Siirry pääsisältöön

Kaihun kierros, Mikkeli

Samalla reissulla kun kävin Mikkelissä Urpolan luontopolulla, osuin ihan sattumalta myös toiselle merkitylle kävelyreitille. Lähdettyäni luonnonsuojelualueelta mietin, mitä kautta palaisin keskustaan, kun Urpolasta löytyi välittömästi valtatie 13:n itäpuolelta Kaihun kierros. Ensimmäinen kerta, kun näin Suomessa reittikyltin, jossa kerrottiin sekä kierroksen pituus että arvioitu kävelyaika! Erinomaista. Laskin, että ehdin hyvin kävellä vielä tämän rundin ennen kuin oli palattava Mikkelin keskustaan.
Olin niin monesti katsonut tähän suuntaan autosta ohikulkumatkalla Etelä-Karjalaan ja miettinyt, millainen kävelyreitti rantamaisemissa mahtaakaan kulkea, joten oli kiva päästä jalkautumaan tänne viimeinkin. Alkumatkan Kaihun kierros kulkee todellakin ihan kävelytien oikealla puolella kulkevan valtatien viertä - ja liikennettä riittää - mutta aina voi keskittyä katselemaan ympärilleen ja pyrkiä unohtamaan autohälyn. Toisella puolella kun kuitenkin on järvimaisema. Kävelytien varrelta löytyy myös penkeillä varustettu taukopaikka.
Taukopaikan jälkeen polun alitse mutkitteli Urpolan luonnonsuojelualueelta virtaava uoma, jonka varressa ylempänä (noin puolivälissä Urpolanlammen suuntaan) kuohuaa pieni koski. Kilometritolpasta oli maalattu valkoiseksi se osa, missä oli ennen tapana kertoa kilometrit molempiin suuntiin. Kivipaasi kertoi nyt sen, että olin kohdassa Ristiinantie 12.
Asvalttiväylällä oli hiljaista, ei vastaantulijoita. Myös vaaleansinisellä Mikkelin Melojat ry:n Melapirtillä oli autiota eikä melojia näkynyt. Melapirtin käyttöoikeus on melontaseuran jäsenillä.
Kapusin sitten ylös mäelle, joka näytti ihan siltä, että siinä olisi joskus ollut hyppyrimäki. Kun näin tien vieressä tämän rakennelman, jäin miettimään olisiko alueelle tulossa frisbeegolf-rata. Ainakin tässä olisi sopivan haastava maasto frisbeegolfille, mutta kuinka helppoa olisikaan sinkauttaa vahingossa frisbee järviveteen.
Kun tie lähti laskeutumaan, tuli oikealla vastaan Hiihtomäenlava. Hienoa, että tanssilava elää näin lähellä keskustaa. Kausi on alkamassa.

Lahdenpohjukasta Kaihun kierros kääntyi menemään jo takaisin päin pitkin leppoisaa harjukannasta. Mahtavan rauhallista kulkea tyynen veden äärellä tätä leveää polkua.
Vastarannalta erottui aiemmin ohittamani sininen rantarakennus, melojien tukikohta.
Hyväkuntoisen ja siistin, rinnenurmikon ympäröimän uimarannan varustukseen näkyi kuuluvan niin rantalentiskenttää, uimakoppia, keinua, pöytiä kuin isoja laitureita. Väreistä päätellen uimakopissa oli punainen tyttöjen ja sininen poikien puoli. Näinköhän tämä vanha, pyöreä kioski on toiminnassa kesäisin? Toivottavasti!
Romanttinen valkoinen puusilta johti Kaijanniemestä pohjoiseen niemenkärkeen. Vastarannan siluetista erottuivat voimalaitoksen piiput, mutta pilkotti sieltä myös vihreää: Mikkelipuisto. Kauempaa etuoikealta hahmotin myös Kenkäveron rakennuksia. Kaihun kierros kaartoi kuitenkin pienen oikealle kaartuvan mutkan kautta alppiruusujen vieritse takaisin lähtöpaikan suuntaan, vasemmalle. Tuumin hetken, kävelisinkö sittenkin Kenkäveron vieritse keskustaan, mutta päätin pysytellä loppuun asti Kaihun kierroksella.

Ihan loppumatkasta oli reitillä pikkuruinen poikkeama, sillä viitostien tietyömaan takia joitakin kulkuväyliä oli suljettu. Kävelin vanhojen mäntyjen reunustamaa rantapolkua pitkin takaisin Kaihun kierroksen kyltille ja katsoin kelloa. Aika hyvin - meni tasan 35 minuuttia eli ratamestarin ihanneaika... Näin Mikkelissä pääsee helposti kivalle päivä- tai iltakävelylle luonnonläheisiin tunnelmiin tosi lähellä keskustaa.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…