Late Lammas Bristolissa: Heritage Trail

 
Viimeistä Late Lampaan reittiä viedään! Shaun in the City oli vallannut kaupungin hyvin laajalti ja viimeinen karttaan merkitty yli kolmen Shaun the Sheep-taidelampaan reitti oli Heritage Trail, joka liikutti meitä Cliftonin ja sen alapuolella olevan Bristolin keskustan välisellä alueella, Queens Roadin ja Park Streetin varrella ja tuntumassa. Luvassa oli ainakin jonkin verran historiaa - jos ei jokaisessa Latessa, niin siellä, missä reitti kulki.

Muinaisenglantilaisesta Beowulf-sankarirunosta uusionimen saanut Baa-Wulf loisti kulta-mustana, sini-punainen liivi yllään Bristolin Hippodromen sisäänkäynnin luona aivan keskustassa. Tällä sankarilla oli pupu naamassa ja ilmeisesti muinaisenglantia jäljittelevin kirjaimin Shaun the Sheep kirjoitettuna häntään. Koukeroisista koristeista erottuivat myös Bitzer-koira ja Laten lammastilan isäntä.
Seuraava kansanperinnereitin urho odotteli meitä yliopiston College Greenin laidalla, juhlavan rakennuksen edustalla. Sinne virtasi juhla-asuista väkeä, vaikutti olevan jokin tapahtuma menossa. King Arthur of Lambelot & Excalibaar olivat siinä mielessä oikeassa paikassa, sillä kyllä kruunupään kelpasi juhlaviitassaan ja vaakunat jäsenissään patsastella juhlijoiden lähellä. Artturi oli ainoa Late, jolla oli erillistä irtorekvisiittaa. Tai ehkä maagiset voimat omaavaa miekkaa ei voi kutsua rekvisiitaksi.
Hyvä että tuli tutkittua myös kuninkaan kintut. Vaakunoihin oli ikuistettu mm. Sir Galaherd, Sir Prancelot ja Sir Purrcival. Viimeksi mainittu muistutti kissaa... Yliopistoalueelta rinne nousi vähitellen jyrkemmin ylemmäs, missä sijaitsee yliopistorakennusten lisäksi useita museoita. Matkalla sinne voi bongata myös yhden Banksyn kuuluisimmista graffiteista, Well Hung Lover-työn.

Kauimmaisena keskustasta tällä reitillä oli Victoria Rooms-rakennuksen edessä Flock'n Roll, joka oli mielikuvituksettomimmasta päästä Lateja. Union Jack-lippukuvion maalaaminen Laten pintaan ei, anteeksi vaan, ole mitenkään innovatiivista - se on vain lipun kuvion toistoa.
Flock'n Rollista löytyi kuitenkin onneksi jotain kivaa eli yksityiskohtina rintanappeja. Erityisesti Liverpoolin futisjoukkueen kannatuslauluksi noussut You'll Never Walk Alone oli saanut Late-kohtelun. 'Ewe' tarkoittaa uuhta :)
Kadun toisella puolella seisoi paljon hauskempi lammaskaveri: Rex! Vai oliko Late itse asiassa joutunut vihreän lisko-Rexin kitaan? Voi hyvänen aika! Kuinka nyt niin pääsi käymään?! Rexissä oli ehdottomasti ainesta kärki-Late-hahmojen joukkoon!
Sen sijaan ihan kulman takana töröttänyt Thunderbirds Are Go ei herättänyt minussa väristyksiä, koska tv-sarja ei ole tuttu. Late oli kuitenkin selvästi saanut hahmonsa sarjan lentokoneesta tai avaruusaluksesta, siipineen päivineen. Vihreissä siivissä luki International Rescue. Alkoiko minua vaivata jo Late-väsymys, kun ei tämäkään kolahtanut?  
Pääsimme toviksi pois katuvilinästä ja kauemmas autojen äänistä, kun siirryimme Brandon Hill Nature Parkiin. Puita, kävelykäytäviä, polkuja ja nurmikenttää riittämiin - tilaa kapeiden katujen sijasta. Sade jatkui, säätila oli harmaa, mutta ympärillä riitti vihreää. Vihreän keskellä Late olikin ainoa väriläiskä! Sen nutussa olivat niin yö kuin päivä eläinhahmoineen. Mietin ilmansuuntia; From Dusk 'til Shaun oli suunnannut katseensa etelään. Laten edessä oli hauskasti penkki, eli tässä olisi voinut ottaa tuijotusmatsin sen kanssa. Pahuksen sade. Ja nälkä, joka ajoi jo eteenpäin.
Kun saavuimme Heritage Trailin tuomina Bristol Museum & Art Galleryyn ja sen lasieteiseen, näimme jo vanhan tutun; Arabian Lights -Laten olimme ehtineet nähdä aiemmin lasiovien takaa, kun olimme kävelleet Bristolin museon ohi, sen ollessa jo kiinni. Olisi kannattanut silloin odottaa, että tulee pimeä, sillä pitsimäisiä valokuvioita heijastava Arabian Lights olisi ehdottomasti parhaimmillaan pimeyden keskellä.

Ja sitten sisään museon aulaan. Loppuhuipennus-Late!

Ihan oikeasti viimeiseksi Late Lampaaksi olimme säästäneet koko reissulla Wallacen ja Gromitin sekä Laten "isän" eli Nick Parkin oma luomuksen: Baaack to the Drawing Board, joka oli elokuvista tuttuihin kohtauksiin viittaavien storyboard-kuvien peitossa. Siitä saakin hyväntekeväisyyshuutokaupan huutaja oikein super-Laten! Sinänsä oli hauska juttu, että olimme juuri Bristolin museossa viimeisenä, sillä ihan samoin ja tismalleen samaan paikkaan olin päättänyt kaksi vuotta aiemmin Gromit-kierrokseni. Silloin museon hulppean aulan keskellä, kattoon ripustetun lentokoneen alla olivat minua odottaneet Wallace ja Gromit.

Rupattelimme vielä hetken parin muun Shaun-spotterin kanssa. Pariskunnan sukulainen oli taiteillut yhden Elvis-Gromitin kahden vuoden takaiseen Gromit-kierrokseen ja muistin välittömästi, missä se oli sijainnut. Wallace & Gromit-paitaan sonnustautunut mies kertoi, että he olivat jatkamassa lähiaikoina matkaa Birminghamiin, missä odotti toinen eläinhahmotaidereitti: The Big Hoot eli eri taiteilijoiden koristamia pöllöjä! Pahus kun emme tienneet siitä... Olisi saattanut Englannin-reissu venyä pidemmäksi!
No, onneksi tuli Bristolissa nähtyä kuitenkin yksi ihan pöllö Shaun eli suloinen Two Hoots, jonka luo jouduimme ajelemaan kaksikerrosbussilla, koska se sijaitsi niin kaukana Bristolin keskustasta. Näissä Late Lammas-kävelyreissujutuissa on kerrottu juuri kävelyreiteistä, kaikki lammasveistokset eivät todellakaan mahtuneet mukaan. 

Late Lammas-versioita oli Bristolissa yhteensä 70 erilaista. Jalkaisin kulkemalla tapasimme niistä ehdottomasti suurimman osan, mutta kuuden luokse päästäksemme oli hypättävä bussiin. Suunnittelimme kuitenkin reittimme niin, että onnistuimme kävelemään parin Sheep Drive-otsikon alle luokitellun Laten välit, ettei tarvinnut körötellä kaksikerroksisella niin paljoa. 
Paperikartta rispaantuneena, mobiiliapplikaatiossa kaikki Latet paikan päällä klikattuna ja kaikki mahdolliset sovelmalla kerättävissä olevat pystit tallessa (jopa Obsessive Trophy Disorder siitä että olin saanut kaikki muut virtuaalipystit!), mutta ennen kaikkea 120 oikeaa Shaun in the City-kohtaamista rikkaampana - näimme myös koululaisten taiteilemia pienempiä Late Lampaita! - kaunis kiitos kajahtaa Aardmanin väelle. Siitä, että Late Lammas on. Ja tekee hyvää. Ei vain meille reittien perässä ulkoilleille, vaan lastensairaaloille, jotka saavat kampanjan tuoton oikeaan tarpeeseen.

Shaun in the City päättyi Bristolissa elokuun lopussa. Kaikki 120 Late Lammasta ovat poistuneet katukuvasta ja ovat parhaillaan Bristolissa saman katon alla esillä yhteisnäyttelyssä ja siirtyvät vastaavanlaiseen näyttelyyn Lontoon Covent Gardeniin syyskuun lopuksi. Lokakuun kahdeksantena päivänä 2015 Latet huutokaupataan Britannian lastensairaaloiden hyväksi.

Näinköhän näemme joskus Suomessa 100 eri taiteilijan käsissä eri ulkoasun saanutta Muumia omalla reitillään (Moomin Trail) ja että ne kaupattaisiin lopuksi huutokaupassa lastensairaalan hyväksi?

Kommentit

  1. Ihana projekti ja erittäin hyvä idea tuo Muumireitti! Omiksi suosikeikseni nousivat tältä polulta tuo Artturi, joka itse asiassa taisi kiilata omien suosikkieni ykköseksi. Se on IHANA ^^ Myös Arabian Lights on kaunis ja sopisi hämärtyvään Suomenkin syksyyn. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että Muumireitti - "Moomin Trail" olisi aika toimiva juttu. Japanilaisturistit voisivat myös olla innoissaan :)

      En vieläkään ole varma, minkä Laten ottaisin omaksi, jos saisin valita. Kärkitiloilla ovat Baaack to the Drawing Board, Rex, Green Poems for a Blue Planet, Shaun on the Cob, Two Hoots ja Woolly Wonderland. Villainen Woolly olisi kyllä aivan huippu käsityönäyte, (ja pölynkerääjä) mutta toisaalta aito Nick Park-työ houkuttaisi hurjasti...

      Poista
  2. Upea ajatus tuo Moomin Trail!!! Lähetäpä sähköpostia Anne Bernerille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi