Siirry pääsisältöön

Kirkolta katutaidekävelylle, Imatra

Päiväkävelyni Imatralla alkoi Vuoksen kulttuurireitin varrelta, Pyhän Nikolaoksen kirkolta. Kävelin pihaan katsomaan, minkä tähden siellä oli niin paljon autoja ja syy paljastui: piirakkamyyjäiset! Skippasin kuitenkin piirakat ja menin varovaisesti ortodoksikirkon ovelle... Ja sen avattuani sain reippaan tervetulotoivotuksen - avoimet ovet! Paikalla oli pappi kertomassa sekä pyhätöstä että seurakunnan toiminnasta.

Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta, jonka yksi pyhäkkö Pyhän Nikolaoksen kirkko on, on Suomen ortodoksiseurakunnista kansainvälisin, vaikka sen jäsenmäärä ei olekaan suurin. Yhden ikonin päälle oli ripustettu kiitollisten seurakuntalaisten lahjoittamia koruja; hämmentävä tapa, mutta he ovat näin halunneet kiittää rukouksen tuomasta avusta. Muistelin aikoinaan Kreikassa Tinoksen saarella näkemääni, valtavan jalokivi- ja jalometallimäärän peitossa olevaa ihmeitä tekevää Neitsyt Marian ikonia. Tuntui jotenkin huojentavalta, että tässä kirkossa ei ollut yhtä hurjasti yhdelle ikonille kohdennettuja lahjoituksia.

Lunastin oman tuohukseni ja sytytin sen ennen kuin jatkoin matkaani. Jospa se oli viikonlopun kunniaksi vaikka isänpäivän kynttiläni.

Seurasin Vuoksen kulttuurireittiä Neitsytniemen kartanon kautta Tainionkosken uoman yli ja edelleen Vuoksen länsipuolta pitkin Mansikkalan kautta Imatrankoskelle saakka.
Urheilutalon tienovilla oli ihan pakko pysähtyä kurkkaamaan Tainionkoskentien toiselle puolelle vievän alikulkutunnelin huikean hienoja graffiteja. Toisella seinällä oli usean kuvan koosteen verran intiaanihenkistä tunnelmaa ja toisessa päässä tunnelia graffititaiteilijan kilpikonnaomakuva. Tuoretta taidetta vuodelta 2015!
Toisella seinällä oli muun muassa valtava silmä, coolit kengät omaava koripalloileva luuranko - ja Vuoksen puolella seinää lopulta iloisen värisiä kukkasia. Ihan tarpeellinen piristys tähän hyvin harmaaseen marraskuiseen päivään. Täytyy arvata, että tekijät ovat todennäköisesti viereisen koulun oppilaita. Tämä tunneli oli aivan huippua verrattuna seuraavaan, joten toivottavasti muutkin imatralaiset alikulkutunnelit saavat yhtä taidokkaasti tehtyä teoksia koristuksekseen!

Imatrankoskella pistäydyin perinteisessä päiväkävelyn pysähdyspaikassani, Café Juliassa, ja vaikka ei pitänyt sortua makeaan, nautin teen seurana erinomaista omenapiirakkaa. Imatralla on kyllä muitakin kivoja kahviloita, mutta ravintola Buttenhoffin alakerran Julia vetää minua eniten puoleensa.
Kun lähdin teetauon jälkeen jatkamaan kävelykadulla matkaani, kiinnittyi huomioni sähkökaappiin. Viimein sähkökaappitaidetta myös Imatralla, mahtavaa! Annu Mikkilän Tyttö kellui ylösalaisin suuressa sinisessä. Liekö sukellusretkellä Vuoksessa?
Mikkilän teoksen vieressä, Konditoria Imatrankosken ikkkunaseinää vasten, oli myös toinen taideteoksella varustettu sähkönjakokaappi. Reima Pekkosen  Melody on aika lailla psykedeelisempi teos kuin naapurinsa. Sekin erottuu kadusta väriensä ansiosta loistavasti niin talvella kuin kesällä.
Sähkökaapin päädyssä oli tarra ihmeellinenimatra.fi, josta en ollut kuullutkaan. Ahaa,
missää ei oo nii paljo ihmeit ku tääl Imatral! No jaa... Mutta on Imatra silti ihmeellinen, eikä vain suloisimmalla suvella.
Edempänä kävelykadulla oli ihan kadun pintaan maalattua taidetta. Ei siis räsymattoa, vaan ihan yksilöllisiä töitä, useiden nuorempien taiteilijoiden tekeminä.
Caroline oli taiteillut asvalttiin reippaan linnun, seuranaan hampurilainen, juomalasi; tipusen otsalla oli paikka tai laastari.
Toivoin näkeväni myös lisää sähkökaappitaidetta ja poikkikadun kulmassa onnisti. Enni Vekkelin Kertomuksia kadulta -sähkökaappiteoksissa katu oli saanut ihmisasukkaita akkunoihin ja itse kadullekin, menneiltä ajoilta.

Kurkin monta kadunkulmaa ja hain lisää sähkökaappitaidetta lähikaduilta, mutta ei onnistanut. Niinpä lähdin jatkamaan Vuoksen kulttuurireittiä noudattelevaa kävelyreittiäni ja suuntasin Imatrankosken partaalle.
Entisen postin nurkilla oli hieman murheellisen näköinen Annu Mikkilän Olento. Meditoiva härkä? Istuva Härkä? Tai no, sarvet ovat jotain poronsarvien ja jäkälän yhdistelmää... Mielikuvituksellinen otus joka tapauksessa .)
Valtionhotellin liepeillä onnisti myös: siellä oli useita erivärisiä Karjalan linnut -teoksia, Mia Kolarin taiteilemina. Tosi hieno piristys, joka ilahduttaa varmasti kulkijoita ympäri vuoden. Etenkin näin harmaaseen aikaan, kun ainakin minä kaipaan väriä ympärilleni.
Ennen Imatrankosken ylittävää siltaa kohtasin puistossa myös viheriän Metsänen-teoksen, tekijänään myös Annu Mikkilä. Aika mystinen metsän kulkija, liekö ihminen vai eläin vai molempia? Sitä sopii sähkökaapin äärellä pohtia.

Olipa kiva nähdä katutaiteen nostaneen näin mahtavasti päätään Imatralla - viimeinkin! Toivottavasti tällaista tulee katukuvaan siellä lisääkin.

Kommentit

  1. Reittisi kulki tunnelmasta toiseen. Hienoja graffiteja, mutta tuo kävelykatu näytti kyllä suloiselta. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imatralla ei ole aiemmin tullut vastaan hienoja graffiteja, joten ilahduin tuosta yhdestä tunnelista kovasti. Kävelykatu voisi piristyä vielä vähän lisää nykyisestä, mutta nuo taideprojektit ovat jo erinomainen alku. Jään odottelemaan lisää sähkökaappitaideteoksia muuallekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…