Sibeliuksenpuisto, Hämeenlinna

Ensilumen laskeuduttua maahan astelin Hämeenlinnan keskustan katuja. Kun vaatekaupan myyjä kuuli porukkamme piipahtaneen kaupunkiin muualta päin Suomea, hän luetteli heti joukon käyntikohteita, kuten Hämeen linnan ja Aulangon. Tartuimme suosituksista Sibeliukseen ja suuntasimme kohti Sibeliuksenpuistoa.

No mitäs Sibeliuksenpuisto? Totta kai siellä näkyi töröttävän Jean Sibeliuksen patsas. Emme kuitenkaan kipittäneet sohjoisia puistokäytäviä pitkin suoraan veistoksen tykö.
Sibelius-vinkki oli nimittäin sisältänyt jotain paljon vinkeämpää: musikaaliset puistonpenkit! Oletinkin, että musiikki ei jatkuvasti raikaa puistossa, mutta emme ensin keksineet, miten saisimme musiikin tulvimaan talvisessa maisemassa. Soivat penkit pystyimme kyllä paikantamaan niiden alla olevien kaiutinten perusteella. Yksi meistä keksi kokeilla penkillä istumista ja sitten sävelet alkoivat soida. Aivan huippuidea!
Klassinen musiikki sopi erinomaisesti puiston tunnelmaan. Leppeät sävelet saivat pari meistä ottamaan valssin askelia puistokäytävällä. Yksi puistoon jo nousseista lumiukoista katseli melkoisen huvittuneena lyhyttä tanssiesitystämme. No ei sitten!

Kiertelimme puistoa soivalta penkiltä toiselle kuuntelemassa eri sävellyksiä. Puiston keskiosan infotaulussa kerrottiin että musiikki aktivoituu liikkeestä ja että sävelet ovat pianosävellyksiä, Sibeliuksen Puusarjasta (Cinq morceaux op. 75, 1914-19). Puut puhuvat... Penkkien luona oleviin puihin syttyy musiikin seuraksi myös valaistus, jonka efektiä emme näin päivänvalolla nähneet. Luettuani listan Puusarjan sävellysten nimistä oli helppo päätellä, mikä sävellys soi minkäkin penkin luona, kun vain katsoi, mikä puu oli penkin lähellä.
Jean Sibeliuksen patsas kuvaa säveltäjää nuoruusvuosinaan. Epäilenpä, että Janne ei ollut HPK:n (perustettu 1929) kannattaja vielä kaupungissa asuessaan, mutta toki on jaloa tuoda Kain Tapperin Nuori Sibelius -veistokselle (1964) lämmikettä kaulan ympärille.  Puisto oli aiemmin nimeltään Tähtipuisto.  Säveltäjän jo kuoltua alettiin puistoon suunnitella hänelle muistomerkkiä ja siellä ollut Hämeenlinnan ympäristössä 1918 kaatuneiden saksalaisten hautapaikka muistomerkkeineen siirrettiin Vanhalle hautausmaalle. Sitten Tähtipuistosta tuli Sibeliuksenpuisto, Sibelius-patsaineen.
Läheisellä Hallituskadulla seisoo lisää Sibeliukseen liittyvää: Jean Sibeliuksen syntymäkoti, joka on toiminut museona jo 1960-luvulta saakka. Kas vain, ihan kohta on kulunut tasan 150 vuotta säveltäjän syntymästä! Täällä tapahtuu varmasti silloin jotain erityistä silloin.
Kaunis keltainen puutalo olisi kenties muutenkin säilytetty, mutta luultavasti sitä suojasi parhaiten juuri Sibeliukseen liittyvä historia. Tällä visiitillä Hämeenlinnaan ei ollut tilaisuutta poiketa sisällä museossa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla! Nyt ainakin tiedän, missä museo sijaitsee.

Soivat puistonpenkit on toteutettu hauskasti ja ne kunnioittavat varmasti parhaiten säveltäjää, joka toivoi että hänet muistettaisiin juuri musiikistaan. Siispä Sibeliusta soimaan! Vaikkapa se Puusarja ja ajatukset metsän puihin.

Kommentit

  1. Kiva huomata, että joku vierailee Hämeenlinnassakin. Täällä näkee aika vähän ns. turisteja verrattuna synnyinkaupunkiini Rovaniemeen. Hieman viittasin eilisessä postauksessani juuri Sibeliuksenpuistoon, hauska satttuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin viikonloppua viettämässä lähiseudulla ja päätimme poiketa kaupungillakin. Hämeenlinnan ohi tulee useimmiten porhallettua junalla, pysähdykset siellä ovat valitettavan harvinaisia! Laurellin Sibelius-leivos oli kuuleman mukaan erinomainen. Sinulla on hienoja iltakuvia Hämeenlinnasta!

      Poista
  2. Hei! Kiva, että piipahdit täällä Hämeenlinnassa! Sibeliuspuiston soivista penkeistä suosikkini on kuusi, mutta on ne muutkin mahtavia.
    Ja tuosta Sibeliuskodista: Hämeenlinnasta on tuhottu monia sitä paljon kauniimpiakin puutaloja, ikävä kyllä. Sibelius on ainoa, mikä tuota taloa suojelee.
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusipenkki taisi kyllä olla minunkin suosikkini. Joo, nuo somat vanhat talot ovat harvoin turvassa, joten onneksi olkoon jokaiselle, jossa joku suurmies tai -nainen on sattunut syntymään tai asumaan. Sibeliuksen syntymäkodin paikalle olisi varmaan moni mielellään pykännyt liiketilaa, mutta onneksi rakennus säästyi.

      Poista
  3. Onpa ihana musiikkipenkki-idea! Kuinkahan pitkään nuo soivat penkit ovat olleet olemassa? Kyllä tuollaiset penkit piristäisivät päivää kuin päivää. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soivat penkit ovat olleet Sibeliuksenpuistossa noin vuoden; ne tulivat sinne joulukuun alussa 2014. Varsovassa on ainakin ollut soivia puistonpenkkejä Frédéric Chopinin muistoksi, niistä tämäkin idea sai alkunsa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit