Late Lammas Bristolissa: Temple Trail

Ja ei kun lisää lampaita metsästämään! Bristolin keskusta-alueen tuntumasta pääsi jatkamaan Shaun in the City - eli Late Lammas-kierrosta noin 2,5 kilometrin pituiseksi (suorinta reittiä) mitoitetulle Temple Trailille,  joka mutkitteli Temple Meadin rautatieaseman ja Queen Square-aukion välimaastossa. Helpon reitin arvioitu suora kulkemisaika oli noin puolitoista tuntia, mutta kuten aina, siihen meni reippaasti enemmän aikaa, kun ei tullut pidettyä kiirettä.
Ensimmäisenä reitin persoonallisten Late Lampaiden katraasta meitä tuli vastaan Temple Church Gardens-puistossa, kirkon raunioiden vieressä ujostellut kirkkaan pinkki Sheepish. Puudeli-duudeli-duu!
Kävelimme viehättävää, korkeiden puiden reunustamaa puistokäytävää kohti meluisampaa kadunkulmausta, missä  Bingo!-Late oli kyllä herttaisesti eriväristen numeroitujen pallojen peitossa, mutta se ei suuremmin sykähdyttänyt. Sen sijaan lähestyessämme Temple Quayn aukiolla olevaa Great West Shaunia lähestyessämme innostuin taas. Aitoa Wallace & Gromit-meininkiä - Shaun oli ilmielävä lammashöyryveturi! Great West Shaun Railway MK. 10.
Great West Shaunin selässä oleva teksti piti ihan kääntää netissä, sillä minun latinan taitoni ei riittänyt päättelemään suomennosta. Vapaasti käännettynä: Lastensairaalan lasten hyväksi! Hienoa, Tim Sutcliffe!
Otimme veturi-Shaunista vain muutaman askeleen ohi jurttabaarin ja saavuimme Avon-joen rantaan kävelysillan luo. Pirtsakasta Rosiesta tuli mieleen kaikenlaista; kukkaistyttö, sirkus, intiaanityttö. Ja koska Rosien kylkiin oli maalattu The City Raamble jokilaivaikkunoineen, ehkä Rosie olikin saanut innoituksensa jokilaivasta. Hauska!
Kävelimme seuraavaksi Temple Meadsin rautatieasemalle etsimään siellä sijaitsevaa kahta Latea. Sisällä vai ulkona? Aseman lampaat vartioivat pääsisäänkäyntejä ulkosalla, mutta katoksen suojissa. Monella tapaa Bristol-henkinen Alright Me Babber? piti kiertää kokonaan, että pystyi lukemaan sen kyljistä koko tekstin. Bris-
 -tol! Bristol! Ja löytyihän Susan Taylorin Latesta esimerkiksi kuuluisa riippusilta, Banksy (tai yleensä graffititaiteilijat), Avon-joen rannan talonäkymät, kuumailmapallot, satama laivoineen ja nostureineen.

Vaan The Bristol Express oli aivan hervoton! Vanha rautatiesilta, höyryveturin vetämine junineen, kokonainen rautatiemaisema!
Tähän Lateen ei todellakaan voinut olla ihastumatta. Kuinka Tim Sutcliffe olikin keksinyt taiteilla peräti kaksi näin loistavaa rautatieaiheista Latea! Olin aivan myyty.
Meni hetki toipuessa The Bristol Expressistä, kun kävelimme kohti seuraavaa. Ohitimme The Reckless Engineer -pubin onnistuneesti, sitten sivullemme jäi niin hylättyä rakennusta kuin liikemieshotellia ennen kuin olimme St Mary Redcliffe-kirkon luona. Willow oli niin herkkä näky; kuin sinivalkoinen posliinilammas, herkin siveltimenvedoin koristeltu. Myös Willow'n ylle oli maalattu kuumailmapalloja ja riippusilta (keskeisimpiä Bristolin symboleita, Shaun-koristeluista päätellen). Willow'n takana oli kuivahkolla nurmikkopläntillä hedelmäpuu sekä mm. herukkapensaita (näyttivät odottavan kunnon sadetta että jaksaisivat satokauteen asti) vieressä #urbanfoodtrail-symboli ja lisäinfoa: Please enjoy our fruit garden. Eli vapaasti nautittavaksi, kun kypsyvät. Hauska idea!
Vilkkaan autokadun varresta pääsimme Avon-joen ylittämisen jälkeen hieman rauhallisempiin maisemiin, kapeammille ja vähemmän liikennöidyille kaduille. Temple Trailin viimeisenä osoittena oli Queen's Square-puistoaukio ja sen kaksi Latea, jotka odottivat meitä rinnatusten. King of the Carnival oli rennon reippaan juhlijan näköinen otus. Ja aika urheilullisen oloinen, jotenkin.
Karnevaalikuningas hävisi kyllä tämän reitin kahden viimeisen lampaan kaksinkamppailun rusettikaulaiselle oikeudenpalvelijalle. Justice Lamb (Mike Ogden) oli näistä kahdesta mainiompi otus. Called to the Baa, kuten sen punaisessa nutussa luki... Ja kas, näiden määkijöiden takana oli sopivasti laidunta meillekin - olipa Graze sopivassa paikassa! - niinpä istahdimme toviksi sulattelemaan tätä Late-kierrosta.
Vaan kun palasimme Temple Trailin jälkeen tutuille kulmille, huomasimme yhdessä seinässä mahtavan tänä vuonna syntyneen seinämaalauksen, samantyylisen Wallace & Gromit-maalauksen vieressä: Shaun ja Bitzer! Voiko tämän coolimpaa ollakaan?

Kommentit

  1. Näitä on ihana lukea, innostus ja ihastus paistaa niin aidosti läpi! Tästä sarjasta lemppareitani taisivat olla sinivalkoinen Willow (tällaisesta posliinista kun tykkään muutenkin), oikeudenpalvelija Justice Lamb ja Bristol Expressissä oli kyllä käytetty mielikuvitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Innostus Wallace & Gromit-juttuihin alkoi siitä, kun näin ensimmäisen kerran huippumahtavan Väärät housut. Nämä taiteillut hahmot ylläpitävät niistä kummunnutta fiilistä - näinkin voi luoda hyvää mieltä maailmaan :)

      Late Lampaista näkee, että taiteilijat ovat lähteneet loistavasti irrottelemaan, oman tyylinsä mukaisesti!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit