Siirry pääsisältöön

Tekstit

Vaelluksella Suomen poikki - osa 5: Kattilavaaralta Ukkohallaan

Aamupuuroni hautui lautasella, savuntuoksuinen Sisu-tee kuksassa. Kuului taas kolketta ulkoa. Nyt  osasin jo arvata, kuka siellä oli: poro pihapiirissä. Ei siis mitään erityisen jännittävää...


Tällä kertaa yöuneni oli ollut katkonainen, sillä en ilmeisesti ollut onnistunut simahtamaan totaalisesti noin puolen metrin levyiselle kodan penkille. Patjana oli ollut (penkille liian leveän makuualustani sijasta) kodassa ollut vanha sohvan pehmuste ja sen suojana makuupussin pussilakanani, tai liner, niin kuin hienommin sanotaan. Ihan hyvä, että en karsinut lakanaa pois rinkasta ennen lähtöä.

Kun kohta popsin puuroani, pyrähti talitintti kodan ja seinän välisestä raosta sisälle. Tipu oli ilmeisesti pettynyt siihen, että kota oli varattu ja palasi takaisin ulos samaa reittiä.

Tarkastin säätiedotuksen ja olin huojentunut: sade mahdollista. Se tekisi hyvää lämpötilalle, sillä edellisen päivän lukemat - vaikka olivatkin vasta parinkymmenen asteen kieppeissä - olivat minusta ihan liikaa. Ri…
Uusimmat tekstit

Vaelluksella Suomen poikki - osa 4: Venäläisaholta Kattilavaaralle

Venäläisahon laavu olikin erinomainen yöpaikka! Yöllä olin herännyt sattumoisin auringonnousua ihailemaan, sen jälkeen havahduin vasta valoisammalla, kun lämpö jo tulvi laavuun asti. On viheliäistä toivoa viileämpää säätä keskellä kesää, mutta siitä minä haaveilin...

Ukkohallaan oli matkaa Venäläisahon laavulta opasteiden mukaan 32 kilometriä. Oli aika selvää, että pääsisin Ukkohallaan vasta seuraavana päivänä.


Lähdin laavulta seuraamaan retkeilyreitin opasteita, ensimmäisenä piristysmaisemana oikealla vastaan tullut tyyni Lahnalampi, kera Lahnajoen ja suomaisemien. Tämän alkumatkan tallasin pölisevää hiekkatietä, joka vaihtui hetkeksi sepelipäällysteiseksi (mitä inhoan kävellä), mutta onneksi sepeliä ei kestänut loputtomiin.

Reitti kääntyi sekä karttani että opasteen mukaan pian oikealle, mutta ajattelin jättää Saarivaaran kiekan väliin.


Sen sijaan päätin nerokkaasti "oikaista" toista kautta. Niinpä jatkoin hiekkatien taivaltamista aina metsäautotien kääntöpaikalle, missä …

Vaelluksella Suomen poikki - osa 3: Suomussalmelta Venäläisaholle

Kun reissun kolmantena päivänä nostin rinkan selkääni, antoi taivallukselle virtaa hotelliaamiainen. Seuraavina päivinä olikin tiedossa vain tee-pikapuuroaamupaloja, kun edessäni oli retkeilyreittiosuus Suomussalmelta Ukkohallaan. Arvioin käyttäväni taipaleeseen kolmisen päivää.


Hotelli Kiannon Kuohuista pääsi todella vaivattomasti kävelyväylää pitkin vain muutaman sadan metrin päästä alkavan retkeilyalueen laitaan, missä opasteviitat näyttivät opastavan lupaavan helposti eteenpäin. Ukkohalla -opasteen (55 km) kohdalla tosin oli vain hiihtoreitin merkki... Polun vieressä virtasi Kianta-järvestä laskeva joki heti alussa upeasti kallioseinämien välistä.

Opasteonnea ei kauaa kestänyt, sillä kun tuli vastaan puusilta, oli pähkittävä, pitäisikö ylittää joki vai vai ei? Asia selvisi karttasovelluksesta ja siirryin Kynäkosken vastarannan polulle.

Reissun alussa käytin lähinnä Suomussalmen Kalevalapuisto-ulkoilukarttaa (1:50 000), minkä jälkeen oli tarkoitus selvitä pääosin Retkeily GT-ka…