Siirry pääsisältöön

Nukkeja, vessoja ja hiljentymistä

Lumipyry löyhyää naamalle, pipolle, takille kun kävelen Jyväskylän yliopiston kampuksen halki. Lozzin ja urheilukentän välissä olevien syreenipensaiden lomitse kulkee tavallisesti polkuja, mutta tuoreeseen lumeen niitä ei ole vielä tallattu. Hiutaleiden peittämien oksien kärjistä erottuu yllättävää kyllä silmuja, jotka ovat erehtyneet vuodenajasta. Leuto talvi on sekoittanut syreeniraukkojen sisäiset kellot.
Koska on perjantai-iltapäivä, on hyvä tilaisuus nauttia ilmaisesta sisäänpääsystä Keski-Suomen museoon. Onko täällä taidevessaa? Naistenhuoneen taideteokset tehkööt tästä taidevessan. Jos aiot tehdä taidetta täällä, ota omat paperit. Hädän edessä käytä talon paperia. Ja sama englanniksi toisessa taulussa.
Kuvateos leikittelee valkoisella wc-paperilla hieman toiseen tyyliin kuin eräs television wannabe-morsian -tarinainen wc-paperimainos. No niin, sitten näyttelyn puolelle.

Pohjakerroksen näyttelytilassa on Jyväskylän 175-vuotissynttärivuoden kunniaksi Eletty eilinen -näyttely, joka koostuu nukketaiteilijoiden ja museon yhdessä työstämistä nukkeasetelman sekä kuva-tarinaseinäkkeen kokonaisuuksista, kaupungin varhaisista vuosikymmenistä viimeisimpiin.
Pikkutarkka työ näkyy muun muassa siinä, että jopa ravintolavieraan pitelemä, miniatyyrikokoinen Seurahuoneen ruokalista sisältää oikean menun - niin suomeksi kuin ruotsiksi! 1960- ja 1970-lukujen vaateparret ovat mainioita... Taustaseinäkkeiden valokuvissa alkaa jo näkyä rakennuksia, joista moni on edelleen paikallaan. Saisiko kuvateksteihin maininnan siitä, mistä katunäkymä on, kiitos!
Viimeinen nukkeasetelma ikuistaa Jyväskylän maalaiskunnan entisen kunnantalon edustalla Taulumäellä, kun kuntalaiset kannattelevat 1.1. 2009 historiaan jäävää vaakunaa. Vieressä myhäilee nykyinen kaupunginjohtaja Markku Andersson.
Ylemmässä kerroksessa portaiden takana yllättävät kangaspuut. Tekeekö tässä joku ihan oikeasti räsymattoa matonkuteista vai ovatko kangaspuut vain näytillä? Huomaan miettiväni myös, olenko käynyt useinkaan ylimmän kerroksen avarassa taidehallissa, jossa 13.1. vielä viimeistellään lauantaina avautuvaa arkkitehti Aarne Ervin näyttelyä Tilaa ihmiselle... Halliin on katettu myös pieni pöytä vaaleansinisine kahvikuppeineen. Wau, Arabian kupit näyttävät siltä että ne voivat olla peräti 1960-luvulta, museon alkuajoilta!

Hei hei museo, minä lähden nyt kampukselle.Yliopiston kirjastolla kun pääsee kätevästi ennakkoäänestämään...
Seminaarinmäellä on aikamoinen mylläys käynnissä. Athenaeum-rakennuksen ympäristö on aidattu kokonaan, mutta kiertoreitin sijasta oikaisen ja kahlaan hangen halki mäelle ja Pajalle.
S-rakennuksen viereinen, järeistä graniittilohkareista rakennettu Paja (alkujaan seminaarin miesopiskelijoiden käsityöluokka) on nykyään hiljentymishuone, jonka ovi on ystävällisesti auki. Napsautan valot päälle ja alttarimainen etuosa paljastuu.
Terrakotanväriset seinävaatteet ovat kaunista huopakangasta. Hartaushuoneelta täällä tosiaan näyttää, tilan asetelmasta johtuen, mutta erityisiä uskonnollisia tunnusmerkkejä ei ole. Vieraskirjan mukaan täällä on pidetty aamuhartauksia, zen-meditaatiota ja menty jopa kihloihin!
Entä mitä löytyy naapurista? Restauroidun Seminariumin alakerran invavessaa koristaa valokuvataide, kuvamuisto seminaarin ajoilta.
Viimeinen visiittikohde löytyy Seminariumin toisesta päästä, yliopiston museon näyttelytilasta, missä esittäytyy valokuvaaja Matti Salmi valokuvanäyttelyllä Jyväskylä yliopiston promootiojuhlista. Upeissa mustavalkokuvissa on tunnelmaa, kuten tässä kauniissa tilassa, jossa juhlava musiikki soi. Sitten takaisin lumipyryyn.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…