Siirry pääsisältöön

Höpsö lyhyt retki Scillynsaarille


Olin aiemmin Cornwallissa käydessäni haaveillut siitä, että pääsisin joskus käymään myös Scillynsaarilla, jotka sijaitsevat noin 45 kilometrin päässä Englannin mantereesta, Land's Endistä. Niinpä päätimme törsätä höpsöön Scilly-päiväretkeen: aamulla lyhyt lento Land's Endistä St Mary's-saarelle, muutama tunti saarella ja paluu laivalla takaisin samana iltana.

Lentomatka kesti vain vartin, joten ilmalennon aikana ei tullut tehtyä mitään muuta kuin katseltua ulos ikkunasta: joko ne saaret kohta näkyisivät? Hyvin pian saariryhmän ensimmäiset rantamaisemat tulivatkin näkyviin!


Atlantin ympäröimistä saarillä saarilla asuu noin 2,200 ihmistä, yhteensä vain viidellä saarella. Loput noin 140 saarta ovat asumattomia. Kun katsoin ilmasta huikean turkoosia vettä, mietin heti, että tuolla olisi aika huikeaa meloa - ainakin tuulettomalla säällä.


Pian olimme jo St Mary's-saaren yllä ja pienkoneemme laskeutui pääkaupunki Hughtownin kupeeseen (kuvan yläosan lahdenpohjukassa). Lentokentältä on kävelymatka kaupunkiin, mutta koska aikaa laivan lähtöön oli vain nelisen tuntia, hyppäsimme muutaman punnan hintaiseen pikkubussikyytiin. Kuljettaja lupasi tehdä meille pienen sightseeing-ajelun tipautettuaan muut matkustajat kyydistä. Sekään ei kauaa vienyt, koska matkat ovat niin lyhyitä!


St Mary's-saarella olisi useita mukavia kävelyreittejä tarjolla, mutta oli selvää, että ehtisimme jaloitella vain hieman Hughtownissa ja sen lähiympäristössä. Käväisimme aluksi saaren museossa, jonka näyttely tulvi tietoa mm. saarten roomalaisesta historiasta (aikamoinen määrä arkeologien esinelöytöjä!), paikallisen merenkulun historiasta, eläimistöstä ja paikallisesta elämästä. Yllätyin lukiessani seinältä, että juuri täällä oli tapahtunut maailman ensimmäinen öljytankkerionnettomuus vuonna 1967. Valokuvat öljytuhosta olivat järkyttävää katsottavaa.

Kohta sujahdimme ulos ja lähdimme etsiskelemään pikkukaupungin kaduilta avoinna olevaa kahvilaa.


Scillysaarten ilmasto on varsin suotuisa lämpimän ilmaston kasveille. Palmut viihtyvät täällä vähintään yhtä hyvin kuin eteläisen Cornwallin ja Devonin rantamaisemissa. Pikkubussin ikkunasta olin nähnyt vilauksen keltaisena kukkivasta narsissipellosta; narsissien kukintakausi oli juuri alkanut, koska oli marraskuun alku. Kelasimme kapeita katuja edestakaisin. Bussinkuljettaja oli sanonut, että moni paikka olisi kiinni työntekijäpulan takia ja ikävä kyllä se piti paikkansa.


Onneksi pikkukujan päästä löytyi yksi suloinen kahvila, josta sai sekä suolaista että makeaa syötävää. Vadelma-valkosuklaakakku maistui teen seurana erittäin hyvin!


Välipalan jälkeen kapusimme Hughtownin keskustasta rinnettä ylemmäs, Garrisonin muurin sisäpuolelle. Entisellä kasarmialueella pääsee kurkkaamaan muun muassa vanhaan eristysselliin (karu pieni koppi).  Kukkulalta näkee myös mukavasti naapurisaarten eli Trescon, Bryherin ja Samsonin suuntaan.


Näppärä sisäänkäynti Star Castleen

Nousimme paksun muurin katveesta huipun komistukselle,  kahdeksankulmaisen tähden muotoisen muurin suojaamalle rakennukselle (1593), joka toimii nykyään Star Castle -hotellina. Yksityisen, Francis-suvun omistaman hotellin pihaan ja ravintolaan on onneksi pääsy muillakin kuin majoittujilla. Päärakennus on kyllä sen verran pieni, että majoitustiloista suurin osa on piha-alueen uudemmissa, yksikerroksisissa rakennuksissa. Olisi varmaan aika hieno yöpymispaikka merinäköaloineen.


Garrisonin ympäri kulkee helppokulkuinen, leveä kävelytie, jolta saa koko ajan tähyillä merelle. Välillä vastaan tulee myös levähdyspenkkejä ja tieltä erkanee myös pari polkua saaren keskiosaan.

Kuva: Pekka Nykänen
Kuva: Pekka Nykänen
Garrisonin niemen korkeimmalta kohdalta löytyy myös uniikki jalkapallokenttä, Garrison Field. Siellä potkitaan palloa maailman pienimmässä futisliigassa, jossa kisaavat keskenään tasan kaksi joukkuetta, Woolpack Wanderers ja Garrison Gunners. Sillä aikaa kun matkaseuralaiseni ihasteli tätä vihreää nurmea, jatkoin itse kävelyä Garrisonin ympäri. 


Suojamuuri kiertää tosiaan koko niemen. Garrisonin linnoitus sai alkunsa Star Castlesta ja ensimmäisistä muureista jo jo 1500-luvun lopussa ja muureja laajennettiin edelleen 1640-luvulla sekä 1700-luvulla. Linnoituksella oli tehtävänsä myös 1900-luvulla molemmissa maailmansodissa.


Tykkien ampuma-aukkoja ja vanhoja tykkejä linnoituksessa riittää. Tykeille oli ovelasti rakennettu ampuma-aukkoja siten, että niistä pystyttiin ampumaan ristitulta. Onneksi sota-ajat ovat täällä jo kaukaista historiaa.


Tähysin kulkiessani niin aavalle merelle, naapurisaarille (joille pääsee venekyydillä) ja rantavesiin, jotka pärskyivät aika rauhallisesti kivikkoon. Lintuja ei ollut pahemmin liikkeellä, muutamaa lokkia lukuun ottamatta. Kävelijöitäkin tuli vastaan harvakseltaan; itse asiassa taisin nähdä yhtä monta koiraa kuin kaksijalkaista, sillä viimeisen vastaantulijan jaloissa pyöri ainakin viisi erilaista hauvelia.


Sitten olikin jo aika rientää St Mary's-saaren satamalaiturille ja kavuta Scillonian III-alukseen, joka lähti kuljettamaan meitä takaisin mantereelle. Ikävä kyllä Scilly-saarten ikioman panimon tuotteet jäivät maistamatta, sillä sataman viereisessä pubissa ei sattunut olemaan niitä tarjolla yhtä ainutta!

Istahdimme takakannelle nauttimaan auringosta ja maisemista - sinne jäivät saaret, näenköhän teitä enää koskaan? - ja toivomaan, että näkisimme vilauksen delfiineistä. Muutama onnistuikin delfiinin näkemään, mutta itse katsoin ratkaisevalla hetkellä muualle :(


Alle kolmen tunnin laivamatka sujui mukavasti, pääosin ulkotiloissa istuskellen, sillä sää suosi meitä todella. Kun Scilly-saaret olivat jääneet kauas horisonttiin, aloimme vähitellen lähestyä Cornwallin ulointa kärkeä ja riemuitsin, kun tunnistin samoja maisemia, joissa   joissa olimme kävelleet edellisenä päivänä. Tuolla Minack Theatre, tuossa majakka, Lamorna, Mousehole! Ja lopulta määränpäämme Penzance.

Täytyy sanoa, että olipa aivan mahtava päiväretki! Olisipa todella mukava joskus viipyä Scillysaarilla pidempäänkin. Sen sijaan en haaveile 8-9 tunnin melontaretkestä Land's End-Scillynsaaret, joita kuulemma hyvällä (eli tarpeeksi vähätuulisella) säällä kuulemma tehdään... Tuo lätäkkö olisi meikäläiselle vähän liian isoa avovettä ylitettäväksi...

Kommentit

  1. Upean kuuloinen paikka! Miltäpä siellä mahtaakaan näyttää keväällä, kun luonto herää kukoistamaan...

    VastaaPoista
  2. Hienoja maisemia. Olen haaveillut tuolla käymisestä jo vuosikausia, lähinnä lintubongausmahdollisuuksien vuoksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bongausmahdollisuuksia riittänee Scillynsaarilla. Museossa oli esillä aikamoinen kokoelma vaikka mitä lajeja täytettyinä.

      Poista
  3. Meillä taitaa Upe olla vähän eri käsitykset siitä, mikä on höpsöä :)
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiina! Nooh, se höpsöys tuli siitä, että lähdettiin tuollaiselle retkelle aika lailla ex tempore, tsekkaamalla vain aikataulut eikä mitään muuta, ja työnimellä "silly trip to the Isles of Scilly" ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…