Jalkaisin

Järvenpään Sibeliuksenkatu oli ennen jalkakäytävien reunustamaa autojen valtakuntaa, mutta vuonna 2001 tilanne muuttui: tilalle syntyi kävelykatu Janne . Jean Sibeliuksen mukaan, totta kai. Kesälauantaina kävelykadulle astuessani törmäsin siinä myös Janne -nimiseen konttiin, jossa toimi sekä turisti-info että pieni puoti, jonka tuotemaailma pyöri Järvenpään ohella tietenkin kaupungin merkkihenkilössä. Onhan suuren säveltäjän syntymästä kulunut tänä vuonna jo 150 vuotta. Kävelykatu ylpeilee sillä, että se on tiettävästi Suomen ainoa soiva kävelykatu. Todistekin tästä löytyi: katusoittaja veteli viulustaan säveliä tyylikkäästi. Sen sijaan soivan kävelykadun spesiaalina (ainakin aluen perin) aukioilla soitettavaa taustamusiikkia ei osunut korviini. Joko en kirjaston musiikkiosaston valitsemaa musiikkia huomannut, muu kohina peitti sen alleen tai kadulla soi vain terassimusiikki. Järvenpään tori sijaitsee kävelykatu Jannen Tuusulanjärven puoleisessa päädyssä. Torin reunalla oleva...

Kävelen Saaristonkatua kohti Torinrantaa. Oulun tori viettää hiljaiseloa perjantai-iltapäivällä, joten ohitan sen ja astelen suoraan jäätyneen veden ääreen. Oikealla puolella kävelytie ohjaisi vanhojen punamultapintaisten makasiinien ohitse ja vasemmalla odottaisi Kanavarannan modernien asuintalojen ohitse kulkeva reitti. Kumpaan suuntaan lähden? Otan miettimisaskeleet suoraan eteenpäin. Kiikelinrannassa erotan lumen peittämältä nurmikolta kylttejä Siisti ympäristö, mukava olla. Ystävällisesti sanottu "älä roskaa"! Rannan opastekartta ehdottaa esimerkiksi 4,5 kilometrin Suiston kierrosta , mutta päätän kuljeskella  ilman karttaa ja valmista reittiä. Makasiinien suunta houkuttelee enemmän; hienoa nähdä lähempää vanhoja hirsirakennuksia, jotka ovat vähintään 1800-luvulta, ellei jokunen ole vieläkin vanhempi. Ravintolana ( Uleåborg 1881 ) toimivan makasiinin seinää koristaa 1881-kyltti, joka muistuttaa varastomakasiinin rakennusvuodesta. Hauskan niminen Lentävä lammas...

Lumipyry löyhyää naamalle, pipolle, takille kun kävelen Jyväskylän yliopiston kampuksen halki. Lozzin ja urheilukentän välissä olevien syreenipensaiden lomitse kulkee tavallisesti polkuja, mutta tuoreeseen lumeen niitä ei ole vielä tallattu. Hiutaleiden peittämien oksien kärjistä erottuu yllättävää kyllä silmuja, jotka ovat erehtyneet vuodenajasta. Leuto talvi on sekoittanut syreeniraukkojen sisäiset kellot. Koska on perjantai-iltapäivä, on hyvä tilaisuus nauttia ilmaisesta sisäänpääsystä Keski-Suomen museoon. Onko täällä taidevessaa? Naistenhuoneen taideteokset tehkööt tästä taidevessan. Jos aiot tehdä taidetta täällä, ota omat paperit. Hädän edessä käytä talon paperia . Ja sama englanniksi toisessa taulussa. Kuvateos leikittelee valkoisella wc-paperilla hieman toiseen tyyliin kuin eräs television wannabe-morsian -tarinainen wc-paperimainos. No niin, sitten näyttelyn puolelle. Pohjakerroksen näyttelytilassa on Jyväskylän 175-vuotissynttärivuoden kunniaksi Eletty eilinen -näy...

Ruskeat, rutikuivat lehmuksen lehdet kieppuvat tuulen mukana Kauppakadulla, kun saavutan palmusunnuntaikävelyllä Kirkkopuiston ja Kilpisenkadun. Puiston kulmauksessa toimii Säästöpankki Optia talossa, jonka suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio (1929). Alkuperäisen Jyväskylän Säästöpankin perusti 1842 piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt ja paikalla oli tuolloin puuempirerakennus, jossa Schildt myös asui. Silloin rahayksikkö oli vielä rupla. Pankista tuli 1972 Keski-Suomen Säästöpankki, joka liittyi 1990-luvun alussa Suomen Säästöpankkiin.   Säästöpankin talon ulkoseinissä on kivoja yksityiskohtia. Harmaa graniitti on hauskan karheapintaista ja pankin pääsisäänkäyntiä koristavat tyylitellyt leijonat. Nyt tyhjänä Kauppakadun puolen seinustalla olevat lipputangon pidikkeetkin on koristeltu samankaltaisin geometrisin kuvioin kuin Kilpisenkadun"seinänkannattimet". Kilpisenkadun puolella numerossa 5 eli rakennuksen matalassa osassa toimi aikoinaan Lennätinkonttori, jossa vuonna ...

Saavun lauantai-iltapäivänä yläkaupungilta sivukatuja ja radan vartta pitkin Kivääritehtaalle. Valtion Kivääritehdas, sittemmin Sako-Valmetin Tourulan tehdas, valmistui 1926-27. Täällä on aikojen saatossa valmistettu aseiden lisäksi myös Valmet-traktoreita, ennen kuin traktorituotanto siirtyi Suolahteen 1960-luvun lopulla. Kymmenkunta vuotta sitten komeat rakennukset remontoitiin pääosin toimistokäyttöön. Kiinteistössä toimii tällä hetkellä lukuisia yrityksiä (mm. Metso, Itella, Kaasu-Matti), mutta myös taiteilijat ja kädentaitajat ovat löytäneet täältä tilaa. Kivääritehtaan julkisivun takana punatiilirakennus jatkuu kohti rataa. Taitokeskus Aivian suojissa järjestetään käsityöalan kursseja ja koulutusta, mutta sinne pääsee myös kutomaan kangaspuilla vaikka oman maton, vaikka ei olisi ennen kutomista harrastanut; ohjausta on tarjolla. Täältä voi myös ostaa käsityötarvikkeita.  Lauantain Verstasmyyjäiset antavat aiheen käydä tutustumassa taitajien töihin ja Aivian tiloihin. Ku...