Siirry pääsisältöön

South West Coast Path 42: Brixham - Babbacombe


Luvassa epävakaista säätä, mutta kohtuullisen helppo reitti tälle päivälle! Kuten tavallista, matkaa edessä noin parikymmentä kilometriä. Kalasataman viereisessä muurissa kohtasin muutaman mosaiikkityön ja hienoja muraaleja, joista yksi oli peräti South West Coast Pathin tammenterho.



Reitti jatkui kalasataman laidasta, asvaltoituna ja helppona kuin mikä - mitä nyt kävelytien reunalla hortoilua piti välttää, ettei tulisi horjahdettua kylmään kylpyyn. Muistin kuinka majapaikkani isäntä oli kertonut veden nousseen aiemmin paljon korkeammalle, niin että parin nyt meren pinnasta monta metriä ylempänä olleen pubin väliä oli kuljettu pikku lautalla eikä katua pitkin.

Parinkymmenen kilometrin pätkä oli oletukseni mukaan ihan liian pitkälti kaupunkimaisemaa - sitä kun riitti maisemassa mailitolkulla - mutta yllättäen aika pian pääsin viheriöiviin tunnelmiin. Tosin sillä hinnalla, että meri ei ollut vieressä tai näkyvissä.

Reitin varrelle osui Battery Gardens-puisto sotamuistoineen. Paikalla oli ollut jonkinlainen patteristo jo vuodesta 1586, mutta nyt näkyvissä olevat rakenteet pistettiin pystyyn vuonna 1940 siltä varalta, että saksalaiset hyökkäisivät. Kun kapusin Churston Coven uimarannalta ylös tien varteen, oli tien varressa vastassa armeijan museo ilmatorjuntatykkeineen. Toinen maailmansota on erityisesti esillä Cornwallin ja Devonin rannikolla, koska näillä seuduin paitsi varauduttiin saksalaisten hyökkäykseen, myös harjoiteltiin Normandian maihinnousua varten.



Nautin seuraavaksi metsäkylvystä muratin ja jo lakastumissuunnassa olevien sinikellojen valtaamassa lehtimetsässä. Niin tajuttoman kaunista taas! Siedin taas yhden setin rappusia. sillä ilman niitä en olisi päässyt The Groveen ja Elberry and Marridge Woodsiin, joka oli golfkentän ja meren välissä. Taas luontotunnelmiin... Karhunlaukka kukki upeasti edelleen.


Reitti yllätti siis iloisesti, sillä pelkäämäni asvalttitarpominen katuja pitkin tai talojen välistä puikkelehtiminen olikin alkumatkasta mahtavan vähäistä. Elberry Covessa loikkasin polku-uralta tarpomaan autiota hiekka-/pikkukivirantaa. Aurinko oli toistaiseksi ollut suosiollinen, vaikka pilvet liikkuivatkin vauhdilla ja muuttuivat vähitellen tummemmiksi.



Broadsandsin uimarannalla ei näkynyt uimareita, mikä selittyi sillä, että ranta oli sillä hetkellä uimakiellossa tuoreen viemärivuodon takia. Valitettavasti se tarkoitti myös sitä, että rantakahvila ja vessatkin olivat kiinni. Olin ajatellut pitää teetauon juuri Broadsandsissa mutta niinpä se jäi aikomukseksi.

Broadsandsin rannalla ja sen takana aukeavalla nurmialueella oli uskomaton määrä beach huteja - vähintäänkin toistasataa. Vain muutamassa majassa oli haltija paikalla termospulloineen.


Olin jo jokin aika aiemmin kuullut Paigntonista lähteneen höyryjunan tööttäykset kaukaa ja miettinyt, osuisinkohan avoimempaan maastoon juna puksuttaessa ohi. Puita kun oli välissämme niin maan perusteellisesti, eikä vehmaan metsän läpi nähnyt yhtikäs mitään. Vaan eipä ollut tuuria: höyryveturin vetämä juna oli porhaltanut ohitseni jossain puiden takana kohti Kingswearia ja edelleen Agatha Christien entistä kotia Greenwayta. Eikä junaa sattunut kohdalle silloinkaan, kun kävelin höyryjunaradan upean sillan alitse. Pöh.


Vaan vähän ajan päästä  oli tuuria! Olin juuri kavunnut hikisenä nyppylälle ja pysähtynyt katselemaan maisemia, kun kuulin puksutusta matkan päästä. Pian soma höyryjuna ilmestyi näköpiiriin ja sain katsella sen menoa mitä parhaimmasta paikasta - rantamaisemassa ylhäältä päin. Huippua!


Paigntonin pitkälle uimarannalle saavuttuani onni hieman kääntyi. Pilvimassat sen kun paksunivat ja oli selvää, että taivaalta tulisi vettä myös maalla eikä merellä. Olin juuri ehtinyt napata katkohousuistani lahkeet ja rullata ne rinkan taskuun, kun ensimmäiset sadepisarat ropisivat niskaani. Pysähdyin tuulensuojaan rantamajan seinää vasten, laitoin rinkalle sadesuojan ja odotin hetken aikaa, kunnes sade vähitellen rauhoittui ja kuuro meni ohi. Ei mennyt kuin hujaus, kun aurinko tuli taas esiin!


Lomakaupunki Paignton tuli ohitettua ripeästi rannan kautta, tai no, vaikea sanoa, missä Paignton loppui ja Torquay alkoi. Niin yhteen ne ovat kasvaneet. Kn olin kiipeämässä rappusia rannalta ylös, näin että tuttu hahmo lähestyi. Jatkoimme Malcolmin kanssa matkaa yhdessä turinoiden seuraavat kilometrit aina Torquayn venesatamaan saakka, missä tiemme erkanivat.

Olin käynyt Torquayssa aiemmin hyvin kauan sitten, mutta olin matkan varrella kuullut ihan riittävästi kaupungin katukuvan muutoksista, eikä ollut fiilistä lähteä kaupunkia kiertelemään. Malcolm jäi odottamaan bussia yöpaikkaansa, minä jatkoin matkaa ylämäkeen kohti Babbacombea. Oli siinä kuitenkin askeltamista vielä noin neljän mailin verran, mäkimaastoineen kaikkineen.


Ehkä olisin ollut hieman virkeämpi, jos olisin pitänyt lounastauon jossain Torquayn venesatama-alueen kahviloista, mutta teki niin mieli päästä pian perille. Tai saattaa olla, että se tehokkaasti kapean tien tukkona ollut, isoa kuormaa purkanut kuorma-auto oli parkissa juuri siinä kohdassa, mistä minun olisi pitänyt hoksata kääntyä oikealle polulle, mutta joka tapauksessa luin karttaa väärin ja päädyin kadulle, jolta ei päässytkään SWCP:n reitille. Se ainoa hyvän näköinen polku oli ”vain asukkaille” ja muut yrittämäni kadut päättyivät umpikujaan.

Mietin kartta kourassa, mitä tehdä ja mitä yrittää seuraavaksi, kun auto hidasti kohdallani. Selitin ongelmani ja kävelyä harrastava rouva totesi: hyppää kyytiin, vien sinut polun varteen. Kun auton nokka kääntyi oikealle eikä vasemmalle, en hennonut sanoa että en saa skipata virallista polkua oikaisemalla auton kyydissä, vaan kiitin kyydistä jäädessäni pois. Kyytiapua sain kuitenkin vain hyvin lyhyen matkaa - sen totesi myös pian polulla tapaamani SWCP-kulkija Faye, joten ei maksanut vaivaa lähteä illalla paikkaamaan  kulkematonta virallisen reitin väliä. Sitä paitsi tallasin reippaan mittaisen ylimääräisen lenkin myös etsiessäni yöpaikan sijaintia (käyttämäni kartta ei ulottunut ihan
bed & breakfastiin saakka), joten matkassa en ainakaan oikaissut.






Pistäydyin Hope’s Nosessa katsomassa lähempää Thatcher’s Rockia (ei liity mitenkään ex-pääministeriin) ja juttelin pitkään siellä maisemia katselleen pariskunnan kanssa. Onneksi, sillä kohta paikalle tuli myös kävelytuttavuuteni Faye, jonka matkanteko kävi välillä hitaammin jalkavamman vuoksi. Saimme toisistamme kävelyseuraa loppumatkaksi Babbacombeen - hyvä olikin, sillä reittimerkinnät olivat edelleen aika ajoin puutteellisia ja pari kiertotietä karttaan merkityn reitin sijaan tuli vastaan. Faye tarkisti pariinkin kertaan tarkan sijaintimme kännykällään, että ei tulisi tehtyä turhia, ylimääräisiä lenkkejä.


Ennen Babbacombea saimme kavuta parikin kelpo reippailumäkeä ja koska taivalta oli jo takana ihan tarpeeksi, tartuimme tilaisuuteen Blackball Rocksin rannalla: cliff railway! Olin ajanut vastaavankaltaisen kyydissä ylös jo reissu alkumatkassa Lyntonissa, mutta pitihän tämäkin kokeilla! Ihana mennä vaihteeksi maisema-ajeluna ylämäkeen eikä hiki pinnassa ja rinkka selässä! Ei, me emme suinkaan pitäneet sitä huijauksena ;) Kyllä tässä sen verran on tullut askellettua...

Kävelypäivä 43: Babbacombe - Exmouth

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…