Siirry pääsisältöön

Tuulahdus Kolmisoppisen Metsäpolulta, Jyväskylä


Vaikka Jyväskylän Ladun majalla onkin tullut käytyä useita kertoja, en ollut tullut kiertäneeksi sen läheistä Kolmisoppisen Metsäpolkua, jolle pääsee astumaan suoraan Ronsuntaipaleentieltä. Tänään koitti Metsäpolun päivä.


Kolmisoppisen Metsäpolku on tehty jo vuonna 1983 ja kunnostettu vuonna 2004. Opastetaulu lienee siis toistakymmentä vuotta vanha, mutta se on vielä hyvässä kunnossa. Polku kiertää erilaisten metsätyyppien kautta ja matkan varrelle lupailtiin myös opastauluja. Lähdin matkaan.

Ensimmäisenä vastassa oli lehtikuusimetsä.


Jotenkin lumouduin lehtikuusimetsän tunnelmasta. Ronsuntaipaleen tien autojen äänet hiipuivat taakse, pysähdyin katselemaan yksityiskohtia.

Maahan kaatunutta lahoavaa puuta, sen päällä kasvavaa sientä.


Syväuurteista ysikymppisen lehtikuusen runkoa (puut oli istutettu 1928). Lehtikuusineulasmattoa maassa.


Maahan pudonneiden oksien rykelmiä, lehtikuusenkäpyjä, vieläkin vihreitä ketunleipiä.


 Lehtikuusenoksaa, jonka pieni kuusi oli napannut omien, hentojen oksiensa syleilyyn.


Tukevarunkoisia, iäkkäitä tavallisia kuusia ja korkeaa kantoa sammalpeitteineen.


Samettisen sammaleen peittämien kivien kasaa, vähän polulta sivussa. Unohdin tyystin, että oli tylsän harmaa marraskuinen päivä! Katsottavaa riitti...

Kohta saavutin Mustamäen talon rauniot, sammalmättäiden peittämän kivijalan paikan, jonka halki polku kaartoi eteenpäin. Tupaa asuttiin vuoteen 1910 saakka. Puiden takaa aukealta pilkotti valoja - ei asumuksista, vaan Mustankorkean jätekeskuksen alueelta. Se olikin tosi lähellä!

Seuraavaksi saavuin kuusikkopolun korkeimmalle paikalle, jossa puutaulu ilmoitti minun seisovan 225 metrin korkeudella merenpinnasta. Olin yhdellä Keski-Suomen korkeimmista alueista.

Ihastelin edelleen suloista metsämaisemaa, kun vastaan tuli verkkarihölkkääjä, polkujuoksija. Sitten havahduin. Mikä oli tämä tuulahdus? Joka ei väistynyt, vaan leijui edelleen ilmassa?

Mustankorkean jätekeskus.


Jätteiden happamanmakea haju pysyi seuralaisenani, kun jatkoin matkaa Metsäpolkua eteenpäin. Ikävä tunnustaa, mutta muuten niin kauniista polusta meni vähän maku. Olisipa tuuli ollut suotuisampi, jotta olisin saanut kävellä puhtaissa luonnontuoksuissa.

Vaan jossain jätteetkin on käsiteltävä, eikä se onnistu ilman hajuhaittoja.



Niinpä jatkoin metsäpolkukävelyä hengitellen pääasiassa suun kautta, jotta pystyin sulkemaan Mustankorkean läheisyyden kauemmas nenästäni.

Kas, oikein kunnolla nokitettu kuusi!


Mitä upein sammalmatto peitti seuraavaa kuusikkonäkymää. Todellinen marraskuuidylli, jos unohti ilmavirrat.


Kohta yllätyin iloisesti. Laavu! Olin katsonut reittikarttaa sen verran hutiloiden, että en ollut laavumerkintää huomannutkaan. Laavun edustalta löytyy myös tulipaikka, joten retkellä voi hyvin tehdä retkitulet, kunhan huomaa ottaa reppuun omat klapit. Puuhuoltoa laavulla ei ole.

Laavun jälkeen polku kaartoi metsästä hakkuuaukean laitaan; siellä on tosin jo kasvamassa uusi sukupolvi kuusia. Sitten kapea polku vaihtui leveään uraan, joka leveni kunnon tienpohjaksi ennen Ronsuntaipaleentien alittavaa tunnelia. Polku-Metsäpolku oli ohi, vaikka reitti virallisesti jatkuikin vielä autotien toiselle puolelle.  Kävelin suorinta tietä takaisin parkkipaikalle, hieman ristiriitaisissa tunnelmissa...

Kolmisoppisen Metsäpolku. Parhaimmillaan silloin, kun tuulee oikeasta suunnasta.

Kommentit

  1. Vielä ehtisi ennen lumen tuloa metsäretkelle. Täytynee ehdottaa miehelle. Metsäpolulla sitä ihmisen mieli tasaantuu ja kerää voimia! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa ehtiä vielä monelle metsäretkelle ennen kuin lumi on pysyvästi maassa, tai ken tietää ;) Hyvää viikkoa sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…