelistä valittamisen sijaan kokeilla, löytyisikö tien varrelta silti jotain kiinnostavaa. Mitä muutoksia on tapahtunut Taivalkosken kauppahuoneissa? Vasemmalla pilkotti S-ryhmän "kauppahuone", jota ei ainakaan kulttuuripolun plakaattien mukaan rakennettu minkään entisen merkittävän kaupan paikalle. Sen sijaan marketin ja torin kohdalla kerrottiin tarina Joki-Jussista ja hänen kuuluista suolakaloistaan.
Toria reunustaa Kalle Päätalon muistomerkki (Kirja, 2005, Arja Renell), joka levittäytyy harvinaisen laajalle. Ensimmäisenä vastaan tuli itse Kallen hahmo, kauempana aukion toisessa päässä ruosteen patinoiman veistoksen muu osa. Vai onko myös tämä välissä oleva tila osa teosta? Katseleeko Päätalo rajan yli hahmoja ja näiden elämää?
Kun pääsimme veistoksen toiseen osaan, vaati lähempi tarkastelu sekä teoksen kiertämistä että lumikasoille kapuamista. Sen verran tehokkaasti olivat kinokset saartaneet tämän ympäristötaideteoksen. En ole itse lukenut Päätaloa (tiedän, aukko sivistyksessä!), mutta oletin heti että näissä "varjokuvissa" on Iijoki-teossarjan hahmoja.
Seuraavaa kulttuuripolun kylttiä ei torin kupeesta näkynyt, mutta sen saattoi arvata: takuuvarmasti kirkko. Oikeaan osuimme, sillä kirkon vierestä löytyi jälleen lainaus Kalle Päätalon tekstistä sekä valokuva vanhasta kirkosta. Tämä pyhättö on ollut paikallaan vasta vuodesta 1933, sillä edellinen samassa paikassa sijainnut kirkkorakennus paloi salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa. 
Sitten olimmekin ymmällämme. Jatkuuko kulttuuripolku vielä jonnekin? Käväisin vielä kunnantalolla (yllä), mistä sain ystävällisesti Taivalkosken kartan, mutta kulttuuripolun karttoja ei varastosta löytynyt. Ja torin laidan kyltin alla ollut kulttuuripolun karttojen laatikkokin oli tyhjä. Päätin vielä jatkaa matkaa jalkapatikassa kohti kirjastoa, mistä reittikarttoja kuulemma saattaisi löytyä.

Kävelin takaisin alas Kauppatietä ja käännyin neljän tien risteyksestä vasempaan, Talonpojantielle. Pian oikealla vastaan tulleen punatiilirakennuksen seinän vierustalta löytyi jälleen yksi kulttuuripolun taulu; huomasin olevani entisen apteekin talon paikalla. Itse Kalle Päätalokin oli ollut harmissaan alkuperäisen rakennuksen purkamisesta, sillä hän oli ollut Vanhaa Apteekkia rakentamassa.
Kävelin viisaasti Talonpojantien oikeaa laitaa kohti Taivalkoskea, sillä juuri sillä puolella sattuivat olemaan nämä kulttuuripolun kohteet. Sekä pari komeaa punamultamaalattua hirsirakennusta, joukossaan tämä lumivallin takaa erottunut, kylmillään oleva talo. Kapusin jälleen lumivallin päälle ja paljastui, että kyseessä oli taas yksi kulttuuripolun rasti: Vanha mylly. En kuitenkaan lähtenyt kahlaamaan opasteelle saakka, kun ei tullut pitkävartisia saappaita jalkaan...

Vain muutaman askeleen päässä Vanhalta myllyltä kohisi itse Taivalkoski. Vesi näytti hyvinkin hyiseltä, vaan aprikoin, että vastarannalla näytti häämöttävän avanto. Näinköhän avannosta erottuva kuohu oli kosken pärskettä eikä mitään vesipumpun aiheuttama pyörre?

Sillalta ei tältä puolelta pystynyt näkemään toisella puolen koskessa olevaa veistosta, joten sen tutkailu jäi lähemmin tekemättä. Jatkoin matkaa kosken ylitse vastarannalle ja sieltä, melontakeskuksen rannasta, pilkotti todennäköisesti kulttuuripolun viimeinen rasti - siitä päätellen, että senkin ohessa oli karttalaatikko. Joskin lumivallin takana... Niinpä jouduin tihrustamaan Iijoen koskenlaskutarinaa jälleen vähän kauempaa. Seudulla harrastettiin aikoinaan koskenlaskua miehekkäästi jopa tukilla, mutta sittemmin moiset urheilusuoritukset kiellettiin.
Kulttuurikävelyn lopuksi kävin vielä kokeilemassa Päätalokeskuksen ovea, mutta harmittavasti se oli ehtinyt juuri mennä kiinni. Että pitikin olla tiistai ja lyhyempi aukioloaika. Näkemättä jäi kirjasto, Kalle Päätalon työhuoneen replika ja hänestä kertova näyttely, mutta ehkä joskus toisen kerran. Jälkikäteen selvisi, että Taivalkosken kulttuuripolulla on 10 kohdetta ja onnekkaasti olin osunut niistä useimpiin; polun ensimmäinen kohde on reitilleni osuneista viimeinen eli sijaitsee Melontakeskuksen rannassa; toinen pää löytyy Kauppatien alkupäästä. Kulttuuritoimistosta kerrottiin, että polun karttoja laitetaan polun varrella oleviin laatikoihin kulkijoiden saataville jälleen keväällä. Iloinen yllätys tämä polku oli joka tapauksessa.

Kommentit

  1. Kulttuuripolulta voi poiketa myös Satupolulle:

    "Satupolku on noin kilometrin pituinen luontoreitti, joka lähtee Hotelli Herkon pihasta.

    Astu Jättilaisten maailmaan, lähde seuraamaan Kultaista hevosta ja selvitä Noidan iso salaisuus. Lähde seikkailemaan "Maailman pisimmän satukirjan sivuille" luontoon ja nauti Päätalo-Instituutin Napero-Finlandia-sadunkirjoituskilpailun saduista, istahda syömään eväitä Seitsemän karhun eväspöytään."

    http://www.taivalkoski.fi/Resource.phx/sivut/sivut-taivalkoski/paatalokeskus/kulttuuripalvelut/nahtavyydet/nahtavyydet.htx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että Taivalkoskella on tällaisia! Törmäsin itse siellä kuljeskellessa kulttuuripolun ohella myös koululaisten tekemiin lumiveistoksiin, joista osa oli onneksi vielä ehjiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit