Siirry pääsisältöön

South West Coast Path 28: Helford - Falmouth



Hyvänen aika, ihan sadetta! Vaikka Englantia kuinka naureskellaan sateiseksi, tiedossa oli ensimmäinen aito sadepäivä reissuni aikana, ja olin sentään kävellyt jo kuukauden. Olin palannut yöpaikastani Falmouthista Helford Passageen, mistä sain lähteä pelkän päivärepun kanssa kävelemään noin 16 kilometrin matkaa Falmouthiin. Sade tosin oli niin köykäistä, että aluksi se tuntui vain kosteudelta ilmassa, mutta olin sonnustautunut niin sadekuteisiin kuin säärystimiin. Kameran kanssa olikin jo hieman hankalampaa, koska sadepisarat osasivat erinomaisesti tiensä linssin pintaan.


Polku oli kuitenkin helppo kuljettava, joten sen puoleen ei ollut valittamista. Laitoin varmuuden vuoksi kuitenkin polvituen paikalleen, jotta turvotuspolvi saisi vielä asettua rauhassa. Kukkivissa pensaissa polun varressa erotin naavaa. Puhdas ilma täälläkin!


Olisi toki ollut mukavampaa, jos ei olisi satanut, mutta mikäs tässä; hyvä polku alla. Ja onneksi niin ahkeraan kuljettu, että kaltevassa rinteessä pohja oli melko tasainen. Lukuisia "vinorinteitä" nyt tarponeena arvostan sitä, että ei tarvitse astua ensinnäkin toisella jalalla alemmas ja molemmilla reilusti viettävälle pinnalle, vaan molemmat jalat tapaavat maan suunnilleen samalla tasolla.


 Pujahdin välillä avorinteeltä lehtimetsän suojaan ja väistelin puista putoavia, isompia pisaroita.  Glendurganin komeaksi kehutun puutarhan ohitin alapuolelta, mutta aivan Helford-joen rannassa, Durganin pikkukylässä oli pakko pysähtyä pikkuruiseen kahvilaan.


Kyseessä oli - erikoista kyllä - itsepalvelukahvila, joka toimi lahjoitusperiaatteella: rasiaan sai pistää sopivaksi katsomansa summan teestä, kahvista tai kaakaosta. Rakennus on entinen kalastajien käyttämä tupa, jota käytettiin muun muassa verkkojen korjaukseen.  Oli mukava istahtaa alas ja jutustella hetki taukotuvasta huolehtivien vapaaehtoisten kanssa, etenkin kun pieni vuolukivikamina hehkutti suloista lämpöä tilaan. Tuvan seinillä kerrottiin Durganin vahvasti kalastukseen liittyvästä historiasta ja kävijöille oli tarjolla myös pientä askaretta. Miten olisi solmujen harjoittelu? Get knotted!



Lämmittelyteen jälkeen astahdin ulos, hakeuduin jälleen ylämäkeen ja siirryin polulta sivuun, kunnes koko usean kymmenen saksalaiskävelijän letka oli lampsutellut ohitseni. Heillä ei olisi toivoakaan mahtua Durganin pikku kahvilaan, toivottavasti olivat vain matkalla Glendurganin puutarhaan! Minulle riitti puutarhaksi polun ympäristö sinikelloineen ja kiemuraisine, muratin koristamine puineen!


Edellisenä päivänä olin kulkenut Dennis Headin kautta, joka nyt tökötti vastarannan uloimpana niemenä. Selkäni takana oli Mawnanin pieni kylä ja edessäni Rosemullion Head. Sade alkoi vähitellen laantua, pisarat pienentyä. Kallion alapuolella huomasin kolmen melojan ryhmän, jotka etenivät jonkin matkaa samaa tahtia kanssani, mutta sitten he lipuivat ohitseni. Vesillä voi mennä suorinta tietä, etenkin kajakilla, joka ei tarvitse paljoa vettä edes kivien ja kajakin pohjan väliin; minä puolestani olin polun armoilla.


Kyllä tämän maakravun elämän silti jotenkin kestää. Ainakin jos yhtään kestää katsella keväisten kukkien merta sen vesimeren lisäksi! Voi tätä kellokukkien määrää - sekä sinisten että valkoisten.  Valkovuokkolehto voi toki vetää tälle vertoja, mutta... En ole ennen tätä kevättä nähnyt näin huikeita kukkapeitteitä metsissä!


Kun olin The Hutches-nimisen paikan kohdalla, missä omakotitalojen pihat jatkuivat pitkinä siivuina lähelle rantaa - South West Coast Pathin kulki rannan ja aidattujen piha-alueiden välissä - oli edessä toisenlainen kukkaniitystö. Sinisten ja valkoisten kukkien ohella seassa oli myös keltaista. Jos osaisin maalata, olisi juuri tuo rinne oiva paikka vapaamuotoiseen värien taltiointiin. Vaikka kankaaksi asti.


Kiersin vielä Pennance Pointion niemen ja sitten olin jo hyvin lähellä Falmouthia - siis jos olisin "saanut" kävellä sinne suoraan, vaan edessä oli vielä Pendennis Pointin niemen kierto, mikä tarkoitti lisäkilometrejä. Soman kaupunkilaisteehuoneen sijasta nautin iltapäiväteeni Swanpool Beachin rantakahvilassa, sadekatoksen alla istuen, koska sisätilassa mahtui vain tilaamaan syötävät ja juotavat. Swanpool viittasi kannaksen minigolfradan takana olevaan lampeen, jossa oikeasti oli joutseniakin, mutta olin lukenut jostain, että nimeen oli aiemmin liittynyt suo (swamp) eikä joutsen (swan). Kosteikko mikä kosteikko!


Sade jatkui jälleen. Kävelin hotellivoittoisen kaupunkialueen rantakatua ja kuuntelin ohimennen svengaavaa puhallinmusiikkia, joka raikasi yhden hotellin pihalta. Muistin nähneeni mainoksen iltapäiväteestä elävän musiikin kera, ja että tapahtuma olisi viisi puntaa halvempi (20 eikä 25) sateen sattuessa....

Asvalttiväylien kautta pääsin Pendennis Castlen hallitseman, vihreän niemenkärjen päähän, tähysin utuista maisemaa ja päätin jälleen jättää poikkeamatta linnaan. Kun muutama vuosi sitten kävelin Pendennis Pointiin ensimmäisen kerran, tein silloin saman: minulle riittivät alueen maisemat. SWCP:n reitti ei nouse ylös linnalle, vaan kulkee niemen ympäri alempaa, vihreää reittiä, mistä välillä voi nähdä vilahduksen linnan korkeista muureista. Siellä puiden suojissa kukkivat kellokukat ihanasti ja kaupunkimaisemat saattoi unohtaa vielä hetkeksi. Oijoi, nuo valkoiset näyttävät ihan valkovuokoilta!

Puiden seasta, pari metriä polusta, loisti myös jotain punaista - teltta! Aika nerokas paikka telttailla... Aika rauhallinen toisaalta, sillä mopopoikia ei täällä päristele, vaan liikkeellä on vain kävelijöitä ja hölkkääjiä, jotka todennäköisesti jättävät näin syrjäisessä paikassa majoittuvat rauhaan.


Metsävyöhyke päättyi, alapuolelle jäi suuri Pendennis Docksin telakka-alue ja rautatien alituksen jälkeen olin tanakasti päällystetyllä kaupunkialueella. Railway Cottages-talojen kohdalla oli pysähdyttävä muistelemaan, sillä juuri siellä olin kolmisen vuotta aiemmin nähnyt ensi visiitilläni Falmouthiin South West Coast Pathin tarran liikennemerkkitolpassa ja jäänyt miettimään, mikä se sellainen polku on. Kuulostaapa kiinnostavalta...  Se oli oikeasti alkusysäys tälle reissulle, joten heippa vaan ja kiitos hyvistä reittimerkinnöistä Falmouthissa!


Falmouthiin saavuttuani en reittikarttaa tarvinnut, sillä paikkakunta oli sen verran tuttu entuudestaan. Tiesin että SWCP:n reitti johtaisi lauttalaiturille, sillä edessä olisi seuraavaksi merenlahden ylitys: virallinen reitti jatkuu veden tuolla puolen ja nimen omaan lauttamatka on osa reittiä. Jahka pieni lepo erittäin mukavassa Falmouthissa on tullut pidettyä, matka jatkukoon!

Päivän kävelyllä tuli lämmin sateesta huolimatta, sillä goretakki hiostaa aina, eikä lämpötila sinänsä ollut viileä. Vaikka maisema merelle oli pitkälti sumun peitossa - välillä erottui vain yksinäinen parkissa oleva rahtilaiva kauempaa ja horisontti päättyi usvaan - oli polun lähiympäristössä koko ajan tosi kaunista; ihania metsiköitä kukkaislehtoineen.

Olin yhdessä reissun taitekohdassa: toinen SWCP:n opaskirjoista ylsi Falmouthiin saakka, joten oli hankittava paikallisesta kirjakaupasta seuraavan pätkän opus karttoineen. Matkaa takana 539 kilometriä ja edelleen - ihanaa!

Kävelypäivä 29: Falmouth - Portloe

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…