Siirry pääsisältöön

Kesäkävelyllä ihanassa Ilomantsissa



Olin käynyt Ilomantsin Kokonniemen kalmistossa aiemminkin - apua, onko siitä jo viisi vuotta?! -  mutta kun paikkakunnalle elokuisena kesäpäivänä jälleen saavuin, teki tuohon koskettavan kauniiseen niemeen mieli uudelleen. Kalmisto oli jättänyt minuun jännän jäljen, vaikka siellä ei omia omaisia olekaan. Ainakaan tiettävästi.

Jo kävelymatka Pyhän Profeetta Elian kirkolta Kokonniemen kalmistoon on mitä viehättävin. Osittain pitkospuin varustettu polku toi elävästi mieleeni edellisen kävelyretken samassa maastossa; korean koivikon tunnelma oli entisellään.


Polun varrella kukkivat vielä heinä-elokuun vaihteessa lukuisat kukkaset.


Kalmiston aidan takana odotti ensimmäisenä Simana Sissosen grobu, jonka vierestä lähdimme kävelemään polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä.  Metsäpolun vierestä pilkistivät siellä täällä hautakivet ja -ristit, kuin ne olisivat ihan luonnostaan löytäneet paikkansa puiden lomasta. Tai no, on siellä muutama aika suorassakin rivissä oleva hautapaikka, mutta vain muutama.


Tämän niemen kärjessä olevan aidatun haudan muistin myös edelliseltä visiitiltä. Näinköhän tuo aita kestää vielä montakin vuotta?


Rautaristit kestävät paremmin aikaa kuin puiset.


Rautaristeissä oli toki hyvin yksinkertaisiakin ristejä, mutta osa oli aivan upeasti koristeltu vainajaa muistamaan.


Levollinen leposija kuusen varjossa.


Kalmiston erottaa viereisestä niitystä pistoaita. Lähdimme kävelemään polkua hissukseen takaisin päin.


Kokonniemeen johtavan polun varressa on pieni metsäsaareke, jonka uumenissa on yksi ainoa hautaristi. Sen kohdalla kulkija luontaisesti pysähtyy.


Muita luontevia pysähdyspaikkoja löytyi polun varrelta lukuisia,  runotaulujen ääreltä. Olin niin iloinen siitä, että runopolku oli edelleen paikallaan rantalehdon maisemassa.

Jos voisin olla tie / joka johtaa luoksesi / halki saven, kivikon / vaeltaisin luoksesi, on runoillut Anna-Mari Kaskinen.


Jatkoimme polkua pitkin eteenpäin. Lehdossa kulkevan runopolun päätyttyä matkaa voi hyvin jatkaa pidemmällekin.


Käväisimme kurkkaamassa myös Ilomantsin luterilaiseen kirkkoon, jonka mitä kauneimmat ovet olivat avoinna yhtä kutsuvasti kuin ensimmäisenä kohtaamamme ortodoksikirkon. Täällä tosin ei ollut tarjolla tarinatuokiota, kuten ortodoksipyhätössä, missä olimme osuneet paikalle sattumoisin juuri silloin, kun itse kirkkoherra Ioannis Lampropoulos kertoi ortodoksisuudesta ja kirkosta.


Puukirkolta jatkoimme matkaa rinteeseen niitettyä polkua pitkin vielä ylemmäs.


Tällä vaaralla olivat sijainneet sekä Ilomantsin ensimmäiset evankelisluterilaiset kirkot (ensimmäiset  1600-luvulta vuoteen 1794) ja ortodoksikirkot (1400-luvulta vuoteen 1794). Salamaniskun sytyttämä tulipalo tuhosi ikävä kyllä molemmat pyhätöt yhdellä kertaa.


Kun seisoin kirkkojen entisellä paikalla ja katselin Ilomantsijärvelle, olin aika lailla sielunmaisemassani. Järvi, metsät, niityt. Rantamaiseman hyvinvointikeskus ei tosin siihen kuulunut, mutta sen verran katsetta voi aina kääntää... Ilmassa leijui mesiangervon tuoksu ja polun varressa kukkivat horsmat, hiirenvirnat, päivänkakkarat. Oli mitä kaunein kesäpäivä!


Kapusimme kirkonmäeltä vielä pienen matkaa ylemmäs, missä oli käytävä katsomassa mitä avarina maisemaa, täysi 360 astetta kaukaisuuteen saakka. Hermannin viinitilan Viinitornissa saa paitsi välipalaa, myös maistella myös paikallisia marjapohjaisia juomia yläilmoissa. Ihana Ilomantsi!

P.S. Kokonniemen kalmiston kävelyretken aloituspiste löytyy Pyhän Profeetta Eliaan kirkon luota, missä on myös pysäköintipaikka. 

Kommentit

  1. Moi Upe! Kiitos kesäisistä kuvista. Olen keskellä syksyistä angstia ja vain unelma keväästä ja kesästä pitää pääni pystyssä.
    Jostain luin, että kevät alkaa syksystä, ja se on kyllä lohduttava ajatus.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiina! Oijoi, minä taasen nautin myös syksystä ja näistä kaikenmoisista säistä, vaihtuvista väreistä ja maiseman muuttumisesta jälleen kerran! Koita jaksaa, kyllä se kesä siitä vähitellen lähenee... Onpa hauska ajatus tuo "kevät alkaa syksystä". Niinhän se tietysti on, kun luonto alkaa ottaa levosta vauhtia kevään ja kesän kasvukauteen :)

      Poista
  2. On se vaan kaunis paikka tuo Ilomantsi, luonto lähellä, pääosassa. Me ei omalla kesäreissullamme ehditty Viinitorniin ja muitakin kohteita jäi vielä näkemättä, mutta onpahan syy mennä toistekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pääsin tällä kertaa näkemään ja kokemaan uusiakin paikkoja Ilomantsissa, mutta vielä siellä on odottamassa uuttakin nähtävää seuraavalle reissulle! Ensi kerralla varmaankin reppu selässä metsään...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…