Siirry pääsisältöön

Ympäristöluotseja Haukanniemessä, Jyväskylä

Haukanniemi - yllättävän lähellä. Niin voisi tuon asvaltilta ja rakentamiselta varjeltuneen kolkan summata, mainostekstiä lempeästi taivuttaen. Päätimme pienellä ympäristöluotsiporukalla tehdä kävelyretken Haukanniemen kärkeen, sillä kaikki meistä eivät olleet siellä käyneet.

Jyväskylän kaupunki teki vuonna 1987 - kaupungin 150-vuotissyntymäpäivän hengessä - päätöksen, että Haukanniemestä tehdään "juhlapuisto". Vuosien saatossa ajatusta on pidetty edelleen hengissä, mutta alue on edelleen jokseenkin samanlainen kuin tuolloin, liki 30 vuotta sitten. Peltoa viljellään, Haukanniemen metsässä ja niemen ympäri risteilee polkuja, joita ei ole erikseen rakennettu. Virkistysalueella on tehty myös jonkin verran metsätöitä.

Suunnitelmia alueen kehittämiseksi on toki tehty ja heitelty ilmaan, kuten kävelysillan rakentaminen Haukanniemestä Laajavuoren puolelle; katsotaan, mitä tulee toteutumaan ja milloin.
Entä mitkä ihmeen ympäristöluotsit? Olemme luonto- ja ympäristöasioista kiinnostuneita vapaaehtoisia, joita voi pyytää kävelykaveriksi lähiluontoon tai muutenkin lähiympäristöön. Emme ole oppaita vaan kanssakulkijoita, vaikka joistain asioista meillä voi olla tiedonmurusiakin tarjolla. Voimme löytöretkeillä ja havainnoida mielenkiintoisia asioita lähiympäristössä ja kokea yhdessä jotain uutta. Jokainen retki on ainutkertainen, oli se vaikka termarikahvit lähipuistossa. Meitä voi kysellä seuraksi Jyväskylän kulttuuriluotsikoordinaattorin kautta.
Lähdimme retkelle Kortesuolta Wilhelm Schildtin kadun päästä, mistä johtaa lyhyt, leveämpi väylä puron yli pellon laitaan. Lumikelillä Haukanniemessä liikkuessä pääsee kaikkein puhtaimmin jalkinein, sillä sulan maan aikaan sekä nimeen tuleva polku että etenkin pellon reunukset ovat toisinaan hyvin kuraisia.

Mäyräkoiraparivaljakko emäntineen pysäytti meidät heti aluksi turinoimaan. Niin, Haukanniemessä liikkuu paljon koiranulkoiluttajia, mutta myös meitä muita, koirattomia kulkijoita! Näimme heti, että polut on auki tallattu.
Peltoaukealta käännyimme Haukanniemen länsilaidalle, Kortepohjan / Korteniityn vastarannalle johtavalle polku-uralle.

Muistelin itse sitä kertaa, kun olin kovilla pakkasilla lähtenyt ylittämään jäätynyttä Rautpohjanlahtea kapeimmasta kohdasta (virhe!) ja kun olin miltei Korteniityn puolella, solahti toinen kenkäni jäästä läpi. Virtapaikka. Onneksi siinä oli niin matalaa ja ranta jo niin lähellä, että onnistuin loikkaamaan rivakasti kantavalle jäälle ja siitä enää parin askeleeen päähän, turvallisesti maan kamaralle. Vettäkään ei siinä kohdin ollut kuin armottoman vähän, joten en muutenkaan ollut vaarassa; tyhmyydestä sakotettiin silloin märän kengän verran.

Me pysyttelimme turvallisesti polulla, joka jatkui tiheän kuusikon läpi kohti Haukanniemen toista päätä. Vastaantulijoita tuli useampiakin, mutta sopu sijaa antoi, vaikka polku olikin kapea.
Kuusikko päättyi ja saavuimme valoisampaan koivikkoon.
Koivut eivät ole järin vanhoja, vaikka kurottelevatkin jo korkeuksiin. Voisi hyvin kuvitella, että niemen kärjessä on ollut aho, kenties laiduntavia lehmiä aikoinaan.

Jostain täältä koivikon tuntumasta on suunnitteilla kävelysilta vastarannalle, kohti Laajavuoren puolella olevaa venerantaa. Vaikka Haukanniemi on nyt ihanan rauhallinen keidas (yhtenä syynä se, ettei läpikulkua ole), tiedän kyllä, että alkaisin itse käyttää kävelysillan kautta kulkevaa reittiä Tuomiojärveä kiertäessäni, joten suhtaudun itse siltaan tällä hetkellä neutraalisti.
Kun saavuimme Haukanniemen kärkeen, roihusi nuotiopaikalla ihanasti tuli. Pari seurueemme retkeläisistä oli saapunut paikalle muita aiemmin ja he olivat kulkeneet kärkeen suorempaa reittiä. Nuotiopuut kulkivat näppärästi pulkassa.

Juu, me ympäristöluotsit tiedämme varsin hyvin että Haukanniemessä ei ole virallista tulipaikkaa eikä siis laisinkaan polttopuitakaan. Epävirallinen tulipaikka kyllä on, eli kivikehä. Oikeasti Haukanniemessä saa tulet tehdä vain ei-avotulena eli esimerkiksi risukeittimellä, jos ei kysy maanomistajalta eli kaupungilta lupaa tulentekoon. Koska olimme muuten vastuullisia retkeläisiä, roskattomuusperiaatteella, ummistimme nyt silmämme luvan puuttumiselta. Talviaikaan ei ole edes maastopalon vaaraa ;)
Vakaa mielipiteemme oli, että Haukanniemessä kuuluisi olla ihan virallinen tulipaikka. Nuotiotuli on aina retken kohokohta, paistaa makkaraa tahi ei. Tulilla on huippua istuskella, rupatella, lämmitellä käsiä, kiehauttaa teet tai kahveet, ehkä kokata retkiruokaa, tunnelmoida. Jos tulipaikoilla liikkujat olisivat ylipäänsä täysin vastuullista sakkia, olisi sekä virallisia tulipaikkoja enemmän että niillä olisi myös polttopuuhuolto. Ne muutamat ongelmaimmeiset eli polttopuuvarkaat, ylettömän suuria tulia tekevät, tuohia sytykkeiksi lähipuista kiskovat ja roskaajat ovat aiheuttaneet sen, että yhteiseksi iloksi ei tulimahdollisuutta niin useassa paikassa enää ole.
Olimme sopineet ennen retkeä, että jokainen ottaa omat eväät mukaan. Kaivoin repusta evääni, teen ja laskiaispullan. Laskiaissunnuntain kunniaksi olin paistanut aamulla tuoretta pullaa, joten oli mahtavaa pakata evääksi yksi niistä improvisoituun, kertakäyttöiseen retkipullalootaan, jonka kasasin munakennon puolikkaista. Pulla säilyi ehjänä repussa ja kun se oli syöty, pakkaus paloi nuotiossa.
Evästauon jälkeen keksimme käydä tallaamassa Jyväskylän ympäristöluotsien tulevan blogin nimen järven jäälle. Lumipeitteen alla oli tosin ikävästi niin paljon vettä ja sohjoa, että alkutallaukseen sopivat porukastamme parhaiten omat jalkineeni, joiden suojana olivat säärystimet. Lumen alta purskahteleva vesi ei säärystimien ansiosta päässyt kenkiin, vaikka aikamoisessa sohjossa sainkin alkujäljet astella.  Kirjainten tallaus kuvauskuntoon vaati kuitenkin kaikkien askelia, yhteispeliä.
Lumi-jäätallailun jälkeen oli aika lähteä takaisin kotia kohti, joten kävelimme retken päätteeksi Haukanniemen itäistä rantaa seurailevaa, valmiiksi lumeen tallattua polkua kohti lähtöpaikkaamme. Pilvisen päivän väri-iloittelu oli maisemassa vähissä - piristyksenä enimmäkseen ulkoilijoiden vaatteiden väriläiskät, mutta osuipa silmiin myös muutamia luonnon pirteitä värejä, kun oikein tarkkaan lepikkoa katsoi. Aivan upeita kellertäviä sävyjä!
Ja kun pysähdyimme katsomaan Jyväskylän seurakunnan Lehtisaareen päin avautuvaa maisemaa, löytyi siltä paikalta lisää värejä - keltainen kanootti ja oranssi soutuvene, jotka odottivat kumollaan sulan veden aikaa. Tällaisella lähiluontoretkellä voi miettiä, mitä maisemasta hakee. Värejä, sävyjä, ääniä, äänien vähäisyyttä...
Meille retken antia olivat muun muassa Haukanniemen yhdessä kokeminen ja muutenkin yhdessäolo luonnon rauhassa, paikassa, jonne oli helppo tulla. Niin, Haukanniemeen on Jyväskylän keskustasta matkaa linnuntietä reilut pari kilometriä, kävelyteitä pitkin alle 3 km. Ja bussillakin pääsee vain muutaman sadan metrin päähän polun lähtöpaikasta.

Haukanniemi. Yllättävän lähellä. Ympäristöluotsien suosittelevat!


Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…