Jalkaisin

Jätän kirjekuoreen pantin. Kuopion taidemuseon tiskin takaa ojennetaan minulle kuulokkeet ja testaan, play , äänenvoimakkuus on sopiva. Astun ulos museon ovesta; kuulokkeista kantautuvat ohjeet lupaavat, että reitillä on helppo pysyä. Turvana taskussa on myös pieni teipillä suljettu kartta, jonka saa avata, mikäli kuitenkin eksyy... Seuraa minua -kävelykuunnelma alkaa: kadun yli, Kauppakatua pitkin toria kohti. Terassilla istuskelijat eivät arvaakaan, että en kuuntele luureistani musiikkia, vaan tarinoita kävelymatkan varrelta. Ääni opastaa minut kääntymään Kauppakadulta vasemmalle, Käsityökadulle. Kadunkulman kivitalon koristepatsaissa virnuillaan. Miesääni kertoo nuoruusmuistoja. Tyttöjä, poikia, Opel. Isoisä ja kaksikerroksinen talo, jonka ohitan. On ihan erilaista kuunnella tarinaa näin liikkuessa, paikan päällä, verrattuna siihen että istuisin kotona - etenkin kun näin vieraspaikkakuntalaisena en pystyisi kuvittelemaan reittiä mielessäni kadunnimien perusteella. B

Ikään kuin Jyväskylä nukkuisi vielä, vaikka kello on ainakin vähän yli kahdeksan aamulla. Missä kaikki ovat? Aamu-usva sinnittelee Tuomiojärven yllä eikä salli auringon päästä lävitseen kuin ohuesti, harmaan himmeänä kajastuksena. Kortesuon rantaa seurailevalta kävelytieltä voi astua muutaman askeleen (tai mennä vaikka pyörätuolilla) samassa tasossa olevalle katselulavalle, jolta aukeaa näkymä nyt aavemaiselle Eerolanlahdelle. Tähän aikaan vuodesta ruovikosta ei kaiu samanlainen lokkimekkala kuin alkukesästä. Vaikka en haluaisi vielä sitä myöntää, on tässä usvankosteassa aamussa jo tuulahdus lähestyvää syksyä. Värimuutoksiakin alkaa jo olla lehvissä siellä täällä... Pujahdan kävelytieltä Viitaniemeen oikaisevalle polulle, jonka varressa on aiempaa väljempää; heiniä on niitetty reitin ympäriltä ensimmäisen kerran tänä kesänä. Eikä siinä vielä kaikki - osittain jo hyvinkin heikkokuntoiset ja katkeilleet pitkospuut on vastikään kunnostettu. Kyllä nyt kelpaa kulkea tuoreita,

Kävellessäni Kirkkopuiston vartta Jyväskylän taidemuseon ohi näen ikkunan läpi kulhollisen vihreitä matonkuteita, niiden takana virkkuukoukkuja ahkerasti heiluttelevan ryhmän käsityöihmisiä. Ikkunassa on lappu virkkaustempauksesta. Pari päivää myöhemmin astun sisälle Holvin ovesta - virkkaaminen sen kun jatkuu: Virkkaa vihreää . Mallin mukaisia 25x25 cm paloja on jo virkattu melkoinen pino ja uusia virkkaajia on paikalla ahkeroimassa lisää. Mitähän virkatuista vihreistä lapuista oikein tulee? Asia selvinnee kohta museolla. Taidemuseon aulassa on meneillään muutakin. Jyväskylän taiteilijaseuran taiteilijat ovat pistäneet viikon lopuksi pystyyn teosvälitystapahtuman , jonka puitteissa museolla on monipuolinen myyntinäyttely seuran jäsenten töistä. Teoksia löytyy joka lähtöön, eri tekniikoilla, tyyleillä... Eikä ainoastaan tauluja, vaan myös veistoksia. Taiteilijoiden töitä voi ostaa 24.-26.8.2012 paitsi maksamalla ostoksen heti, myös samaan tapaan kuin taidelainaamosta eli l

Yliopistoportilta on alkamassa opastettu kävelykierros, joka tulee johdattelemaan pienen ryhmämme Seminaarinmäeltä keskustaan Jyväskylän Lyseolle. Kierroksen järjestävät yhteistyössä Keski-Suomen museo ja Ahonpolku ja tällä ihka ensimmäisellä Schildtin unelma Lyseolla- kävelyllä oppaita on mukana poikkeuksellisesti peräti kaksi, Tuula Laaksonen ja Marianne Aho . Pero Luostarisen bysantinsininen Yliopistoportti-veistos seisoo jämäkkänä pienellä Schildtin aukiolla yliopiston kirjaston vieressä, muistuttamassa Wolmar Styrbjörn Schildtin (1810-1893) ansioista kaupungin koulumaailman kehittymisessä. Teoksen kyljestä löytyy myös Schildtin tekstiä, kun tarkasti katsoo. Astumme muutaman askeleen verran kampukselta keskustan suuntaan. Sohwin tontilla on ehtinyt liikkua opinhaluisia kansalaisia jo ennen ravintolarakennusta. Tässä Kauppakadun ja silloisen Satamakadun (nykyisen Vaasankadun) kulmauksessa aloittivat Suomen (ja maailman, kuten on tapana sanoa...) ensimmäisen suomenkie