Siirry pääsisältöön

Pihapiristystä Pupuhuhdassa, Jyväskylä


Pupuhuhta eli tuttavallisemmin Pupari tervehti aurinkoisesti edellisenä eli Valon kaupungin viikonloppuna. Betoninen tunnuspupu ei ensitapaamisella minua suuremmasti sykähdyttänyt... Aikamoisen rujo pupujätti toi mieleen lähinnä Wallace & Gromit-elokuvan Kanin kirous!
Puolenpäivän jälkeen Pupuhuhdan koulun pihassa väki kokoontui seuraamaan betonipupun pukemista. Pupu sai ylleen valkoisen essun, cd-levyistä tehdyn välkkyvän helminauhan ja kaulaansa pitsihuivin! Piristystä pupu kyllä kaipasikin. Täytyy sanoa, että pupu näytti heti iloisemmalta...
Pupupihasta oli lyhyt matka pienen Puparikävelyn aloituspisteeseen, mihin kokoontui mm. Huhtasuon asukasyhdistyksen aktiiveja ja tulevia ympäristöluotseja. Osoitteesta Pupuhuhdantie 16 löytyy eri kerrostalopihoja kohentaneen "puutarhaklubin" yksi mahtava taidonnäyte: iloiseksi tuunattu puutarhapiha. Opastetun kävelyn aluksi kuulimme pianon koskettimiksi maalatuilla Pianoportailla (taustallaan Rentun ruusun säveliä nuottiviivastolla) elävää musiikkia, Pupuhuhta-aiheisia biisejä Aaro Vuotilan esittämänä.
Taloyhtiön varsinainen puutarha sijaitsee kerrostalojen keskellä. Puutarhaprojektin myötä pihaa oli tehty viihtyisämmäksi oleskelupaikaksi ja pihaan oli istutettu mm. yrttejä. Ja muita herkkuja, joista myös puput tykkäävät.
Grillikatoksen seinään on kiinnitetty Puparin tunnuspupun kuva. Hyvä on, kai siitä betoniotuksesta sitten pitäisi tykätä...
Kerrostalopihan puutarhaa ympäröivät iloiset värit. Itse kerrostalot eivät ole mitenkään huisin virkeitä väritykseltään, mutta mitäpä ei saisi aikaan maalitilkalla jos toisella! Kyllä turkoosi mattoteline aina harmaan voittaa.
Valkoiset, erivärisin maaliraidoin koristetut rappuset johtivat alemman kerrostalon pihaan. Toivottavasti maali kestää talven! Valkoinen sai ajattelemaan lunta, ikään kuin syyslehdet olisivat ympäröineet pakkasen valkaisemia portaita. Mitä tarinaa kertovatkaan rappusten raidat?
Eipä ole tullut ennen mieleen, että pyörätelineetkin voisi maalata. Miksiköhän olemme juuttuneet siihen, että ne ovat aina samanvärisiä?
Tai pihan reunakiveykset... Kuinka nerokas idea! Jo pelkästään tällä tempulla voi kerrostalopihan muuttaa iloisemmaksi!
Kerrostalojen välistä pilkistivät punakeltaraitaiset pöntöt, joita ei ollut tässä projektissa maalattu, mutta ovat nekin silti kivemman näköisiä kuin betoniharmaat versiot.

Puutarhapihalta poikkesimme hetkeksi sisätiloihin syömään Pupuhuhdalle sopivasti porkkanakakkua.
Kerhohuoneessa odotti huikea yllätys: Koko seinän kokoinen maisemamaalaus, jota kaksi paikallista taiteilijaa on työstänyt jo kolmen kuukauden ajan. Teos ei ole vielä valmis, vaan Janne Hytönen sekä Sarita Harjunen jatkavat maalauksen viimeistelyä edelleen. Taiteilijat olivat itsekin paikalla kertomassa maalauksesta, joka on syntynyt heidän mielikuvituksessaan, ei todellisen maiseman pohjalta. Aivan mahtava!
Eikä siinä vielä kaikki; vastakkaisella seinällä liihotti Sarita Harjusen maalaama ylväs joutsen, joka saa vielä parikseen toisen. Tarkkaa, kerrassaan upeaa työtä! Toivottavasti sekä Janne että Sarita pääsevät tekemään tilaustöitä myös julkisiin seiniin, sillä näitä taideteoksia pääsevät ihailemaan vain kerhohuoneella kävijät.
Kun palasin kerrostalopihalle, kävelin vielä yhden pihataideteoksen yli: pitsirappusten. Pinkki-violetit pitsiliinat koristivat valkoisia rappusia...
Jälleen kerran: mitä voikaan tehdä tilkalla maalia. Ja kunnon ripauksella mielikuvitusta. Harmaan betonin valtakausi päättyköön! Näin voi tehdä tavallisesta epätavallista, hillitystä riehakasta, ankeasta riemastuttavaa!
Lisää iloisia ideoita saa vaikka Pupuhuhdantien päästä, missä muutamille muillekin mukaan lähteneille kerrostalopihoille (esim. Pupuhuhdantie 26) on tehty puutarhanpiristysprojekteja kuvataiteilija-puutarhuri Hanna Veanderin luotsaamalla Puutarhaklubi-projektilla. Pihoille on perustettu tai virvoitettu paikkoja niin hyöty- kuin koristekasveille ja ulkoasua kohennettu jälleen ripauksella maalia. Värikkäitä kynttilälyhtyjä syntyy edullisesti vaikka lasipurkeista, joten syyspihaa voi piristää vähällä rahalla kuka tahansa. Pupuhuhdassa voi kokea, miten pienilläkin asioilla voi tehdä suuria muutoksia kotipihaan.

Kommentit

  1. Tästäpä vinkkejä muillekin harmaiden kerrostalojen keskellä asuville, väriä ja iloa saa pienillä jutuilla. Minusta paras juttu olivat nuo maalatut polkupyörä- ja mattotelineet! Betonipupusta en osaa vielä muodostaa mielipidettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan hölmöä, että fillari- ja mattotelineet ovat yleensä harmaita. Puparissa näki, miten pihan ilme muuttuu hilpeämmäksi jo niiden maalaamisella! Betonipupu on kieltämättä hieman erikoinen otus ;)

      Poista
  2. Moi! Tämä juttu oli kyllä päivän piristys!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koin itse kunnon ahaa-elämyksen kun pääsin Pupari-kävelylle :)

      Poista
  3. Siinäpä monta ideaa harmaiden betonirakennelmien piristykseksi. Pitsiportaat on kyllä paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitsiportaat oli loistoidea, mutta muutkin pihan portaat olivat mainioita. Odotan jännityksellä, mitä sinne tulee seuraavaksi!

      Poista
  4. Kiva blogi sinulla :) Minä asun Pohjois-Karjalassa, mutta ystäviä ja sukulaisia on Keski-Suomessa. Olin viime viikolla Jyväskylässä ja siellä kävin minäkin muun muassa Pupuhuhdassa. Jos haluat tutustua blogiini, niin minun blogi löytyy sivuilta http://akkapentu.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…