Siirry pääsisältöön

Itärajan retkeilyreitillä: Aittojärven lepopäivä


Taivas oli sininen, Aittojärven sunnuntaiaamu kaunis kuin koru, kun silmäni avautuivat ensi kerran kokonaan seitsemältä. Laskin että seuraavalle yöpaikkalaavulle olisi matkaa noin 27 kilometriä, joten ylös vääntäytyminen olisi ollut äärimmäisen fiksua, mahdollisimman pitkän ja valoisan patikointipäivän takaamiseksi. Yritin tarkistaa puhelimesta sääennusteen: ei verkkoa.  Ai pitäisi nousta  saman tien ylös, laittaa aamupöperöt ja lähteä reippaasti liikkeelle?


Oli myös yhtä hyvä tilaisuus kääntää kylkeä, tehdä herättyä tulet upeassa taukopaikassa, venytellä, lukea kirjaa, pitää yhden paikan rinkkaretriittiä, nauttia untuvatakin ja untuvapussin lämmöstä. Kuunnella kuikkien tarinointia Aittojärvellä.

Pari pikkulintua piti aamupalaveria lähimännyissä. Toinen pölähti kohta laavulle asti minua kurkkaamaan, mutta lennähti saman tien pois.

Olen yleensä painanut eteenpäin näillä kotimaisilla vaelluksilla ilman täydellisiä taukopäiviä, mutta sen verran opin keväisellä Englannin patikkamatkalla, että myös lepopäivillä on paikkansa. Niinpä päätin kääntää kylkeä. Mikäs kiire tässä!


Nousin viileään päivään viihtyisästä pikku petipesästäni vasta puolen päivän jälkeen. Öinen myrskytuuli oli kaikonnut, mutta tuuli puhalsi silti ajoittain melko navakasti.

Aittojärven vieraskirjaa selaillessa osui silmään laavubongari Reinon merkintä: hänelle Aittojärven laavu oli jo 134. laatuaan. Luin myös, että laavun katto oli uusittu vuonna 2010. Eipä ollut huopa kestänyt täysin eheänä montaa vuotta, tai sitten ne märät läiskät laverille olivat aiheutuneet jostain muusta kuin sadevesivalumista.  Eräät kulkijat olivat vuonna 2012 kommentoineet, että varsinkin pitkokset tarvitsisivat perushuoltoa ja että "kaikki retkeilijät eivät kohta reitillä pärjää".  Olivatkohan olivatko nuo vaeltajat matkalla etelään vai pohjoiseen?


Päivän huippukohtia lokoisan lepäilyn lisäksi oli se, kun pystykorva Tassu kipitti metsästäjäisäntänsä kanssa laavun ohitse kävelysillan yli ja puolen tunnin päästä takaisin. Linnut olivat pyrähtäneet lipettiin ennen ensimmäistäkään laukausta. Tassu suhtautui isäntänsä komennosta ymmärtäväisesti siihen, että en halunnut jakaa tulilla eväitäni sen kanssa. Oli kyllä piristävää vaihtelua rupatella vähän ihan oikean ihmisen kanssa, ensimmäistä kertaa moneen päivään.


Olin poiminut upean herkkutatin polun vierestä iltapäiväkävelyllä ja valmistin iltaruuaksi omatekoista pataa valmiin pussiruuan sijasta. Eläköön tuore tatti, kuivatut palsternakat- ja paahdettu sipuli ja couscous, joista tuli ihana ateria.

Kun illan hämärtäessä istuin nuotiotulen loimussa, mietin, että turhan usein on tullut suunniteltua pitkiäkin päivämatkoja, vain siksi, että ehtisi kulkea tietyn reitin kokonaan tietyssä ajassa. Retken ei kuitenkaan tarvitse olla suorittamista, kilometrien puskemista ja aina vain sisukasta sinnittelyä. Itselleen voi ja saa olla armollinen. En ole kenellekään tilivelvollinen kulkemistani kilometreistä.

On tärkeää kuunnella itseään ja tehdä rinkkaretkelläkin niin, kuin tuntuu hyvältä. Tiesin, että joku toinen, minua hyväkuntoisempi, olisi varmasti tallannut tänä päivänä reittiä ripsakasti eteenpäin ja riemuinnut matkan etenemisestä taas mukavan kilometrimäärän verran eteenpäin. Vaan tarvitseeko minun puolustella lokoisaa leiripäivää? Ei tarvitse. Hitaus ja huilaus on ihan sallittua.

Kommentit

  1. Moi! Mukavaa katsella aurinkoisia ja vihreitä kuvia, kun ulkona pyryttää. Asiallisen näköinen makuupussi sinulla.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin itse lämmöllä paria vaeltajaa Jämsä-Jyväskylä-välillä nyt su-ma pakkasilla! Täällä Jyväskylän korkeudella ei sentään ole nyt kuin pikku ripaus lunta.
      Lämmin makuupussi oli elokuun lopussa tarpeen, sillä yöt olivat aika vilpoisia Kainuussa.

      Poista
  2. Onpa hieno paikka. Kyllä tuossa maisemassa kelpaa lepopäivää viettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on tosi kaunis, vaikkakin tuulisella säällä siinä sitten tuulee aina - onhan järvi molemmilla puolilla!

      Poista
  3. Kävimme sinun jälkeesi seuraavana päivänä Aittolammella - lähes 80 elämäniloisen 11-12 -vuotiaan kanssa. Silloin ei ollut ollenkaan niin hiljaista, joskin erämaan rauhan aistii aina. Ja kuikatkin näimme, eikä siltakaan sortunut. Ilahduin kun näin tutun nimen vieraskirjassa :) ja iloitsin puolestasi, että ehdit alta pois... t. Saara Oulusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä kävi hyvä tuuri! Jos olisitte singahtaneet sinne lepopäivän ratoksi, olisin kerännyt aika vikkelästi kimpsuni ja kampsuni & jatkanut matkaa hiljaisemmille tantereille ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…