Siirry pääsisältöön

Late Lammas Bristolissa: Southbank Trail

Kesän 2015 kahdeksasta Late Lammas -kävelyreitistä Bristolissa Southbank Trail vei meidät kävelyretkelle Avon-joen eteläpuolelle. Shaun in the City oli levittäytynyt huomattavasti laajemmalle alueelle kuin kahden vuoden takainen Gromit Unleashed.
Matkalla kukkulalle Victoria Parkiin tien varrelta löytyi kaunista katseltavaa, esimerkiksi tämä huikean hienon puumaiseman seinäänsä saanut asuintalo.
Bedminsterin rautatieaseman liepeillä mietin, onko Not here joku oikea paikka vai... Rautatiesillan alapuolelle tiilimuuriin Whitehouse Lanelle oli kiinnitetty taideteoslaattoja.
Kapusimme nurmikentän peittämään Victoria Park-puistoon, missä meitä odotti sotisopaan pukeutunut roomalaislammas, Shaunus Romanus! Ian Marlow lienee tehnyt tämän Britannian roomalaishistoria mielessään. Kaksi vuotta sitten saman taiteilijan Gromit oli samanhenkinen Sir Gromit of Bristol, jolla oli ritarin haarniska yllään.
Nautimme ulkopöydässä välipalaksi Mrs Brown's-kahvilan antimia - teki mieli käsintehtyä Chew Moos -jäätelöä - ja rupattelimme tovin ystävällisen henkilökunnan kanssa. Sitten lähdimme mutkittelemaan kohti uimahallia ja seuraavaa Latea. Southbankin puolella asuu taiteellista väkeä, sillä reitillä oli lisää seinämaalauksia.
Bristol South Swimming Pool tarjosi aulastaan paikan tarkkaavaiselle Shear-lock Holmesille. Elementary, my dear Watson! ..."You see, but you do not observe...", luki Laten kankussa. Se pätee moneen kulkijaan. Mitä kaikkea tuleekaan ohitettua aidosti havaitsematta.  Laten hännässä viitattiin kuvin ja sanoin Baskervillen koiraan, jaloissa muistutettiin että there is nothing more deceptive than an obvious fact.
Fakta juttu kuitenkin on, että Southvillen puolella on hienoja seinämaalauksia! Niitä kannattaa käydä katsomassa täälläkin, ei vain pohjoisempana Stokes Croftissa.

Lisäksi täältä löytyy ihana kahvila, Hennessey's, jota Mrs Brown's -kahvilassa meille suositeltiin seuraavaksi taukopaikaksi. Sieltä sai halutessaan ottaa käytetyn kirjan tai useammankin mukaan ilmaisten kirjojen hyllyiltä.
Dan Kitchenerin tyylikäs, sateinen katunäkymä peitti kokonaisen rakennuksen seinän! Wau! North Streetin varrella lanka- ja käsityö- ja askarteluliike The Paper Villagen ikkunassa puolestaan oli kuvia Woolly Wonderland-Latesta - ja vapaamuotoisemmin muotoiltu aihio toisesta herkullisesta villalankalampaasta. Ihmekös tuo, sillä Woolly on puodin omistajan, taiteilija Vicky Harrisonin käsialaa.
Entäs tämä sitten? Muraalin oikeassa alakulmassa luki #abeeisforlife ja sen taustalla oli takuuvarmasti sama tekijä(t) kuin Wallace& Gromit- ja Shaun & Bitzer-töillä Bristolin keskustassa. Joulumieltä keskellä kesää - pukki, tonttu, jopa Petteri Punakuono! Huikean hieno.
Mutta mehän olimme pääasiallisesti Late-retkellä... Jasminen kuviointi näyttää itse asiassa hieman aikuisten värityskirjojen kuviomaailmalta. Taiteilija Liz Claytonin voisi kuvitella Marimekon kuoseja piirtämään.
Southbank Trailia oli jäljellä enää kahden Laten verran. Kyllä me sen verran jaksamme!
Kukkaistyttölammas Posy oli luonnollisesti kuin kotonaan Riverside Garden Centren pihamaalla. Aika moni Late oli saanut kukkia ylleen. Astelimme avaran, matalaksi nyrhityn (tai auringossa kuivaneen) nurmikentän reunaa Greville Smyth Parkin halki ja mietin, että meikäläiset puistot ovat aika erinäköisiä.

Reitin lopuksi saavuimme Championsheepin luo. Laten takana Ashton Gate oli täysin rakennustyömaana - kuorma-autoja ja ajoneuvoja jyristeli ohitse jatkuvasti - mutta Late antoi runsaasti vihjeitä siitä, mitä Ashton Gateen oltiin rakentamassa. Superluokan urheiluareenaa. Bristol City FC:n ja Bristol Rugby Clubin vanha stadion odotteli reissumme aikana vielä jyräämistä maan tasalle rakennustyömaan vieressä.

Southbank Trail - käyty! Tämä oli siitä hauska reitti, että taidelampaiden lisäksi saimme bongailla lukuisia hienoja katutaideteoksia ja niitä olisi takuulla ollut Southvillen muiden katujen varsilla lisää. Seuraavaksi sitten Brunel Trail...

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…