Siirry pääsisältöön

South West Coast Path 12: Morwenstow - Bude


Oi ihana Morwenstow! The Bush Innin aamiaisen sain nauttia ypöyksin; sitä laittamaan tullut rouva oli tullut töihin vain minua varten.  Kävelin takaisin South West Coast Pathille kirkon ja Rectory Tea Roomin välistä. Olisin ostanut eväsleivän teehuoneelta, mutta eihän se ollut auki vielä ennen kymmentä. Sen kerran kun olin liikkeellä jo niin aikaisin… Ajattelin toiveikkaana, että voisin ehtiä päivän määränpäähäni Budeen hyvissä ajoin.

Vilkutettuani lehmälaitumelle saavuin pian SWCP-polun reitille kalliojyrkänteen reunalle ja pysähdyin Hawker’s Hut -kyltin luo. 

Robert Stephen Hawker (1803-75) oli erikoinen pastorismies, joka laitatti Morwenstow'n seurakunnan pappilaan eri kirkkojen torneja muistuttavat savupiiput, kirjoitti Cornwallin kansallislaulun Shall Trewlawney Die ja rakensi ajopuusta pienen meditointi- ja runoiluhuoneen jyrkkään rinteeseen. Hän tapasi kuulemma myös joskus poltella siellä oopimumpiippua.

Hawker ehti varmasti istuskella nauttimasta huisin hienosta merimaisemasta lukuisia kertoja, sillä hän työskenteli seurakunnan pastorina neljäkymmentä vuotta. Maja on tosi pieni ja siinä on vain hyvin kapeat, seiniä kiertävät penkit, jotka ovat nyt jo läpeensä täynnä kävijöiden kaiverruksia. Oven virkaa toimittavat luukut, joista vain ylemmän avaamalla pysyi tuulen suojassa, mutta sai silti katsella merta.  Pikkuisen leveämmän penkin olisin itse majaan laittanut, mutta ehkäpä Hawker oli luiseva pastori. Eikä halunnut vahingossa uinahtaa penkille.


Kapusin takaisin laitumen viertä kulkevalle polulle, eikä mennyt kauaa, kun oli edessä ensimmäinen laskeutuminen alas. Tidna Shutessa oli virkistyksenä vesiputous, mutta sen kunnolla nähdäkseen olisi pitänyt olla kallion alapuolella tai merellä. Ja sitten taas ylös. Taakse jäi myös entinen merivartioston tähystyskoppi. Voi kuinka pidänkään kallioiden laella kulkemisesta! Etenkin jos siellä on vain pieniä, loivia nousuja ja laskuja...


Nurmikkoisella polulla kulkemista oli edessä hyvän matkaa ennen saapumista GCHQ:n "kuuntelupaikkaan" - brittien tiedustelupalvelu on siis täällä korvat höröllä. Edelläni kulkenut pariskunta valisti minua valtavien satelliittilautasten tarkoituksesta, kun pysähdyimme hetkeksi tauolle samaan aikaan. Kuulivat varmaan siellä jossain sen meidänkin keskustelun.

Ennen kuin olimme lautasfarmin kohdalla, piti vielä heittää siksakpolkua alas ja harrastaa rappusjumppaa ylös (Puuskupuh-keppini avulla) ja sitten ohittaa tuplavarmistetulla aidalla suojattu "Radio station" -alue kauempaa menevää kiertoreittiä. Lautasfarmi pysyi näkökentässä pitkälle eteenkin päin.


Polun alapuolella kalliot pysyivät jyrkkinä. Välillä polku kävi hyvinkin lähellä reunaa, mutta ei sitä hermostuttanut kulkea vieläkään. Täytyy vain katsoa, mihin astuu ja jos esimerkiksi alamäessä polulla on irtokiviä, on kuljettava rauhallisesti ja varottava askeliaan. Ei sen kummempaa.



Steeple Pointin hienolta näköalapaikalta laskeuduin hyvää, leveää polkua alas Coombe Valleyn sulle Duckpooliin, missä oli parkkipaikan ohella käytettävissä myös wc. Monien yleisten parkkipaikkojen vieressä sellainen onkin ja ne ovat pääsääntöisesti siistejä ja ilmaisia!


Eväsleipää ei minulla tosiaankaan ollut matkassa, mutta hedelmiä, pähkinöitä ja vettä kylläkin. Vettä oli tullut jo hörpittyä näitä pikku mäkiä astellessa, samoin hikeä pyyhittyä otsalta, mutta aloin jo kaivata kupillista teetä...

Iloni oli siksi suuri, kun Sandy Mouthiin laskeutuessani vastassa oli National Trustin alueella kahvila! Ihanaa, kannullinen teetä ja toasted teacake voin kera! Kyllä kelpasi... Joo, ei mikään superterveellinen lounas ehkä, mutta juuri se, mitä kaipasin. Teki myös hyvää istua kaikessa rauhassa, rinkka vieressä eikä selässä, ja katsella merelle.



Teetauon jälkeen edessä oli perinteinen ylöskapuaminen kallioiden päälle ja sain jälleen ihmetellä niitä merkillisiä uurrekallioita, joita hiekkarannan edessä oli näin laskuveden aikaan paljaana. Välillä sulkamaista muodostelmaa, välillä kohtisuoraan rantaan... Aivan ihmeellisiä.



Vaan kyllä tuntui kivalta nähdä Buden siintävän askel askeleelta yhä lähempänä ja loppumatka olikin aika lailla helppoa kulkemista pitkin ruohomaton peittämiä kallion lakia. Voi vaikuttaa tylsältä, mutta tämä voittaa aina ylämäkitaipaleen ennen maalia. Sitä paitsi, äänimaisemana on tässä aaltoileva meri.




Bude vaikutti heti lomailijoiden paratiisilta... Yksinkertaisia beach huteja oli täälläkin. Minua kiinnosti enemmän majapaikkani sijainti ja tuurilla B&B sattui sijaitsemaan hyvin lähellä. Ensin rinkka lepoasentoon, sitten vasta hetkeksi kuljeskelemaan Buden kanavamaisemiin - ja kenties Cornish Pride mukavasti menneen päivän kunniaksi. Tai kannullinen teetä ja Dundee cake. Tai molemmat!

Kävelypäivä 13: Bude - Crackington Haven

Kommentit

  1. Hello! Kannullinen teetä vai Cornish Pride... varsinainen dilemma. Etköhän ole ansainnut molemmat!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…