Päiväkävelyllä, Joensuu

Sain yllättäen aikaa vapaaseen kuljeskeluun Joensuussa eräänä kesäisenä sunnuntaipäivänä, jolloin hyvin moni (sisätila)paikka oli suljettu. Vähemmän valinnanvaraa kahviloiden suhteen, mutta pääosin aurinkoinen sää takasi mukavan päivän liikkua ulkosalla. Päätin lähteä kävelemään kohti Botaniaa, joka sijaitsee reilut pari kilometriä torilta länteen, Linnunlahden alueella. 
Heti torilta lähdettyäni tuli äkkipysähdys, sillä en voinut vastustaa kesäistä herkkupaikkaa. Joensuun Vesikioski tarjoilee sekä suolaista että makeaa; taivuin itse pullavohvelien houkutukseen jäätelön kera. Pullavohvelin lisukkeet ja kastikkeen sai itse valita. Nam! Viehättävä rakennus on vanhaa vesikioskityyliä, mutta uutta tuotantoa vuodelta 2014.

Matkalla Botaniaan voi pysähtyä esimerkiksi Joensuun taidemuseossa (jonka ikkunoissa julistetaan: Onni löytyy täältä) ja sen piha-alueelta löytyvässä taidekeskus Ahjossa.
Taidemaailman pihanurmikolla voi pysähtyä myös pelaamaan. Puuttui vain peliseura.

Yliopistoalueen jälkeen kävelyreitillä Botaniaan tulee vastaan rauhaisa metsä/puistoalue, joka on kylteistä päätellen kuntoilijoiden käytössä ympäri vuoden. Kulkeehan sen poikki hiihtolatujakin talvella. Nautin metsän rauhasta ennen saapumista Botaniaa ympäröivän arboretumin luo.
Tajusin vasta Botanian alueelle saavuttuani, kuinka laaja alue siellä olisi kuljettavissa! Puupuisto vaikutti niin valtavalta, että sinne pitäisi tehdä ihan erillinen retki. Kävin katsomassa ja kuuntelemassa Pielisen aaltojen loiskuntaa ja tutkin lähimpien puulajien kylttejä. Viitavaahtera, Acer barbinerve. Kuulostaa barbin hermoilta.
Siirryin sitten sisälle Botaniaan ja lipun lunastettuani melkoisen värikkääseen, kosteaan maailmaan. Kasvitieteellisessä puutarhassa pääsee ihailemaan sekä hyvin eksoottisia kasveja että sellaisia, joita voi tavata ihan kotioloissa ruukkukasveina, kuten kiinanruusuja tai orkideoja. Banaani- tai kaakaopuuta ehkä harvempi kasvattaa kotosalla. Papukaijat olivat hissukseen, eivätkä tervehtineet, kun menin niiden häkkien ohi.
Mutta ne perhoset! Voi hyvänen aika! En osannut arvata, että trooppinen perhospuutarha olisi niin viehättävä. Perhoset lennähtelivät äänettömästi huoneessa, kasvilta toiselle, pysähtyivät pitkäksi aikaa tai jatkoivat matkaa. En edes yritä nimetä näitä muutamaa taltioimaani siivekästä tismalleen oikein.
Tämä kuitenkin on jonkinlainen sinisiipi. Perhosten tarkkailussa on jotain meditatiivista. Rauhoittavaa. Olisipa tässä huoneessa myös muutama mukava penkki, joille istahtaa perhosia tarkkailemaan!
Perhosiin ei voi kiinnittää lappusia, joissa kerrotaan kuka on kuka. Toisaalta ei ole kauheasti väliä sillä, tunnistaako siivekkäiden lajia lainkaan tai edes sinne päin, sillä niistä voi riittää ihan esteettinen elämys. Aikamoisia kaunokaisia! Kaikeksi onneksi Botanian postikorttivalikoima on mitä parhaimmasta päästä, joten sieltä voi ostaa matkaan kauniita kortteja muistoksi.

Linnunlahden alueelta kävelin Pielisen rantamaisemia seuraten takaisin kohti Joensuun keskustaa. Ohi pienvenesataman, raviradan, sitten puiston halki Pielisjoen rantaan. Olin itse asiassa miettinyt melontaa yhtenä vaihtoehtona tekemiseksi Joensuussa, mutta tuulinen sää oli saanut minut kallistumaan kävelyyn. Oikein mukavan oloinen Kesäkahvila Rento tässä Pielisjoen rannassa vuokraa kajakkeja, mutta moni muukin oli lisäkseni pitänyt keliä turhan tuulisena ja vilpoisena lähteä järvelle. Turvallisuus ennen kaikkea.
Saavuin Pielisjoen rannan kävelytietä pitkin keskustaan ja lähdin uudelleen kohti Vesikioskia. Se oli harmikseni ehtinyt myös mennä kiinni. Vesikioskin takana olevassa puistossa teki siksi hetken mieli painaa Tunnelma OFF-nappia.
No, tiesin että aseman viereinen Kahvila Laituri on auki vielä ennen junani lähtöä, joten hätä ei ollut tämän näköinen. En siis jököttänyt murheellisen kivettyneenä paikallani, kuten hiljaiset Laulupuiston linnut (Karoliina Nieminen 2015) tai toinen kiviveistos, Joensuun ilves (Noora Nevalainen 2012). 

Kokonainen sunnuntai-iltapäivä sujui siis lupsakasti Joensuussa. Tähän loppuun vielä kaksi kaupungilla vastaan tullutta hahmoa, jotka yllättivät minut, sillä Joensuu ei ole ollut minulle mikään muumikaupunki.
Kadun varren aidassa...
... ja taidenäyttelyn seinällä, taidekeskus Ahjossa.  

Sentään pikkuisen kontrastia. Heissan Joensuu!

Kommentit

  1. Ihana paikka!!! Ystäväni asuu Joensuun vieressä Liperissä, mutta eipä ole tätä Botaniaa minulle maininnut! Listalle ja oitis! Talvikaudella olisi tietysti vähän piristävämpää vierailla tuolla ja kerätä kauneuden lisäksi energiaa. Onkohan nuo perhoset siellä talvellakin...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos huoleti, Botania perhospuutarhoineen on avoinna ympäri vuoden! Kesällä Botaniassa on toki enemmän katsottavaa, koska sisätilojen ohella siellä voi nauttia kasvimaailmasta myös ulkona puutarhan puolella (ja vaikka kaivaa piknik-eväät esiin ja istahtaa kukkapenkkien viereen, puiden alle, huvimajaan tai nurmikolle), mutta sisällä pääsee kasvi- ja perhosmaailmaan milloin vain.

      Poista
  2. Itse yllätyin Joensuun monipuolisuudesta muuttaessani tänne viisi vuotta sitten. Viihtyisä paikka, jossa on kaikki tarvittava. Kiva juttu päiväkävelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joensuu vaikuttaa sellaiselta ihmisen kokoiselta paikalta. Onneksi on tullut viimein älyttyä kuljeskella torin ympäristöstä vähän kauemmaskin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit