Metallin ja värin hohtoa, Mikkeli

Saavuin Mikkeliin niin, että jäi sopivasti hetki jaloitteluaikaa ennen bussin lähtöä. Nappasin hiljaisesta satamasta jäätelön ja kiersin kävelysiltaa ratapihan yli. Heti Matkakeskuksen / aseman vastapäätä olevassa pienessä puistossa näytti olevan jotain kiinnostavaa, joten marssin totta kai sinne. Nurmikkopläntillä oli taideteoksia, tekijöinään muutamat Mikkelangelot eli eräät Mikkelin harrastaiteilijayhdistyksen jäsenistä.

Kuparinpunaisella piikkikorkopolkijalla oli aika vaivalloisen näköinen kulupeli loivasti nousevassa rinteessä.
Allit, Martat ja Ainot kestävät 
taakkojen painot.
Sisulla he polkevat ylämäet, alamäet 
vastaan ottaen tuulet ja tuiskut.
(yhteistyössä Irja Wilkko, Tuula Suojarinne  ja Tuula Ranta)
Ilmankos hän pedaloi kumarassa. Vaan kuinka mahtavasti tehty vartalo ja hiukset!

Verkkoneule pysyi pystyssä kuin näkymättömien käsien kannattelemana kutimena. Metallilankakerästä riittäisi vielä joksikin aikaa. Elämän silmukoita ei kestä kiipeilyä! Yhteistyössä: Tuula Suojarinne, Tuula Ranta. Hmm, olikohan yhtenä tekijänä myös nimetön "Artesaani/metalli"?
Hiljainen nelijalkainen ystävä, Hänen kuninkaallinen koiransa, piti seuraa Huliviliprinsessalle (Irja Wilkko, Tuula Suojarinne, Tuula Ranta).

Kyllä nämäkin olennot ovat niin taidokasta työtä! Huliviliprinsessan hopeakutrit, kuparinvärinen prinsessamekon yläosa ja herkät kädet...
...sekä tietenkin metallikukkakirjottu prinsessamekkokangas. Vallittakoon valtakunnassa ilo ja yhteistekemisen riemu, kuten nämä Mikkelangelot teoksen vieressä totesivat. Totisesti!
Käännyin sitten kävelemään jalkakäytävää pitkin viljasiiloa kohti. Eikä mennyt montaakaan askelta, kun pysähdyin hämmästelemään tätä kaarikattoista kivirakennelmaa. Mikä ihmeen bunkkeri? Vasta kotona asiaa tutkiessa selvisi, että tämä uusien kerrostalojen ja rautatieaseman välissä piiloitteleva kivitönö on sirpalesuoja, joka rakennettiin VR:lle. Siinäpä olisi ollut järeä vara-asema.

Kerrostalon korkuinen harmaa, entinen viljasiilo oli saanut (onneksi) alaosaansa vähän koristusta seinämaalausten muodossa. Siinäpä meille turisteille kerrotaan sekä mistä kaupungin keskusta löytyy että missä ollaan eli Raatihuoneenkadulla.

Kulman takaa löytyi entisen viljasiilon seinästä toinen hienosti tehty seinämaalaus. Näitä väriläiskiä katsoo mielellään! Näinköhän Fazer on sponsoroinut  eläinaiheista teosta?
Vaan elämä on makeaa, life is sweet. Viljasiilo olisi oivallinen kohde myös isommille graffititaiteilijoiden töille, mutta toki sen korkeus on niin huima, että maalaaminen vaatisi melkoiset teline- tai nosturijärjestelyt (ja vieläpä vilkkaasti liikennöidyllä kadulla). Mielenkiintoista nähdä, mikä on viljasiilorakennuksen tulevaisuus. Toivottavasti mahdollisimman värikäs perusharmauden sijasta!

Kommentit

  1. Olipas yllättävä ja värikäs kohtaaminen. Mikkeli on jäänyt itselleni melko vieraaksi. Nauratti nuo Mikkelangelot. :D Näistä tuo piikkikorkoajelija oli vaikutavin. Samoin iloisena katselen noita seinämaalauksia.
    Tuo sirpalesuoja olisi kyllä herättänyt omankin mielenkiinnon. Erikoisuus kerrostalojen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metallilankateoksilla oli erityisen hienot hiukset :)

      Sirpalesuoja vaikutti heti sellaiselta, että siellä haluaisi käydä sisällä. Olisi oiva paikka kryptiselle kahvilalle.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit