Kaihun kierros, Mikkeli

Samalla reissulla kun kävin Mikkelissä Urpolan luontopolulla, osuin ihan sattumalta myös toiselle merkitylle kävelyreitille. Lähdettyäni luonnonsuojelualueelta mietin, mitä kautta palaisin keskustaan, kun Urpolasta löytyi välittömästi valtatie 13:n itäpuolelta Kaihun kierros. Ensimmäinen kerta, kun näin Suomessa reittikyltin, jossa kerrottiin sekä kierroksen pituus että arvioitu kävelyaika! Erinomaista. Laskin, että ehdin hyvin kävellä vielä tämän rundin ennen kuin oli palattava Mikkelin keskustaan.
Olin niin monesti katsonut tähän suuntaan autosta ohikulkumatkalla Etelä-Karjalaan ja miettinyt, millainen kävelyreitti rantamaisemissa mahtaakaan kulkea, joten oli kiva päästä jalkautumaan tänne viimeinkin. Alkumatkan Kaihun kierros kulkee todellakin ihan kävelytien oikealla puolella kulkevan valtatien viertä - ja liikennettä riittää - mutta aina voi keskittyä katselemaan ympärilleen ja pyrkiä unohtamaan autohälyn. Toisella puolella kun kuitenkin on järvimaisema. Kävelytien varrelta löytyy myös penkeillä varustettu taukopaikka.
Taukopaikan jälkeen polun alitse mutkitteli Urpolan luonnonsuojelualueelta virtaava uoma, jonka varressa ylempänä (noin puolivälissä Urpolanlammen suuntaan) kuohuaa pieni koski. Kilometritolpasta oli maalattu valkoiseksi se osa, missä oli ennen tapana kertoa kilometrit molempiin suuntiin. Kivipaasi kertoi nyt sen, että olin kohdassa Ristiinantie 12.
Asvalttiväylällä oli hiljaista, ei vastaantulijoita. Myös vaaleansinisellä Mikkelin Melojat ry:n Melapirtillä oli autiota eikä melojia näkynyt. Melapirtin käyttöoikeus on melontaseuran jäsenillä.
Kapusin sitten ylös mäelle, joka näytti ihan siltä, että siinä olisi joskus ollut hyppyrimäki. Kun näin tien vieressä tämän rakennelman, jäin miettimään olisiko alueelle tulossa frisbeegolf-rata. Ainakin tässä olisi sopivan haastava maasto frisbeegolfille, mutta kuinka helppoa olisikaan sinkauttaa vahingossa frisbee järviveteen.
Kun tie lähti laskeutumaan, tuli oikealla vastaan Hiihtomäenlava. Hienoa, että tanssilava elää näin lähellä keskustaa. Kausi on alkamassa.

Lahdenpohjukasta Kaihun kierros kääntyi menemään jo takaisin päin pitkin leppoisaa harjukannasta. Mahtavan rauhallista kulkea tyynen veden äärellä tätä leveää polkua.
Vastarannalta erottui aiemmin ohittamani sininen rantarakennus, melojien tukikohta.
Hyväkuntoisen ja siistin, rinnenurmikon ympäröimän uimarannan varustukseen näkyi kuuluvan niin rantalentiskenttää, uimakoppia, keinua, pöytiä kuin isoja laitureita. Väreistä päätellen uimakopissa oli punainen tyttöjen ja sininen poikien puoli. Näinköhän tämä vanha, pyöreä kioski on toiminnassa kesäisin? Toivottavasti!
Romanttinen valkoinen puusilta johti Kaijanniemestä pohjoiseen niemenkärkeen. Vastarannan siluetista erottuivat voimalaitoksen piiput, mutta pilkotti sieltä myös vihreää: Mikkelipuisto. Kauempaa etuoikealta hahmotin myös Kenkäveron rakennuksia. Kaihun kierros kaartoi kuitenkin pienen oikealle kaartuvan mutkan kautta alppiruusujen vieritse takaisin lähtöpaikan suuntaan, vasemmalle. Tuumin hetken, kävelisinkö sittenkin Kenkäveron vieritse keskustaan, mutta päätin pysytellä loppuun asti Kaihun kierroksella.

Ihan loppumatkasta oli reitillä pikkuruinen poikkeama, sillä viitostien tietyömaan takia joitakin kulkuväyliä oli suljettu. Kävelin vanhojen mäntyjen reunustamaa rantapolkua pitkin takaisin Kaihun kierroksen kyltille ja katsoin kelloa. Aika hyvin - meni tasan 35 minuuttia eli ratamestarin ihanneaika... Näin Mikkelissä pääsee helposti kivalle päivä- tai iltakävelylle luonnonläheisiin tunnelmiin tosi lähellä keskustaa.

Kommentit

Suositut tekstit