Jalkaisin

Piippolan aamu valkeni muuten kauniina ja mukavana, mutta jalkajännityksen kera. Voisinko vetäistä lenkkarit jo jalkaan? Murheellista kyllä, oli todettava, että ei toivoakaan. Jalkaterien turvotus ei ollut eilisestä hellittänyt, pikkuvarpaiden rakot ilmoittivat, että kevyet ja ohutpohjaiset varatossuni ovat ainoa vaihtoehto. Siispä hylkäsin muuten pitkään hyvin palvelleet lenkkarini Airbnb-majapaikkani ovenpieleen ja totesin emännälle ennen lähtöä, että kengät on sitten jätetty ihan tarkoituksella. Näinkin voi siis käydä. Vaikka on muka paljon kävelykilometrejä alla, voivat jalat tehdä tepposet tai kenkävalinta osoittautua vääräksi. Omalle kohdalleni tällaista on aiemminkin osunut lähinnä lämpimällä säällä. Aina oppii… tai ainakin luulee oppivansa. Ehkä tästäkin opin taas jotain! Ennen kuin starttasin piippolalaisesta pihasta matkaan, katsahdin vielä kaihoisasti pihapiirin ihanaa satavuotiasta saunaa, jonka pehmeistä löylyistä olin saanut majapaikassani illalla nauttia. Oli niin harvi

Kärsämäki-aamun tärkein asia – jopa hotelli Keskipisteen aamiaista tärkeämpi – oli kenkäpäätös. Edellisen päivän taival Haapajärveltä Kärsämäelle oli lahjoittanut minulle sekä turvotusta että kokoelman rakkoja jalkoihini: ei ollut puhettakaan siitä, että olisin nyt voinut laittaa jalkoihini lenkkarit, joilla olin kävellyt tyytyväisenä useita vuosia. Päätin kävellä ainakin päivän keveillä Haltin Lente-kengillä , jotka olivat olleet mukana vain iltojen lepotossuiksi. Kävin silti ostamassa Kärsämäen apteekista kenkiin geelipohjalliset lisävaimennukseksi. Tämä oli Kärsämäki, ei Kärsimysmäki! Lente oli sinänsä hyvä nimi päivän kengilleni. Latinaksi ’lente’ = hitaasti. Tienviitan mukaan matkaa Ouluun oli 123 km, Jyväskylään 214 km. Hidasta matkantekoa, eikä ihan suorinta tietä. Kärsämäki oli jäänyt ohiajomatkoilla mieleeni paikkana, jossa jonkun talon seinässä oli seinämaalauksia. Viimeinkin oli helppo pysähtyä katsomaan seinätaidetta lähempää. Kiersin puutalon ja näin viimein myös sisäpi

Haapajärvi – miten sinne pääsee Jyväskylästä? Vähän sitä piti pähkiä, sillä edelliseltä kävelyretkeltäni minut oli haettu Haapajärveltä autolla juuri heikkojen julkisen liikenteen yhteyksien vuoksi. Pienen pähkimisen tuloksena onnistuin kuitenkin matkaamaan Haapajärvelle bussi-taksi-juna-yhdistelmällä alle neljässä tunnissa. Kävelin Haapajärven asemalta keskustaan, enkä suunnannut heti kohti Kärsämäkeä. Paitsi että piti ostaa reppuun päiväevästä, halusin nähdä, mitä Haapajärvi muutenkin tarjoaisi näin arkipäivän aamuna. Kun sujahdin alikulkutunnelista Haapajärven keskustaan, pysähdyin katsomaan tunnelin juhlamaalauksia. Taideteos juhlisti Suomi 100- ja Haapajärvi 40 -merkkipaaluja. Kirjakaupan oven yläpuolella julistettiin: Täällä tunnet kirjan tuoksun. Nimimerkki-puodissa oli tarjolla myös teekaupunki-matkamuistoja. Ostin kevyen matkamuiston, tiskirätin. Sen teksti Teekuppilyhtyjen alla kulkee onnellista väkeä jotenkin sykähdytti. Kartan nähtävyyksistä löytyi presidentti K.J. Ståh

Tutkin karttaa Reisjärven Susisaaressa ja pähkin, mitä kautta taivaltaisin välin Reisjärvi-Haapajärvi. Olin edellisenä iltana käväissyt tarkistamassa, että Susisaaren loppupäästä pääsisi kävelysiltaa pitkin viereiseen Niittusaareen (silta ollaan nettitietojen mukaan purkamassa). Tievaihtoehdoista on pienin ja hiljaisin tie kävelijälle aina paras, joten päätin välttää tietä 58 niin paljon kuin mahdollista. Haapajärvi, täältä tullaan! Kaarisilta kapoisen Susisaaren kärjen tuntumasta Niittusaareen oli kiva aloitus päivälle, samoin Niittusaaren niityn laitaa kulkeminen. Tämä silta on siis saanut purkuluvan (3/2020) ja katoaa siis maisemasta. Silta oli aiemmin merkitty vaellusreitin (oletettavasti Peuran polun ) osaksi. Maatilan jälkeen kävelin vähän matkaa tietä 58, kunnes pääsin kääntymään Sitkiäntielle, jonka kautta mutkittelin töyhtöhyyppien lentonäytöksiä ihaillen Hylkirannantielle. Mukavia maalaismaisemia heti päivän aluksi! Hylkirannantien varressa tuli vastaan historiaa. Kivikauti

Koukkusen kodalla tuli nukuttua mitä parhaimmin – muistan kääntäneeni vain kerran kylkeä yön aikana. Aamutulilla paahdoin leipäviipaleita juuston kera, popsin puuroa, siemailin teetä ja huokailin sykähdyttävän kauniin maiseman edessä. Tästä tulisi lähes kokonaan Peuran polku -päivä! Heitin hyvästit Koukkusen kodalle ja siirryin kohta pitkosten kautta ylämäkeen nousevalle polulle, joka muistutti jälleen alueen kivikkoisuudesta. Poikkesin sitten tiepätkän jälkeen Kuivajärven rantaan katsomaan hiljaista varaustupaa (koronan vuoksi suljettu) ennen kuin jatkoin Kuivajärven vieritse kulkevaa polkua pitkin seuraavalle taukopaikalle Kuivajärven itäiseen pohjukkaan. Matkalla näin lumilämpäreitä Kuivajärven varjoisassa rannassa. Niinpä, kevät ei ollut vielä muuttunut kesäksi, vaikka olikin lämmin päivä. Mitä seuraavaksi? Kartassa oli nähtävyyden merkki, Kuivajärven P-paikan opasteviitassa oli lukenut Kirves-Heikki. Mikähän tarina siihen liittyisi? Ennen Kirves-Heikin kanavaa kohtasin vielä opast