Siirry pääsisältöön

Vuori-Kalajalla virkistäytymässä


Oli elokuu ja olin viettänyt pitkähkön rupeaman mökillä Keiteleen saaressa. Sen verran olin tulla verran mökkihöperöksi, että oli pakko päästä jaloittelemaan, edes vähän. Vaikka Etelä-Konneveden kansallispuistossa ja Vuori-Kalajan laavulla oli tullut käytyä kesäkuussa jo pari kertaa, tuli se seutu ensimmäisenä mieleen. Jo ajatus ilahdutti, saati sitten Vuori-Kalajalle vievän polun varressa töröttäneen kaatuneen kuusen virnistelevä puunaama!


Ajatuksissamme oli alun perin ollut kävellä päivän aikana Kalajanvuoren ympäristössä kulkeva Kolmen kukkulan reitti, mutta koska tyypilliseen tapaamme pääsimme liikkeelle vasta iltapäivän puolella, päätimme tyytyä vain leppoisaan Kalajanvuoren lenkkiin (4,6 km).

Vuori-Kalajan rantoja seurailevaa metsäpolkua kävellessäni tuntui yksinkertaisesti ihanalta. Hiljaista, tyyntä, auringon lämpöä. Elokuun onnea.


Pysähdyimme harmaan mökin luo, missä olen aiemminkin ihmetellyt sitä, kuinka pienen rakennuksen asukkina on ollut tuvan isännän eli Felix Tarasoffin ohella ihan oikeasti myös hevonen.


Vuori-Kalajan kallioinen rinne mökin vastarannalla näytti, mihin kohta kapuaisimme polkuja myöten. On itse asiassa vaikea sanoa, onko reitti Kalajanvuorelle helpompi tai mukavampi kulkea näin myötäpäivään. Viimeksi kävelin reitin laavulta toiseen suuntaan ja silloin reitin nousuosuus oli ehkä jyrkempi, mutta samalla nopeasti ohi. Tästä suunnasta tullessa nousu oli vasta alkamassa.


Ensin saimme kuitenkin katsella kirkkaan Vuori-Kalajan pinnan alta erottuvia, lukuisia veteen kaatuneita puita. Matalassa vedessä lojuvat rungot lienevät kaikki lampeen itsestään kaatuneita, eivätkä ole tipahtaneet Tarasoffin polttopuukuormista.


Nousu vanhojen haapojen vieritse ylemmäs mäntyvaltaiselle Kalajanvuorelle sai lämmön nousemaan ja pitkähihainen sai väistyä. Elokuinen päivä helli sen verran, että pärjäsin hyvin shortseissa, kun hyttysetkään eivät häirinneet liikaa. Palkinto koitti yläilmoissa: Kalajanvuorelta avautuvat maisemat yli metsien ja alas jyrkän kalliorinteen laelta Vuori-Kalajalle.


Polku mutkitteli vielä Vuori-Kalajan näköalapaikalta toiselle puolelle Kalajanvuorta. Vesi ja jää ovat leikitelleet täällä kallioilla hupaisasti ja pilkkoneet kalliota ruuduiksi. Lienevätkö jättiläisen pilkkomia toffeen palasia?


Vanhan kolmiomittaustornin tykönä tähysimme maisemaa Vuori-Kalajalta toiseen suuntaan. Tänne olisi kiva saada opastetaulu, missä kerrottaisiin, mikä järvi tuolta kauempaa pilkottaa, sillä ikinä ei satu alueen isompi kartta mukaan!


Vuori-Kalajan polku on tällä puolella rinnettä ollut aiemmin linjattu toiselle reitille, joten uusimman reitin polku oli alkukesästä vielä tallaamisvaiheessa. Kulkijoita on kyllä ollut sen verran mahtavasti tänä vuonna, että köysikaiteella osan matkaa merkitty polku on jo selkeästi muotoutunut. Rinne ei ole ihan helppokulkuinen vieläkään, joten tätä kirjoittaessa (näin lokakuussa) voin arvata, että loppusyksyn-alkutalven liukkailla voi polku olla haastavampi kuljettava.


Alhaalla meitä odoteti Kitulampi, joka heijasti mitä kauneimpia pilviä taivaalta peilityyneen pintaansa.


Kitulammelta oli enää lyhyt kävelymatka Vuori-Kalajan hienolle, kesäkuussa virallisesti avajaisia juhlineelle laavulle. Olimme suunnitelleet eväiden täydentämistä tulomatkalla Törmälästä, mutta kävi huono tuuri ja siellä sattui olemaan juuri tuona päivänä yksityistilaisuus. Suosittelenkin tarkistamaan aukiolotiedot Törmälän Facebook-sivulta. Onneksi olimme ajaneet Konneveden Häyrylänrannan kautta ja ostaneet varuilta sieltä makkaraa, jolla pahin nälkä tuli taltutettua.

Jäi kaiho takaisin, eli tekee mieli kulkea se Kolmen kukkulan kierros ja mielellään yöpyvänä retkenä! Saa nähdä, toteutuuko se vaikka näin viileämpään vuodenaikaan...

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…