Pyhän Olavin mannerreitillä: Sysmä-Pulkkilanharju

Sysmä näyttäytyi myös aamun valossa viehättävänä. Kun lähdin majapaikastani kävelemään kohti yhtä Pyhän Olavin mannerreitille osuvista Pyhän Olavin kirkoista, sain ihastella matkalla useampaakin kaunista vanhaa puutaloa, modernimpien pytinkien vastapainoksi. Upeassa hirsitalossa sijaitsevassa Kirjakylän kirjakahvila ja Winttidivarissa vierähti tovi ja harmittelin, että reppuun ei ollut järkevää ostaa yhtään lisäpainoa ja jouduin tyytymään postikortteihin.

Onnettomasti en hoksannut käydä kurkkaamassa Sysmän Teatteritaloa, joka olisi ollut vain lyhyen piston päässä kirjakaupalta. Kun astuin ulos kirjakaupasta, muistin vain päivän evästarpeeni ja käväisin ostamassa mm. pussillisen tuoreita piirakoita leipomon myymälästä.

Sysmän kuppikivet

Matkalla Pyhän Olavin kirkolle oli jotain itselleni uutta nähtävää, nimittäin kuppikiviä, joita löytyy Sysmän alueelta peräti yli 50. Suopellontien varressa tuli vastaan heti ensimmäinen. Sen nähdäkseen tuli ylittää tie ja laskeutua muutama rappunen niityn puolelle. Kuppikivet ovat kallioita tai kiviä, joihin on hakattu jollain konstilla pieniä, kuppimaisia syvennyksiä. Näitä rautakaudelle ajoitettuja kuppikiviä nimitetään myös uhrikiviksi, sillä niihin on tiettävästi laitettu pieniä uhrilahjoja.

En laittanut kuppisyvennykseen uhrilahjaa, mutta olihan ”kivikuppia” sormin kokeiltava.

Läheisen rautakautisen kalmiston ja seuraavan kuppikiven paikka erottui helposti jo kauempaa, sillä karttanikin näytti sen sijaitsevan aivan Pyhän Olavin kirkon edustalla olevalla, pienellä kallioisella kumpareella. Lampaat laidunsivat aivan vieressä.

Pyhän Olavin kirkko

Kirkon luona on hyvät infotaulut Sysmän kiinteistä muinaismuistoista ja kartta muinaismuistojen sijainnista. Muinaismuistoja on todella vaikuttava määrä!

Rautakautisen kalmiston tuntumassa siis kohosi keskiaikainen Pyhän Olavin kirkko (rakennettu ilmeisesti 1510-1520). Ikävä kyllä kirkossa oli remontti menossa, eikä heinäkuussa 2022 ollut sisälle asiaa. Niinpä sain tyytyä vain kirkon ulkoasun tarkasteluun.

Rantareitille ja herkuttelemaan

Kirkolta käännyin mukavalle kävelyreitille, joka johdatti minut puistomaisten maisemien ja muutamien kulttuurihistoriallisten opastaulujen kautta kohti keskustaa. Lahdenpoukaman ylittävää puista kävelysiltaa pitkin pääsee poikkeamaan Ohrasaaren virkistysalueella, josta löytyy monenlaisia ulkoilureittejä sekä nuotiopaikka.

Olin lähtenyt liikkeelle niukalla aamiaisella, joten tankkaustuokio oli paikallaan. Sysmäntiellä äkkäsin Rantalan tilapuodin vohveleiden mainoskyltin ja niinpä käännyin Koivukujalle, jonka päästä löytyi kaunis tilan vanha päärakennus sekä piha-alueella sijaitseva kesäinen puutarhakahvila. Käytyäni moikkaamassa pupuja puputarhassa istahdin puutarhan pöytään nauttimaan suolaisesta vohvelista.

Palasin Sysmäntielle. Ite-taiteen näyttely oli näin maanantaina kiinni. Onneksi seuraava rakennus julisti olevansa avoinna.

Täytyihän minun käydä jälkiruualla, kun olin kerran nauttinut suolapalan Rantalassa; Lintan kammarissa kun on sisustuspuodin ohella mukava kahvila. Kirjoitin tuoretta pullaa ja teetä nautiskellessani samalla pari postikorttia.

Sitten tie kutsui, vaikka olihan se tullut toteen näytetyksi, että Sysmässä viihtyisi rauhassa pidempäänkin.

Sysmästä eteenpäin

Pyhän Olavin mannerreitti jatkuu Sysmän keskustasta kohti Asikkalaa tietä 410 pitkin, ohi leirintäalueen. Alkumatkasta sain kävellä hyvän matkaa kevyen liikenteen väylää, mutta sitten piti siirtyä piennartallaajaksi Vääksyntien varteen.

Kun oikealle kääntyi Otamontie, käännyin sinne minäkin. Luvassa oli pienoinen mutka suorimpaan mahdolliseen reittiin nähden, mutta samalla minut palkittiin hyvin hiljaisella ja kauniilla kylätiellä. Vääksyntie on aika vilkkaasti liikennöity.

Otamontietä sai kävellä hyvinkin omissa ajatuksissaan. Kun kohdalle tuli Otamon siunauskappeli ja hautausmaa, huomasin tien oikealla puolella huoltorakennuksen, jossa oli ystävällisesti huomioitu hautuumaalla kävijät ja samalla tällaiset satunnaiskävelijät: wc oli käytettävissä. Kiitos!

Tie muuttui kappelin jälkeen kapeammaksi ja nimi Otamontiestä Paavolantieksi. Kun pysähdyin ottamaan hörppyä vesipullosta, sain seurakseni hyttysten hilpeän seurueen, joka ilahtui suuresti saapumisestani peltoaukean laitaan. Pysähdyksestä tuli lyhyt, sillä kohtaamisen ilo ei ollut molemminpuolinen. Kipitin Paavolantietä reippaasti Vääksyntielle.

Vääksyntielle saavuttuani päätin tehdä pienen lisälenkin ja käväistä Tainionvirran koskimaisemissa, mihin oli lyhyt matka hiekkatietä pitkin.

Hiekkatielle pilkotti niityn ja puiden takaa Virtaan kartano, joka on mm. majoitus- ja juhlakäytössä.

Jokseenkin Virtaan kartanon pihaan johtavaa tietä vastapäätä on Tainionvirran komeasti kuohuva Tainionkoski, jota pääsi katsomaan puiselta kävelysillalta. Kyllä siinä kohina kävikin!

Kuohuhetken jälkeen tassuttelin takaisin Vääksyntielle. Olin ovelasti jättänyt reppuni tämän piston ajaksi ”puskaparkkiin” lähelle Vääksyntietä ja poimin sen siitä takaisin selkääni, kun jatkoin matkaa.

Ohitin risteyksen, jonka tienviitassa luki Rapala. Ajattelin heti Rapala-uistimia, joiden historia juontaa lähitienoille. Ihailin myös komeaa tammea tien varressa ja vähän matkan päässä huiman pitkää ja korkeaa halkopinoa, josta olisi voinut tilata ”halkoja joka savuun”.

Pian pääsin järvimaisemiin, kun kohdalle tuli Auhjärvi. Siltasaaren kohdalla on tienvarsilevike, josta löytyi kivasti myös penkki-pöytäryhmä ja pääsin istahtamaan eväitäni syömään ihan pöydän ääreen. Repun kantajalle tekee hyvää myös oikaista selkää välillä, joten pötköttelin penkilläkin tovin selälläni. Jos kohdalle olisi osunut sadekuuro, olisin voinut syödä eväät läheisen katetun taukokatoksen alla. Siltasaaren kärjestä löytyy myös uimapaikka.

Järvimaisemiin en varmasti ikinä kyllästy.

Karttani mukaan edessä oli Nikkaroinen. Ohitin muun muassa seurantalon, kohta vasemmalla puolen tietä sain katsauksen menneisyyteen: heinää seipäillä. Taaempana aitauksessa tassutteli lammaskatras. Pieni maalaisidylli.

Tien oikealla puolella Hauvalan torppa mainosti kahvilaa, mutta harmikseni ei sattunut olemaan kumpikaan niistä heinäkuuun päivistä, jolloin tuohon viehkoon pihapiiriin olisi päässyt kupposelle.

Neljän kieppeillä iltapäivällä istahdin taas alas, tällä kertaa maitolaiturille. Takana oli parisenkymmentä kilometriä kävelyä. Smoothie antoi lisää virtaa jatkaa matkaa.

Asikkala

Saavuin peltomaisemien kautta yhä lähemmäs Sysmän ja Asikkalan kunnanrajaa. Asvaltti kaarsi aivan Perättömänlammen rantaa ja vastaan tuli mutkassa tietenkin rekka, kun piennar oli mitä olemattomin. Painauduin kaiteeseen ja tilanne oli turvallisesti ohi. Astuin Asikkalaan: tämän kunnan vaakunassa on kukkasia, punaista, hopeaa ja kultaa.

Aloin jo odottaa Pulkkilanharjua. Olihan luvassa Päijänne-näkymiäkin.

Kalkkisten risteyksen paikkeilla taivas päätti virkistää minua sadekuurolla. Sattumoisin risteyksessä oli katettu linja-autopysäkki, joten otin ankarimmat pisarat vastaan katoksen suojissa. Sadetutkan mukaan vedentuloa ei näyttänyt jatkuvan kovinkaan kauaa, joten vetäisin vedenpitävän takin ylleni ja menin takaisin jatkamaan piennarkävelyä. Lahkeet kuivaisivat aikanaan itsekseen.

Päijännemaisemiin

Kohta saavuinkin Käkisalmeen ja paitsi että sade loppui, avautuivat sillalta ensimmäiset Päijänne-maisemat.

Tällä osuudella oli hyvä, että sain astella kevyen liikenteen väylää, sillä tie on Pulkkilanharjun reitillä sen verran kapea.

Kävellessä ehtii vilkaista myös alueen huviloiden suuntaan. Muutamalla niistä on somat, kävelijälle mitoitetut portit.

Päivän kävelyn paras osuus oli ehdottomasti tämä ei-asvaltoitu polku, jota sain kävellä hyvän matkaa ennen seuraavaa siltaa. Pysähdyin mutustelemaan mustikoita ja kuuntelin samalla viereisessä kuusessa lauleskelevaa lintua. Mustikkapysähdyksiä otin tämän tästä uudelleenkin, niin makoisilta marjat maistuivat. Muutama retkipyöräilijäkin tuli vastaan.

Ennen Karisalmen siltaa esiteltiin opastauluissa Päijänteen kansallispuistoa, olinhan jo sen alueella. Pääosa Päijänteen kansallispuistosta jää näistä maisemista oikealle eli länsipuolelle, Päijänteen saaristoon, mutta jo ennen Karisalmea olin astellut kansallispuiston puolella.

Aurinko välkähteli välillä esiin pilviverhon osin valtaamalta taivaalta.

Purjevene lipui Karisalmea kohti, alittaakseen kohta sillan. Muistelin parin kesän takaista risteilyä M/S Elbatar-aluksella Padasjoelta Vääksyyn, kun sain nauttia Päijänteen kansallispuiston maisemista vesiltä käsin.

Aurinko erottui hopeisena pallona pilviverhon takaa, kun kävelin päivän viimeisiä kilometrejäni pitkin kapeahkoaPulkkilanharjua. Oli vaikea kuvitella, että Pulkkilanharjulle oli suunniteltu vuonna 1775 peräti Kukonharjun kaupunkia ruutukaavoineen. Missäköhän päin tätä pääosin nauhamaista harjumaisemaa olisivat olleet Kukonharjun kaupungin tori, raatihuone, kirkko?

Jaloissa alkoi jo päivän matka hieman painaa, joten vaikka maisemat olivat ihania, aloin jo odotella noutokyytiäni yöpaikkaan.

Päivän päätepisteeni oli 2022 viimeistä kesäänsä tämän näköisenä viettänyt rantaravintola eli Rantaterassi Reimari, josta ystäväni kävi noukkimassa minut autolla. Näillä main ei sopivan päivämatkan päässä Sysmästä ole kauheasti majapaikkavaihtoehtoja, joten oli mahtavaa, kun sain majapaikan, kyydin sekä hyvää seuraa loppuillaksi.

Jos kohta kävelijä osaa arvostaa lämmintä ateriaa päivän päätteeksi, sauna ja pulahdus kruunaa illan. Tai niin luulin, vaan eihän siinä ollut vielä kaikki. Kaiken huipuksi sain saunaan vielä Yrtti-Jyrkin kokoamat täydellisen jalkakylvyn ainekset. Illan kruunu oli siis mitä rentouttavin saunominen jalkoja hellivän jalkakylvyn kera Päijänteen rannalla. Kiitos Yrtti-Jyrki!

Kävelypäivä

• Maanantai 18.7.2022
• Edellinen päivä Hartola-Sysmä

Pyhän Olavin reittien linkkejä

• Pyhän Olavin mannerreitti (Savonlinna-Turku)
• Pyhän Olavin merireitti (Turku-Eckerö, Ahvenanmaa)
• S:t Olavsleden (Sundsvall-Trondheim)