Siirry pääsisältöön

Talvikävely Vuori-Kalajalle, Rautalampi

Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemissa olen kulkenut aiemmin vain vesitse. Joulun jälkeen alkoi tehdä mieli pikku retkelle tuoreen kansallispuiston maisemiin, joten pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme Rautalammille kohti Törmälän loma- ja kurssikeskusta, mistä pääsee Kalajanvuoren reitille. Törmälän P-paikalta löytyy myös alueen kartta ja tietoa kansallispuistosta.
Koska lunta ei ollut vielä järin paljoa, emme varustautuneet lumikengillä lähtiessämme. Olin luottavainen sen suhteen, että joku muukin olisi tallonut polkua sunnuntaipäivänä. Jälkiä polulla näkyikin, mutta oli silti fiksu veto laittaa säärystimet lahkeiden päälle, etteivät kengät turhaan haukkaisi lunta.
Alkumatkan kävelimme pitkin lumen peittämää metsäautotietä, seuraten muutamia edellämme kulkevia jalanjälkiä. Jalkojen alla oli rapea pakkaslumi, jota on miellyttävää astella, vaikka lumipolku ei olekaan tasainen.
Lumen peittämä metsä oli satumaisen kaunis, niin kuin aina. Toki täällä voivat oksat rusahdella poikki kelin lämmetessä, mutta tähän näkymään ei kyllästy. Metsäautotie jatkui; ison kuusen alla oli luminen penkki, jolla kukaan ei ollut istahtanut viime sateen jälkeen.
 Lopulta saavuimme kääntö- ja P-paikalle (käyttökelpoinen sulan maan aikaan), jolla vastassa olivat opastaulu sekä lumen huurtamat viitat, joiden mukaan Vuori-Kalajalle oli enää kilometrin matka. Edessä oli viimein ihan aito polku. Tämä alue hakkuuaukeineen lienee sitä reitin alkuosan yksityismaata.
Seuraavalla hakkuuaukealla oli jännä törmätä myös asumuksen jäänteisiin; siitä on kyllä varmasti pitkä aika, kun mäenrinteessä on viimeksi seissyt talo. Luonnonkivistä tehty muuri on onneksi saanut jäädä paikalleen.
Paskolampi näytti ihastuttavan paljon onnetonta nimeään kauniimmalta, seesteiseltä ja puhtaalta. Lammesta lähtevän puron pintavesi oli jo ohuelti jäätynyt. Polku kulki hetken lammen vieritse ja lähti sitten nousemaan ylöspäin.
Keltaisin maalimerkein merkitty reitti oli yhdessä kohtaa jäänyt kaatuneiden puiden alle. Edellämme kulkeneet kävelijät olivat kiertäneet ongelmakohdan seuraten sinisiä nauhoja, sitten reittimerkit palasivat taas yhdelle uralle. Pian polku kohtasi leveämmän uran ja laskeuduimme Vuori-Kalajan lammelle.
Vuori-Kalajan lammen lumella ei näkynyt jälkeäkään. Eläköön tuore, puhdas lumi! Kun lähestyimme Vuori-Kalajan laavua, haaveilin jo siitä, että savu leijailisi vastaan; jospa muut ulkoilijat olisivat tehneet makkaratulet? Niin onnekkaita emme kuitenkaan olleet, vaan kolmen kävelijän porukka oli tyytynyt käymään vain maisemakävelyllä ja oli juuri lähdössä takaisin parkkipaikkaa kohti. Siispä äkkiä tulen tekoon!
Laavun viereinen puuvaja ammotti tyhjyyttään, mutta saimme vinkin että huussin lähellä pitäisi olla lisää puita. Tämä pitikin paikkansa. Kävin kaapaisemassa lumen peittämän pressun alta muutaman kohmeisen klapin ja jonkin aikaa ährättyämme saimme makkaratulet syttymään.
Vuori-Kalajan laavulta näkee hyvin vastarannalla kohoavan Kalajanvuoren komeat kalliot. Meilläkin oli ollut toiveissa kulkea koko Kalajanvuoren reitti, joka kiertää lammen ja kapuaa vuoren laelle, vaan koska nälkä kurni eikä aikaa ollut sekä eväiden popsimiseen että Kalajanvuorelle kapuamiseen päivänvalossa, teimme nopean valinnan. Kalajanvuori näköalapaikkoineen jäi tällä kertaa kakkoseksi.
Laavulla makkaraa paistaessa saattoi miettiä, onko kivempi nähdä muhkeat kallioseinämät alhaalta vai katsoa niiden laelta huimia maisemia, tuijotella kaukaisuuteen. Totta kai molempi parempi, mutta aina ei pääse edes valitsemaan.

Jälleen kerran saimme todeta, että aamuvirkkuus olisi iso etu - evästelyn jälkeen oli lähdettävä saman tien kävelemään reippaasti takaisin autolle, sillä hämärä alkoi selvästi jo laskeutua. Ensi kerralla on varattava Kalajan retkeen aikaa huomattavasti enemmän. Vaan onpa reitti ainakin tuttu! 

Kommentit

  1. Onhan tuollakin ollut jo ihan hyvin lunta. Kaunis luonto. Nuo Kalajanvuoren kallion kuvat ovat upeita. Talvikuvissa on minusta se hauska ominaisuus, että kaikki kuvat tuppaavat näyttämään "värittömiltä", kun on luminen maisema josta mustia yksityiskohtia pilkistää.
    Teille jäi siis vielä katseltavaa seuraavankin kertaan. ;) Molempi parempi, kuten sanoit, mutta on se ihan virkistävää katsella komeita korkeuksia/kallioita alhaaltakin päin, sillä usein sitä hakeutuu nimenomaan sinne ylimmälle kukkulalle tarkastelemaan maisemia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta oli siinä mielessä sopivasti, että onneksi ei olisi tarvinnut lumikenkiä ;)
      Odotan kyllä innolla Kalajanvuoren laelle kapuamista ja maisemia. Sydäntalven päivien lyhyys ei oikein suosi tällaisia aamuntorkkuihmisiä, sillä päivänvalo loppuu meiltä aina pahasti kesken...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la