Jalkaisin

Pällin voimalaitos, Oulujoki Yksi Utajärven lepopäivä oli takana, puolikas edessä. Yli +25 asteen lämpötila ei nimittäin houkutellut pätkääkään lähtemään tien päälle rinkan kanssa ennen kuin kuumuus edes vähän hellittäisi. Niinpä vietin päivän kuumimman ajan käppäilemällä Utajärven kylillä ja kun lämpötila alkoi hitusen taittua, tuli aika sanoa hyvästit ja kääntää nokka kohti Oulua. Kiitin vielä mahtavan majapaikkani eli Utajärven pappilan iloista emäntää Pirkkoa , jonka ansiosta lepotaukoni oli ollut mitä parhain. Tiedän kyllä, mihin majoittua, jos tulen näille main uudelleen! Lähtiessäni Pirkko vielä tarkisti, että halusinko varmasti kiertää Tervareitistön polulle pidemmän kautta eli kävellä mutkan takaisin keskustaan päin ja koukata sitten polulle. No en todellakaan! Niinpä hän neuvoi minulle Utajärven kirkon takaa menevän oikopolun Tervareitistölle, joka oli pappilastakin vain kivenheiton päässä, mutta joenuoman toisella puolella. Heipä hei! Kävelin jo kolmatta kerta...

Heräsin Sanginkylän Valkeisjärven rannalla teltassa aamupäivällä ihan hyvissä voimissa, hämmästyksekseni. Edellispäivän viidenkympin tallaamisesta ei seurannut sen kummempaa ylimääräistä väsymystä. Tosin oli syytä pitää päivällä pidempi lepotauko, koska päivälämpötila paukkui +25 asteen paikkeilla. Ei ollut mitään järkeä jatkaa matkaa Utajärvelle ennen alkuiltaa. Etenkin kun rinkka oli jälleen seuralaiseni. Kuumuus oli päivän tunnussana. Nestetankkauksesta olisi huolehdittava. Tutustuin päivänvalossa Valkeisen alueeseen - kalastajia oli vesillä, porukkaa uimassa - ja odottelin kaikessa rauhassa vettä siemaillen, että virkistysalueen grillikahvio avautui puolen päivän maissa. Aamiais-lounaakseni nautin epäkevyesti lihapiirakan kaiserwurstiviipaleella ja jälkkäriksi jäätelön. Sen jälkeen oli vain käytävä odottamaan, että päivän kuumin aika menisi ohi. Söin mustikoita. Otin nokoset teltassa. Luin kirjaa. Tarkistin rakkolaastarit ja lisäsin kuituteippiä. Pakkasin tavarat u...

Puolanka. Vaelluskenkäni olivat viimeinkin kuivat. Siitä huolimatta olin tehnyt karun päätöksen: en kävelisi niillä enää metriäkään ennen Oulua. Ei, en aikonut tassutella loppumatkaa avojaloin tai taukotöpsyköilläni, vaan Kenkäkuriiri oli tuomassa minulle toiset eli vanhat vaelluskenkäni loppumatkaa varten. Manööveri hoitui sillä tavalla, että armas puolisoni teki pikahuollon vanhoille Haglöfseilleni, pisti ne Matkahuollon pikalähetyksenä Ouluun, mistä lähisukulaiseni (alias Kenkäkuriiri) oli luvannut toimittaa ne Puolangalle. Plus viedä valuvikaiset vaelluspopot pois;  hoitaisin Haixien takuuvaihdon uusiin myöhemmin. Kenkäkuriiria odotellessa kävelin aamusella Pororajan majoituksesta Puolangan keskustaan eväsostoksille ja poikkesin matkan varrella olevaan somaan hirsitaloon, jossa toimii Isa Asp Seura ry . Kukkulan talon rakennutti runoilija Isa Aspin (1853-72) veli Jaakko Asp . Sain paikalla olleelta oppaalta aimo annoksen tietoa nuorena menehtyneestä Isasta, jota ...