Jalkaisin

Vaikka on vasta marraskuu, on jouluhumu jo ryöminyt kaupunkiin. Tähän viikonloppuun osui niin Oranssia Myrskyä, joulumyyjäisiä, joulua herätteleviä markkinakojuja kävelykadulla kuin varsinainen Jyväskylän joulunavaustapahtuma ilotulituksineen. Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden järjestämä Oranssi Myrsky oli monenmoisia kulttuuritapahtumia täynnä. Yksi niistä oli Yläkaupungilla, Kauppakadun kerrostalopihan kätköissä olevassa Pekka Ervast-temppelissä, missä sai lauantaina esimerkiksi tehdä kynttilöitä. Mutta ennen sitä oli mahdollisuus kirjoittaa toiveensa neonkeltaisille paperilapuille ja kiinnittää oma lappusensa toiveiden tauluun. Kukaan ei ollut vielä jättänyt joulutoiveita. Tervetulotoivotusten jälkeen sain Pekka Ervast-temppelin aulassa opiskelijoilta opastuksen siihen, miten mehiläisvahalevystä voi helposti muotoilla kynttilän. Hetken kuluttua kädessäni oli itse tehty mehiläisvahakynttilä - tästä joulua kohti siis, tee- ja piparitarjoilun siivittämä...

Olen pitkään haaveillut, että pääsisin käymään Schaumanin linnassa. Tänä iltana haave toteutuu, sillä linnan pääovi avautuu Tanssiteatteri Krampin Näkyjä -esitystä varten. Olen tullut paikalle varhain, että ehtisin nauttia tilasta pidempään! Ostan lipun eteisestä - tuuria, minulla ei ollut ennakkovarausta - ja kuuntelen muiden ensimmäisten joukossa paikalle saapuneiden kanssa ohjeet. Sitten jätämme viereisessä huoneessa päällysvaatteet naulakkoon, riisumme kengät (tai jotkut laittavat suojapussit kenkiensä päälle) ja seuraamme opasta huoneisiin, joissa saamme liikkua hiljaisuudessa vielä ennen esitystä. Naulakolta avautuu tunnelmallinen näkymä... Jännittävä, koristeellinen rautaportti on avoinna, toivottamassa meidät tervetulleiksi esitykseen. Harvoinpa sitä saa kulkea haarniskakoristellusta portista sisään! Näin Schaumanin linnassa. Astumme hiljaiseen huoneeseen. Täällä ei ole tarkoitus höpöttää, vaan jokainen voi hiljentyä vaikka teen tai glögin ääressä. Katsoa ulos r...

Haapamäki tuo aina ensimmäisenä mieleeni junat ja höyryveturit, radan ja resiinat. Keuruuseen kuuluvan Haapamäen taajaman viehätys on sen upeissa, joskin osin huonoon kuntoon päässeissä vanhoissa taloissa, mutta yksi uusimmista kiinnostavista rakentamisen taidonnäytteistä löytyy Ruovedelle johtavan tien varrelta, Riihon kylältä. Kerrankin tällaiseen kohteeseen on loistavat opasteet! Himmaanmäen näkötorni on niin uusi, että sen avajaisia vietettiin vasta pari kuukautta sitten eli 5.9.2014 ja tornin tuoreessa vieraskirjassa on menossa vasta kolmas sivu. Torni on - uskomatonta kyllä - talkoolaisten rakentama ja on takuulla vaatinut lukemattomia työtunteja, niin komealta se näyttää. Torniin nousijaa varoitetaan tavalliseen tapaan talvikunnossapidon puutteesta sekä kielletään nousemasta ylös tiettyjen sääolosuhteiden vallitessa. Turvallisuus ennen kaikkea. Sitten rappusille ja yläilmoihin. Itse Himmaan huippu -tornin korkeus on noin 22 metriä ja ylimmällä tasanteella ollaan noi...

On pimeä marraskuun ilta, laskeutuihan aurinko jo ennen neljää. Kävelen pitkin vesisateen kastelemia katuja heijastin vilkkuen. Minne mennä kävelyltä tauolle sisätiloihin? Ai niin, Teeleidi Lutakossa on auki vielä kuuden jälkeen tiistaisin näin marraskuussa. Pimeyden keskellä sitä tulee kaivanneeksi valoa, ja muutakin kuin parinkymmenen asteen sisälämpötilaa. Esimerkiksi tunnelmaa. Saavun Teeleidiin vähän ennen iltakuutta, tilaan maustettua vihreää teetä ja muffinsin. Hieman kuuden jälkeen kattovalot sammutetaan ja pöytien valaisimiksi käydään sytyttämässä kynttilöitä, onhan yksi marraskuun kynttiläilloista . Hetkeksi hyppään ajatuksissani mökki-iltoihin kynttilänvalossa, sitten palaan tähän hetkeen ja jatkan lehden lueskelua. Lehtijutun otsikko sanoo: Saa tulla . Siltä tuntuikin, tänne sai tulla. Tuntuu mukavalta pysähtyä hetkeen, maistelemaan teetä ja jotenkin vain... olemaan.  Niinpä ei ole ihme, että tilaan kohta toisen kannullisen teetä. Sillä aikaa yläkerrassa ovat ...

Kävelen keskustasta Puistokatua pitkin kohti Vanhaa hautausmaata. Vähän ennen sankarihautojen kulmausta ja vinosti vastapäätä kukkakauppaa löytyy etsimäni osoite. Housegames 2014 , nykytaiteen taidenäyttely yksityiskodissa. Tämä on neljäs Housegames laatuaan (näitä on pidetty joka kolmas vuosi), mutta ensimmäinen kokemus siitä minulle. Ei muuta kuin rohkeasti rappuset ylös ja rimpauttamaan ovikelloa... ...ja takki naulakkoon, kengät pois jalasta. Käytävän varrelta saan kouraani taidenäyttelyn kartan ja toisella arkilla kerrotaan taiteilijoiden teoksista enemmän. Ehdin katsoa lattian rajassa pyörivää videotaideteosta vain hetken aikaa, kun meitä näyttelyvieraita jo luotsataan ryhmittymään käytävän laidoille: alkaa tähän yllätysiltaan kuuluva tanssiesitys: Jokapäiväinen leipämme . Emmi Arposalo hiipii oven takaa eteemme ja tanssii valkoisissaan, hivuttautuu kylpyhuoneeseen ja me katsojat siirrymme jälleen lähemmäs. Ryhmittäydymme ovensuuhun, kuka lattialle istumaan, kuka taaemmas...

Lähdemme pyhäinpäivän kävelylle vielä, kun on valoisaa. Huikaisevan aurinkoinen marraskuun aloitus! huurukiteet kutovat metalliristikon ylle pitsiverhon. Samaan aikaan kun kirkas taivaan sini pitää yllä uskoa väreihin, maan pinnalla värit muuttuvat pakkasen ansiosta niin, että värit tekevät tilaa sävyille. Kun vihreät muuttuvat ruskeiksi, voi tarkastella muotoja, ruskean eri sävyjä ja esiin tulleita yksityiskohtia. Kuivahtaneet puunlehdet eivät näytä enää kopioilta toisistaan vaan ovat yksilöitä. Lakoontunut heinikko puolestaan on kiehtova, kohmeinen vyyhti ja kuin maalaus. Rauhassa astellen ei Kortesuolta Viitaniemeen johtavilla pitkospuilla liukastu. Auringon valo alkaa vähitellen pehmetä kohti hämärää. Lankut notkahtavat jalkojen alla, osa niistä on taasen heikossa kunnossa, sekä jalkaisin että kaksipyöräisillä kulkijoiden alla väsyneinä. Väistämme vastaantulijaa mättäälle. Viitaniemestä matka jatkuu entisen Koskenharjun koulun ohitse Lohikosken suuntaan. ...