Siirry pääsisältöön

Valon kaupungissa 2018, Jyväskylä


Odotan Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtumaa joka vuosi. Siitäkin huolimatta, että pidän kynttilänvalosta sähköisiä värivaloja enemmän.

Tänä vuonna suuntasin kaupungille valokävelyille kahtena iltana. Torstai-iltana oli nähtävä Kirkkopuiston Salaisen puutarhan valoteokset! Kakkarat (Elisa Hillgren) hehkuivat nurmikolla värikkäinä...


...ja Kakkaroiden takana Kauppakadun puolella  oli Kain Tapperin-veistos saanut planeettojen maailman ylleen. Erittäin sopivasti näin hienona tähtikirkkaana iltana, kun lähes täytenä möllöttävä kuukin valoi loistettaan kaupungin ylle.


Maro Avrabou ja Dimitri Zenakis laittoivat nurmikon kukkimaan valokukkaruukuillaan.


Lisäksi samat taiteilijat olivat sommitelleet toisen hiekkakäytävän viereen kavalkadin ilmassa "leijuvia" värikkäitä kastelukannuja, joista virtasi maahan hento valosuihku.


Olisikohan tämä Samuli Alosen Puutarhakutsut? Kun luin Salaisen puutarhan teosten esittelyjä Valon kaupungin esitteestä, en ollut siitä ihan varma, koska Flowers of Life -kollektiivilla oli tekstin mukaan Kirkkopuistossa joukko "maagisia ja erikokoisia perhosia". Ja nämä otukset ovat kyllä perhosia. Eivät kylläkään siitä keveimmästä päästä.


Vaan eiköhän Flowers of Life -kollektiivin perhosporukka sittenkin leijaillut yläpuolellani Kaupunginkirkon toisessa päädyssä, Lux Creatura -teoksessa. Ainakin näissä hurjan hienoissa siivekkäissä hohti ultraviolettivalo ihan taianomaisesti.


Aivan huikaisevan hienoja olivat nämä yöperhoset, sekä yksilöinä että ryhmänä!

Kirkkopuiston värivaloissa kylpevien puiden alla oli hiekkakäytävien varrella useita muitakin valoa juhlivia teoksia. Kestämätön kehitys oli teemana Riikka Helmisen hienossa Lohikäärmeessä, joka olisi ansainnut paremman paikan; nyt teos vähän hukkui hämärän katveeseen, koska siihen ei ollut suunnattu lukuisia spotteja. Lohikäärme hehkui sisäistä valoaan. Vasta ihan läheltä erotti, että lohikäärmeen vartalona oli autonrenkaita.

Minna Canthin patsaan takaa saattoi tavata valaistuna erään tämän monitoiminaisen tunnetuimmista lausahduksista: Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa ja puolikuollutta elämää.


Kuu paistoi selkäni takaa, kun pysähdyin Kirkkopuiston vastapäisten kauppaliikkeiden valosomistuksia katsomaan. Valaistut fillarit olivat tosi tunnelmallinen lisä ikkunasomistuksiin.


Kauppakadulla liikkui torstai-iltana huomattavasti normaalia enemmän väkeä, kiitos valotapahtuman. Kojuista saattoi ostaa syömistä ja muutakin. Kun katsoin valopuuta, tuntui lähes, että tämä olisi jo varaslähtö jouluun. Onhan siihen aikaa "enää" 3 kuukautta...


Kompassille oli pysäköinyt itsensä ranskalaisen BIBIn punainen elefantti (Red Elephant), jota tarkemmin katsomalla hoksasi sen koostuvan vesikanistereista. Kierrätettyjä sellaisia olivat, viestimässä muovin määrästä ja turhan roskan tuottamisesta maailmaan.

Kompassin yllä killui muutamia sateenvarjon ja pallon muotoisia valoteoksia. Olisipa niitä ollut enemmän! Mietin, että ahtaammassa tilassa valovarjot ja -pallot näyttäisivät vielä hienommilta, kun ne "täyttäisivät" taivaan tai valtaamansa paikan...

Lauantai-iltana lähdin samoilemaan kohti Kankaan alueen valomaailmaa.


Rajakadulla valosuunnittelua on harrastettu erityisesti Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) ympäristössä, missä rakennukset sekä pihan kookkaat veistokset on taidokkaasti valaistu.


JAMKin B-siiven päätyseinään Rajakadun puolelle oli heijastettu eläväinen, sininen valoteos.


Kun saavuin vanhan hautausmaan vieritse Kankaan alueelle, kulki kävelyväylillä molempiin suuntiin väkeä. Sain kuitenkin entisen tehtaan piipun luona punatiilimaiseman valaistuksineen hetkeksi lähes vain itselleni.


Kankaan ritiläseinäinen parkkitalo vaati pysähtymistä. Karttakuviot eivät seinästä nyt erottuneet, sillä rakennus oli tällä kertaa ylös-alas liikkuvan, kasvavan/vähenevän ja pääosin sinisenä loimottavan valoteoksen hallitsema.

Kuikuilin ohimennen kerrostalojen valaistuja yksityiskohtia, hidastelin ja pysähtelin. Kävelijöitä riitti, mutta epäilin, että myös autoja liikuskeli alueella valoturismin merkeissä.



En ollut tutkinut Valon kaupungin esitteestä yhtään etukäteen, mitä valokohteita alueella olisi ja missä tarkalleen. Arvelin, että muita ihmisiä seuraamalla näkisin joka tapauksessa ihan tarpeeksi valaistuksia. Niinpä Villu Jaanisoon Norsu jäi kävelyllä näkemättä, mutta osuin kuitenkin tälle hauskalle eriväristen valaistusten kerrostalolle Paperitehtaankadulla! Oli hauska katsella Anne Roinisen valoteoksen leikkiä eri kerroksissa.

Kävelijöiden virta toi minut lopulta mukanaan Tourujoen suuntaan, Mataran vilkkaalle pihalle.


Mataran parkkipaikka- ja piha-alueilla riitti ruoka-, info- ja myyntikojuja.

Mukaan olisi voinut ostaa vaikkapa linnunpöntön (tosin ilman valoja).


Tästäkin valopuusta tuli taas ensimmäisenä joulu mieleen. Ei vielä, kiitos! Eikä nyt ole vielä mikään kaamosaika!


Tourujoen ympäristössä oli monenmoisia valoteoksia, joen kummallakin puolella. Vapaudenkadun lähellä huomion kiinnitti tämä valkoinen valoveistos, jonka henkisiä pienempiä valoviritelmiä oli lisää joella.


Valon varjot -ympäristötaideteoksia oli Tourujoen varressa joka makuun. Vastarannalla seisoi lilassa valossa pupu, Mataran puolella jokea oli mitä erilaisimpia valokoristelmia ripustettu puihin tai odotteli ohikulkijoita maan tasassa. Valkoista, sinistä, violettia, vaikka mitä värejä. Valaistua tunnelmaa olisi voinut tuijotella puiden katveessa vaikka riippumatosta! Amfiteatterissa saattoi esiintyä yleisölle varjokuvana valaistun kankaan takaa.

Oli hauskaa nähdä kokonaisia perheitä liikkeellä vielä näin illalla. Valon kaupunki on kyllä ihan erityinen juttu. Siinä on jotain jännittävää kaikenikäisille.


Kun olin bongannut jokirannasta käsin sillan alla liihottelevat joutsenet ja joesta niiden hohtavan pesän, saavuin sillan tuntumaan kokoontuneen ryhmän luo, joka oli juuri lähdössä opastetulle Pimeä luonto -kävelylle Tourujoen luontopolulle.

Mietin hetken, lähtisinkö ryhmän mukaan, vaikka minulla ei ollutkaan omaa lamppua mukana. Porukkaa oli koolla kuitenkin jo sen verran, että kapusin rappuset ylös: keskustan kautta kotiin.


Muistin nimittäin, että Aren aukiolla oli jokin valokuutioteos... Pitihän se käydä katsomassa. Eriväriset valokuutiot olivat ehdottomasti lasten juttu: kuutioita siirreltiin erilaisiin muodostelmiin ja valopenkeiksi reippaasti ja sitten käytiin istumaan niiden päälle.

Kävisinkö vielä Mattilanniemessä? Kun sitä mietin, alkoi taivaalta tipahdella pisaroita, eikä minulla ollut tällä kertaa sadevarustusta. Päätin leikata lauantaikävelyn lyhyemmäksi, sillä hienoja juttuja olin joka tapauksessa ehtinyt jo nähdä.

Kiitos, Valon kaupunki, jälleen kerran!

Kommentit

  1. Onpa ollut taas monipuolinen ja värikäs valonäytelmä. Ihmettelen vain miksi nuo teokset ovat esillä niin lyhyen aikaa. Riittäisihän pimeää valaistavaksi vaikka koko lokakuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoveistoksia olisi mahtavaa ihailla pidempäänkin, mutta luulenpa, että aikarajaus on tehty mm. vartiointitarpeen takia. Lyhyen tapahtuman ajaksi sen pystyy hoitamaan kohtuullisemmilla järjestelyillä ja kustannuksilla. Ja toisaalta, näin saadaan porukkaa liikkeelle kolmena iltana aika hyvin ja myös esim. ruokakojuja kannattaa pystyttää. Onneksi tapahtuma on kuitenkin jokavuotinen!

      Poista
  2. Kyllä se on Samuli Alosen Puutarhakutsut :)
    Hienon kierroksen teit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita! Valon kaupunki on aina ihana

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…